Harvoin Talouselämän lukeminen on ilahduttanut nettiyhteisöammattilaista niin paljon kuin viime viikonloppuna. Syynä oli tietenkin majoituspalvelu Forenomin toimitusjohtaja Johannes Kankaan tebatti-kirjoitus Jakamistalous on tullut jäädäkseen:

Olemme eläneet yksilöllisyyden ajan ohi. Olemme tajunneet, että kaikille maailman ihmisille ei enää riitä omaa. Voidaan käyttää jotain jo toisella olevaa ja jakaa omaa. Jakamistaloudelle on siis vahva taloudellinen ja realiteetteihin perustuva tilaus. Se on vastavoima yksilöllisyydelle, materialismille ja itsekkyydelle.

Jakamistalous.fi tarkentaa, että jakamistalous yhdistää ihmiskunnan ikäisiä yhteisöllisiä toimintatapoja ja nykyaikaisia yhteydenpidon muotoja.

Jakamistalous on siis paitsi yhteisöllistä kuluttamista ja käyttöä (collaborative consumption), myös yhteisöllistä tuotantoa (co-production), yhteiskehitystä (co-creation) ja yhteisrahoitusta (mm. crowdfunding). Jakamisen kohteena voivat olla yksittäiset tuotteet, palvelut, omaisuus tai näiden yhdistelmät. Kangas jatkaa:

Voi vain arvailla sitä bruttokansantuotteen lisäystä, mikä syntysi, jos kaikki Suomen asunnot, kakkosasunnot, lomamökit ja mummolat saataisiin täyteen ihmisiä niinä aikoina kun emme niitä itse tarvitse. Sama koskee autokantaa, infraa, ruokaa, työtä jne. Jakamistalous hoitaa ruuhkahuiput ja henkilöstön koulutuksen ilman uusia investointeja. Se jakaa hyvinvointia laajemmalle ja nostaa yhteiskunnan käyttöastetta.

Moniin aikamme ongelmiin on itse asiassa varsin yksinkertainen ratkaisu: jakamistalouden fasilitointi. Se vaatii lähinnä ylenpalttisen pykäläviidakon joustavoittamista ja päänsisäistä asennemuutosta omistamisesta  (”Pah, lillukanvarsia”, ”Mitä lie uuskommunismia, tuhoaa rehelliset firmat”, ”Mitä siitäkin sitten tulee jos minun autoni/moottorisahani/sohvani hajoaa/likaantuu/poltetaan ja kuka maksaa vahingot?”). Siirrymme aineellisen pääoman arvostamisesta sosiaalisen pääoman arvostamiseen, siis hyödyntämään sosiaalisia suhteita ja verkostoja laajemmassa mittakaavassa kuin aiemmin.

Ihmisiä lähtökohtaisesti kiinnostaa kaikki millä voi säästää rahaa, joten monien perinteisten yritysten myynti- ja markkinointiosastot ja brändilähettiläät joutuvat jakamistaloudessa miettimään targettinsa uudelleen. Sen sijaan, että kaikki aivopestäisiin ostamaan itselleen tuote X, se lojaalein ja uskollisin asiakas onkin tietyn tuotteen käyttäjien avoin yhteisö. Esineiden Internet soveltuu tähän kuvioon luontevasti: saamme entistäkin helpommin tiedon siitä, onko tarvitsemamme laite toiminnassa ja käytettävissä.

 

ruohonleikkuri

Jos asut omakotitalossa, laskepa kuinka monta tällaista naapurustostasi löytyy, ja moniko niistä on yhtäaikaa käytössä.

Palvelut ovat vielä pidemmällä. Asuntovuokrauksessa toimiva Airbnb ja taksimatkoja tarjoava Uber ovat jo nostaneet kokonaisia toimialoja varpailleen. Eri alueilla toimivat aikapankit toivat jakamistalouden oppeja paikallisiin yhteisöihin. Ja juuri nyt on oikea aika joukkorahoittaa uutta Nappi Naapuri -palvelua! Haastan sinutkin, blogin lukija, tähän mukaan.

Lukeudun heihin, jotka mielellään laajentaisivat omaa harrastusmaailmaansa kodin seinien ulkopuolelle. Miksi soittaa kitaraa tai pianoa yksin, jos voi samalla vaivalla opastaa muita alkuun soittoharrastuksessa? Tai miksei innokas harrastajakokki vinkkaisi kokemattomammille ruoanlaittajille, kuinka tehdä maistuvia aterioita luonnon aineksista tai opetella käyttämään mausteita monipuolisemmin? Esimerkkejä on loputtomiin.

Verottaja suhtautuu tähän uusvanhaan talkoohenkeen harmaana taloutena. Ilmiössä on jotain samaa kuin työttömien pakkopassivoinnissa: et saa tehdä oikeastaan mitään, ettei se vain ole joltakin toiselta pois. Joko-tai -maailmoissa ei ole sijaa win-win -mallille. Toki on varottava, ettei jakamistaloudesta itsessään tule joko-tai -ajattelun uutta keulakuvaa: se ei automaattisesti sovi kaikkeen tekemiseen ja voi pahimmillaan jättää entistä suuremman joukon ihmisiä sosiaaliseen loukkuun.

Samalla viranomaisilta jää helposti huomaamatta, että ihmiset ovat maailman sivu toimineet omasta aloitteestaan ja auttaneet toinen toisiaan ihan vain H2H, ja tulevat tekemään niin jatkossakin. Köyhimmälläkin meistä on osaamista ja taitoja, joita joku toinen tarvitsee, kuten Talouselämän juttu muistuttaa:

Jakamistaloudessa pienikin pärjää, se tuo työtä, osaamista ja hyvinvointia. Unohtakaamme investointien ja materian perään haikailu, ja tehkäämme Suomesta jakamistalouden mallimaa! — Kansalaiset, antakaa omastanne jakamistaloudelle! Meillä, jos joillakin, on mistä jakaa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s