Muistelmia ja mustelmia – cmadfi 2019

Ship ahoy! Some- ja yhteisömanagerit kokoontuivat 27.-28.1. jo kahdeksatta kertaa järjestettävään cmadfi-tapahtumaan. Seminaarin paikkakunta vaihtuu vuosittain ja tällä kertaa löysimme itsemme Viking Gracen 23h risteilyltä Turusta Tukholmaan – kera Paula Koivuniemen! Entä mitkä olivat tärkeimmät tuliaiset, kun tax freetä ei lasketa?

Laiva on tapahtumapaikkana haastava, mutta siitä huolimatta iso joukko ensikertalaisia löysi tiensä yhteisömanagereiden arvostuspäivän eli cmadfi:n äärelle. Erinomaista! Olin jo Tampereen kokoontumisen jälkeen tehnyt himmailupäätöksen eli päätin jättää tilaa uusille kasvoille. Syksyllä muutin kuitenkin mieleni, kun cmadfi:n pääjärjestäjä Johanna Janhonen kutsui mukaan puhujakaartiin. Tutkijapuheenvuoro on sekä kunniatehtävä että traditio, ja tällä kertaa ”isäntäorganisaation” konehuoneesta ei löytynyt sopivaa päivystävää tutkijaa. Ympyrä sulkeutui: vuonna 2014 tulin ensikertalaisena puhumaan siitä, miten yhteisöllisyyttä voidaan edistää. Tärkeää teemaa ei kannata vaihtaa.

All-focusTästä ei etko-ohjelma parane: legendaarinen artisti lavalla! Kuva: Miia Kosonen

Avomerelle osuneessa ja siten hieman huojuvassa puheenvuorossani kerroin, että meidän olisi syytä lakata näkemästä olemattomia yhteisöjä kaikkialla. Yhteisöllisyys tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihmiset kokevat yhteenkuuluvuutta. Cmadfi-verkostossa kukaan ei ole tätä subjektiivista kokemusta vielä mitannut – olisiko Sinun organisaatiosi edelläkävijä?

Esitysmateriaalin löydät SlideSharesta.

Tuoreimman CM-kyselyn mukaan yhteenkuuluvuus oli tavoitteena vain noin kolmanneksella vastaajista. Jos strategian mukainen tärkein tavoite on vahvistaa positiivista mielikuvaa yrityksestä, ei siihen mitään yhteenkuuluvuuksia tarvita, vaan ymmärrystä kohderyhmästä, hyvää sisältöä ja analytiikan pohjalta johdettua tekemistä. Tätä tekee somemanageri. Sen sijaan yhteisömanageri auttaa tunnistamaan yhteisön kannalta tärkeimmän tiedon ja osaamisen, tietää ketkä ovat avainvaikuttajia, ja pyrkii lujittamaan jäsenten keskinäisiä suhteita. Siitä syntyy yhteenkuuluvuus – jos syntyy. Emme voi pakottaa yhteisöjä muodostumaan. Niille voi vain luoda otollisia olosuhteita. Ei pelkkää tykkäilyä ja tökkäilyä, vaan kohtaamista ja kuuntelemista. Ja subjektiiviset yhteisöllisyyden mittarit objektiivisten rinnalle.

Kenties elättelemme somen myötä illuusiota siitä, että sidosryhmille oma ’yhteisö’ olisi yhtä merkityksellinen kuin se on heille, jotka ovat kyseisessä porukassa töissä?

Tapahtuman puhujakaartiin ei osunut yhtään ”täytepuheenvuoroa”, vaan kaikki täyttivät paikkansa. Omat kotiinviemiseni, top 5+1:

  • Kännykkävideoissa jo muutamalla niksillä pääsee pitkälle, esimerkiksi muistamalla, että ideaali videon pituus on 10-30 sekuntia. Ville Pohjonen, Kuulu
  • Verohallinto on oivaltanut, ettei viranhaltijoiden tarvitse olla tylsiä tai tyytyä pelkästään tiedottamaan. Ei sellainen toimi sosiaalisessa mediassa. Tiedolla johdettua tekemistä ja kivenkovia lukuja. ”Kuinka moni teistä on meidän asiakas?” Nanna Jussila, Verohallinto
  • Yhteiskehittäminen kuluttajien kanssa svengaa, kun kyseessä ovat innokkaat käsityöharrastajat. Loistoesimerkki saumattoman(!) monikanavaisesta yhteisöstä. Erika Appelström, Novita
  • Tekoälyn ja chatbottien lähtökohdiksi hypen sijaan strategia ja eettiset periaatteet. Jukka Sinda, DNA
  • Yhteisömanageripaneeli: jatkossa enemmän huomiota yhteisömanagereiden omaan jaksamiseen, turvaan ja vertaisapuun. Riittävästi offline-elämää ja fyysisestä toimintakyvystä huolehtiminen. Someturva-palvelu.
  • Julma IRL-analytiikka kahvituntisponsoreiden esitysten aikana: ”Sulle nousi nyt vaan kolme ihmistä taputtamaan seisaaltaan”

 

Tapahtuman livekuvitti totutun tasokkaasti Linda Saukko-Rauta. Tutustu myös näihin oivallisiin visualisointeihin!

Kolhiintuneessa cmadfi-osallistujajoukossa nähtiin muun muassa hytin sänkyyn osunut pääkoppa, vessan oveen telottu polvi sekä hajonneita selkiä. Seuraavan tapahtuman kumppaniyrityksenä on toivottavasti jokin terveysalan toimija tai vakuutusyhtiö 🙂

Aivoihini ei kuitenkaan sattunut maanantai-iltana yhtä paljon kuin yleensä cmadfi-päivien jälkeen. Tämä oli tapahtumapaikan, väljemmän ohjelman ja taukojen ansiota. Myös omaa tviittimäärää pienentämällä voi kätevästi alentaa infoähkyä.

Joku kysyi ennen tapahtumaa, voiko introverttikin osallistua. Vastaan vasta nyt: kyllä voi. Esimerkiksi tämä rauhaa ja hiljaisuutta kaipaava introvertti tarinoi tapahtuman aikana ties kuinka monen ihmisen kanssa, täysin vapaaehtoisesti ja keskusteluista nauttien. Cmadfi – helppo olla ja tulla. Kiitos Saara Paajanen, Ilse Skog, Sonja Rahkonen, Satu Kantti, Venla Räty, Merja Haverinen, Susanna Heikkinen, Reetta Lehto, Timo Rainio, Laura Tikkanen, Salla Nurminen, Jukka Sinda, Eija Kalliala, Marja Nousiainen, Päivä Kärnä, Camilla Nokelin, Juuli Kotiranta-Hautamäki, Juha Jalonen, Hanna Takala, Petra Heikkari, Johanna Janhonen ja kumppanit!

Vanhoja muistelmia aiheesta:

2 kommenttia artikkeliin ”Muistelmia ja mustelmia – cmadfi 2019

  1. Kiitos koosteesta! Omalta osalta tapahtuma jäi tällä kertaa väliin, kun risteily ei sopinut suunnitelmiin. Ehkäpä ensi vuonna menossa mukana. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s