Korkeakoulutettu työtön: myy osaamistasi, älä tutkintoa

Posted: 11/09/2014 in asiantuntijuus, henkilöbrändi, koulutus, markkinointi, myyntitaito, osaaminen, rekrytointi, sosiaalinen media, Twitter, työ, työnhaku, ura, yhteiskunta, ylikoulutus

Elokuussa 2014 Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistiin useampikin kannanotto koulutettujen työttömyydestä. Tämä bloggaus pohjautuu lehteen tarjoamaani kirjoitukseen, jota ei ymmärrettävistä syistä julkaistu, sillä omalla nimellä laadittu teksti olisi ollut helposti tulkittavissa myyntipuheeksi ja työpaikan kalasteluksi – mikä ei liene mielipidesivujen tarkoitus. Ohessa siis teksti hieman muokattuna ja linkeillä varustettuna.

—–

Nimimerkit Syrjäytynyt ja Työtön kirjoittivat akateemisten työttömien tilanteesta ja työpaikan löytämisen haasteista. Heitä täydensi Akateeminen työtön kotiäiti. Keskustelusta jäi puuttumaan kaksi mielestäni tärkeää näkökulmaa.

Ensiksi, on epärealistista odottaa, että useatkaan tutkinnot takaisivat työpaikan. Elinikäistä oppimista tarvitaan alalla kuin alalla; tutkinto taas on kyynisimpien mielestä vain ”osoitus siitä, että kaikki oppimasi on vanhentunut”.

Sosiologian professori Jani Erola muistuttaa Taloussanomissa, että korkeakoulututkintojen arvo työmarkkinoilla on pudonnut. Tämä on luonnollista kehityskulkua ja seurausta yhä suuremmista tutkintomääristä. Muuttuva, pirstaleinen ja ikävien työnantajavelvoitteiden pakoilun värittämä nykyaikainen työelämä kulkee, ironista kyllä, kohti ehdotonta tasa-arvoa: koulutustaustalla on yhä vähemmän merkitystä. Samassa työttömyysveneessä istuvat niin koulun keskeyttäneet nuoret kuin me alle nelikymppiset kauppatieteiden tohtoritkin. Työnhakijoita erottelee toisistaan sosiaalisten verkostojen rakenne ja suhtautuminen tulevaisuuteen, ei niinkään tutkinnon taso.

Käytännössä koko termi ”akateeminen” on syytä poistaa kiireesti työnhakupapereista, ellet tavoittele professuuria.

 

Kuvankaappaus 2014-9-11 kello 10.50.28

Koulutettujen asiantuntijoiden helmasynti: sekava jargon.

Toiseksi on tiedostettava, että työnhaun ei pidä olla konemainen rutiini. Se on ensisijaisesti myyntityötä, osaamisen markkinointia. Yrittäjä Jari Parantainen kirjoittaa blogissaan osuvasti Auttaisiko vielä yksi työhakemus? ja muistuttaa, että viimeistään kolmannen epäonnistumisen pitäisi herättää unisinkin myyntireiska. Jos tuote tai palvelu ei käy kaupaksi, sitä jalostetaan paremmaksi. Samoja virheitä ei toisteta loputtomiin. Parantainen kehottaa keskittymään siihen, mitä ihmiset haluavat ostaa.

Harva korkeakoulutettu osaa myydä tekemistään, sillä vaikuttavan ja tehokkaan viestinnän opettaminen on ainakin yliopistoissa lapsipuolen asemassa.

Työnhakijalle ensiavuksi riittää, että oma osaaminen konkretisoidaan tavalla, joka auttaa erottautumaan kymmenien identtisten ansioluetteloiden pinosta. Apuna voi olla esimerkiksi työnhakuvideo, kuvagalleria, Pinterest-portfolio, asiantuntijablogi tai visuaalisesti näyttävämpi perinteinen cv. Niiden oheen voit rakentaa LinkedIniin ajantasaisen työnhakijaprofiilin, jakaa tuottamiasi dokumentteja ja esitysmateriaaleja SlideSharessa ja kertoa osaamisestasi Twitterissä. Useimmat palvelut ovat käytettävissä täysin ilmaiseksi.

Sosiaalisen median hyödyntäminen työnhaussa ei tee kenestäkään julkityötöntä, vaan osoittaa, että olet aktiivinen, innostunut asiastasi ja osaat verkostoitua muuallakin kuin perinteisessä kahvihuoneessa. Satojen hakemuspapereiden tai -lomakkeiden täyttely on kovin yksinäistä puuhaa ja sillä on lähinnä välineellistä arvoa. Nettiaktiivina taas löydän työmahdollisuuksien ohella paljon muutakin: uutta tietoa, roolimalleja, vertaistukea ja keskustelukumppaneita. Ja toivoa paremmasta, joka Syrjäytyneeltä ja Työttömältä oli jo päässyt katoamaan.

Akateemisen työttömän kotiäidin sanoin: työttömyydessä on pahinta ajan pysähtyminen. Olen näiden seitsemän kuukauden aikana huomannut, että ihmisellä on toisinaan liikaakin aikaa ajatella omaa tilannettaan, etenkin aamuöisin.

Jos taas onnistumme kääntämään huomion ulospäin muihin ihmisiin, luultavasti olemme työssä ennen kuin huomaammekaan.

Tarkoitukseni ei ole sulkea silmiä laajemmalta yhteiskunnalliselta murrokselta, teknologisen kehityksen myötä katoavilta työpaikoilta tai yksilökeskeisen kilpailu- ja minäbrändäyskulttuurin varjopuolilta, vaan rohkaista näkemään uhkien rinnalla myös mahdollisuuksia. Työelämässä menestymisen avain on nyt ja tulevaisuudessa sosiaalinen pääoma. Keitä verkostossasi on ja kuinka paljon näillä ihmisillä on valtaa vaikuttaa? Verkostoituminen vie oman aikansa, mutta työnhakijan on itse otettava siitä vastuu.

Sosiaalista pääomaa rakennetaan niin sosiaalisessa mediassa kuin kasvokkaisissa kohtaamisissa. Suhteet oikeisiin ihmisiin avaavat uusia ovia – ennemmin tai myöhemmin.

Miia Kosonen

KTT, toiveikas työnhakija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s