13 Veikkauskratia-keskustelijan tyyppiä

Keitä Veikkauskratia-keskustelijat ovat ja millaista asiaa he ajavat? Mukana on ainakin Veikkausta puolustavia poliitikkoja ja vaikuttajia, veikkausrahoitteisten järjestöjen edustajia, näille palveluita tuottavia yrittäjiä, huolestuneita veronmaksajia, peli-intoilijoita, pohjakosketuksen ottaneita, kansalaisaktivisteja, sijoitus- ja talousammattilaisia, muun kuin yksityisen sektorin vastaisia, poliittisia keppihevostelijoita, tutkijoita, yllättyjiä sekä Veikkauksesta irtautujia.

Toukokuussa 2021 ilmestyi varteenotettava ehdotus vuoden tietokirjaksi, toimittaja Senja Larsenin kokoama Veikkauskratia. Sitä on Twitterissä luonnehdittu paitsi tieto-, myös kauhukirjaksi – niin osuva ja hyytävä on sen kuvaus suomalaisen rahapelikoneiston sisäisistä kytköksistä, sulle-mulle -rahanjaosta, uhkapelien markkinoinnista ja niin kutsutuista vastuullisuustoimista. Veikkauskratia toteutettiin joukkorahoituksella ja kirjasta ollaan ottamassa piakkoin toista painosta ensimmäisten 2000:n jatkoksi. Kirjastoissa on ollut jopa satojen varausten jonoja, ja niinpä kirjan innokkaimmat lukijat ovat mesenoinnin jatkoksi lahjoittaneet ison pinon kappaleita eri kirjastoille.

Nyt muutama viikko kirjan ilmestymisen jälkeen monia lukijoita on hämmentänyt median vaikeneminen aiheesta, josta Suomi-Twitter käy edelleen vilkasta keskustelua. Toistaiseksi aihetta on käsitelty vain MTV:n uutisaamussa kirjan julkaisuajankohtana. Jos kyseessä olisi jokin imetyskohu, julkisuuden henkilön yksittäinen mauton twiitti tai poliitikon harkitsematon vuodatus, ainakin HS ja iltapäivälehdet olisivat tarttuneet toimeen jo puolta pienemmällä postausten määrällä ja todenneet ”somekansan raivostuneen”. Nyt kukaan ei sano mitään. Myös julkisen palvelun Yle oli useamman viikon hiljaa, mutta heinäkuun alussa Veikkauskratia-aihetta käsiteltiin 8 minuuttia -ohjelmassa. Hienoa! Toki Senja Larsen on kokeneena toimittajana itse huomauttanut, ettei kirja ole helpoin mahdollinen uutisjutun aihe (kts. oheinen twiitti). Mahdollisia syitä vaikenemiseen on siis monia muitakin kuin mainosrahojen menettämisen pelko.

Entä blogit ja muu kansalaisvetoinen media? Seuraan hakukoneella tulevia osumia Veikkauskratia-haulla ja tätä kautta löysinkin yhden arvion kirjasta Akanvirtaa-blogista. Myös sijoittajien ja muiden talousammattilaisten blogeissa aihetta käsitellään. Vielä pari päivää ennen juhannusta tavoitteeni oli julkaista oma arvioni Tohtorille töitä -sivustolla, mutta sitten tapahtui jotain: Twitterin keskusteluihin putkahtivat mukaan jo aiemminkin nähdyt syytökset nk. Maltan agenteista. Tämä oli mielestäni jo niin epätoivoinen yritys vaientaa keskustelu suomalaisesta rahapelien suorakylvöstä ja riippuvuushautomon toiminnasta, että huomasinkin toivovani perinteisen kirja-arvostelun sijaan yhteenvetoa siitä, keitä Veikkauskratia-keskustelijat oikein ovat ja millaista asiaa he Twitterviestiensä perusteella näyttävät ajavan. Havainnoinnilla ja analyysilla ei tietenkään voi mennä ihmisten pään sisään – voin ainoastaan esittää valistuneita arvauksia keskustelijoiden motiiveista puhtaasti twiittipohjalta. Aineistona käytin twiittejä runsaan 5 viikon ajalta kirjan julkistamisviikolta (vk 21) kesäkuun lopulle.

Tietääkseni tällaista keskustelijoiden tyypittelyä ei ollut missään valmiina, joten päätin tuottaa sellaisen itse. Olkaapa siis hyvät, kannattaa lukea eteenpäin!

Aivan aluksi haluaisin kuitenkin kertoa sidonnaisuuteni. Niiden luettelu on terveellistä kenelle tahansa Veikkauskratia-keskusteluun osallistuvalle. Mistä alkaisin? En ole tavannut ketään veikkauskeskustelijaa livenä. En ole yrittäjä. En vaikuta poliitikassa. Monopoli on tervetullut, jos se noudattaa omia ehtojaan eli toimii eettisesti. En ole koskaan toiminut veikkausrahoitteisissa järjestöissä. Ainoa yhdistyskytkökseni on Tohtoriverkosto ry, jossa olen sekä perustaja että hallituksen puheenjohtaja. Olen toipuva peliriippuvainen, joka sairastui 11-vuotiaana. Toipumiseni on pitkän huopaamisen jälkeen edennyt hyvin. Diagnoosini on 6/10. En siis ole velkaantunut tai tehnyt rikoksia pelaamisen takia. Työurani olen tehnyt pääosin tutkimuksen ja koulutuksen parissa. Seuraan aktiivisesti tutkimusmaailmaa. Em. syistä Senja Larsen kysyi minua Veikkauskratian esilukijaksi ja tietenkin suostuin. Olen osallistunut keskusteluun rahapeliongelmista pidemmän aikaa. Olen pitänyt vuodesta 1993 leikekirjaa, johon olen koonnut mediasta tarinoita peliriippuvaisten kokemuksista. Odotin 25 vuotta, että laajempi julkinen keskustelu aiheesta käynnistyisi ja johtaisi konkreettisiin muutoksiin. Kirjoitin aiheesta itsekin jo lukioiässä ja julkaisin tekstin myöhemmin verkkosivuillani. Todennäköisesti julkaisen lähivuosina oman kirjani peliriippuvuudesta, käsikirjoitusta on tällä hetkellä valmiina noin 30 sivua. Väitöskirjani käsitteli verkkoyhteisöjä. Olen tutkinut myös sosiaalista mediaa, joukkoistamista ja tiedon avoimempaa jakamista, ja kouluttanut näistä aiheista. Twitter on suosikkisomeni. Metodisesti hallitsen parhaiten laadulliset menetelmät. Siksi tällaisen yhteenvedon tekeminen on minulle sekä luontevaa että innostavaa.

Tutkin ja kehitän myös parviälyä, joten tarvinneeko sanoakaan, että tämä yhteenveto elää ja kehittyy muiden antaman palautteen ja täydennysten mukana. Samalla heitän pallon verkostoanalyyseja tekeville: #Veikkauskratia tarjoaa äärimmäisen mielenkiintoisen casen perinteiset kuplarajat yhdistävästä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Tässä esimerkkinä Mika Laitin (@mihkal) jakama Node XL-koonti 8 päivän ajalta 16.6.-24.6.21.

En nosta tässä yhteydessä lainkaan esiin yksittäisiä twiittejä. Valinta on tietoinen. Syynä se, että Twitter on kaikessa kätevyydessään myös kömpelö viestintäväline: rajallista merkkimäärää käyttäen on helppo leimata ihmiset tietynlaisiksi ja luoda heistä pysähtynyt mielikuva, joka kuitenkin jää elämään pahimmillaan vuosikausiksi. Todellisuus harvoin on näin mustavalkoinen. Yksi keskustelija harvemmin edes edustaa vain yhtä ryhmää – ihmisellä on monta eri ääntä eri tilanteisiin. Pitkä kokemukseni Twitteristä ja tästä keskustelunaiheesta sallii kiertotien, jossa havainnollistan twiittaajien kulloinkin edustamaa näkökulmaa kuvitteellisilla esimerkeillä ja kuvailemalla heidän käyttämiään sanavalintoja.

On huomattava, ettei tämä pika-analyysi ole tutkijataustastani huolimatta millään tapaa tieteellinen. Se rinnastuu pikemminkin aiemmin kokoamaani materiaaliin, jossa tunnistin yhdelle Twitter-tykkäykselle 24 mahdollista merkitystä. Varsinaista tekstianalyysia mm. sosiaalisen median keskusteluista tekevät oikeat tieteilijät, joista esimerkkinä @tosentti.

Aloitetaanpa ryhmästä Veikkausta myötäilevät äänet. Tästä joukosta voimme tunnistaa ainakin seuraavat Twitter-keskustelijatyypit, joilla voi olla keskenään hyvinkin erilaiset tavoitteet.

  • Veikkausta puolustavat poliitikot ja vaikuttajat. Veikkausmyönteisessä ryhmässä poliitikkojen ja vaikuttajien käyttämät sanavalinnat ja sävy ovat lähellä Veikkauksen omaa viestintää. Sanavalinnoissa korostuvat muun muassa pakollinen tunnistautuminen (kts. Veikkauskratiasta sivu 131, jossa kerrotaan, miksi tämä on ongelma eikä sen ratkaisu), ikärajavalvonnan tehostuminen, pelihaittojen torjuminen ja edunsaajien hyöty. Mielenkiintoinen yksityiskohta onkin, että tämä vanhastaan tuttu ryhmä on Veikkauskratia-kirjan julkaisemisen jälkeen ollut Twitterissä äänessä aiempaa vähemmän – samoin kuin Veikkaus itse. Syitä hiljaisuuteen en lähde arvailemaan.
  • Veikkausrahoitteisten järjestöjen edustajat. Ryhmä, jossa toimijoiden rahoitus tulee rahapelihäviöpotista. Tunnusomaista keskustelun sisältöä on vetoaminen järjestön tekemään arvokkaaseen työhön ja sen myötä vaatimus rahoituksen turvaamisesta. Twitterin lisäksi keskustelua käydään mm. mielipidesivuilla ja järjestölehtien palstoilla.
  • Yrittäjät, joiden tärkeimpiä asiakkaita ovat veikkausrahoitteiset järjestöt. Ei erityisen näkyvä ryhmä, mutta äänekäs aktivoituessaan. Keskustelun sisällöt ovat käytännössä identtisiä edellisen ryhmän kanssa.
  • Huolestuneet veronmaksajat. Tässä ryhmässä Twitter-keskustelu kiertyy erityisesti kysymykseen siitä, mitä tapahtuu veroasteelle rahapelihimmelin hiljalleen murentuessa. Lisäksi mukana on kotimaisen monopolin puolustajia, joilla sinänsä aiheellisena huolena on rahavirtojen valuminen tulevaisuudessa Suomesta muualle. Veikkauskratia tarjoaa kuitenkin molemmille ryhmille lohdun sanan: ensimmäiseen sen, että nykyinen koneisto saattaa tehottomuudessaan olla uutta mallia kalliimpi (Suomessa olisi pikimmiten tutkittava järjestelmän todellisia kustannuksia), jälkimmäiseen sen, että vain runsaat 5 % suomalaisista pelaa myös ulkomaille ja hyvin marginaalinen osuus ainoastaan sinne.
  • Peli-intoilijat. ”Paskempi homma jos pelikoneet viedään, pitääkö kaikkea aina rajoittaa, nytkin tuplasin kauppareissulla 40 egeen, öhö öhö!” Saatetaan myös ihmetellä, miksi muiden pitää kärsiä yhden peliriippuvuudesta. Tämäkin ryhmä jakautuu edelleen useampaan alaryhmään: liikaa pelaaviin ja ongelmastaan vaikeneviin tai sitä tiedostamattomiin, ja toisaalta niihin, joilla ei ole pelaamisen kanssa ongelmia. Kolmantena voidaan vielä tunnistaa muuten vain liberaali-intoilijat, jotka eivät välttämättä pelaa itse lainkaan, mutta vastustavat saatavuuden rajoittamista. Muista ryhmistä poiketen osallistuminen on enimmäkseen yksittäisiä twiittejä ja varsinaista keskustelua on vähemmän.

Katsotaan seuraavaksi lähemmin kriittisiä keskustelijoita.

  • Pohjakosketuksen ottaneet. Tämä on ensisijaisesti peliriippuvaisten ja heidän läheistensä muodostama ryhmä, jossa keskustelun sävyssä ja sanavalinnoissa näkyvät hyvin kouriintuntuvasti aiemmat raskaat kokemukset, kuten itsemurhayritykset, pitkä toipumisprosessi, velkaantuminen tai perheen menettäminen. Tästä syystä mukana on myös monia anonyymeja käyttäjätilejä. Ryhmässä on paljon vaihtelua siinä, miten pelaaja tai läheinen asemoi itsensä suhteessa peliyhtiöön: osa kritisoi etenkin peliautomaattien vapaata kylvöä hyvinkin teräväsanaisesti, osalla sisällöt keskittyvät enemmän oman toipumisen ja uudenlaisen arjen kuvaamiseen.
  • Kansalaisaktivistit. Tässä ryhmässä keskustelu Veikkauskratiasta alkoi oikeastaan jo paljon ennen Veikkauskratian ilmestymistä. Se ilmeni erityisesti Pelikoneet pois kaupoista -aloitteen kannattamisena ja tiedon jakamisena aiheesta. Sisällössä korostuu pelihaittojen ennaltaehkäisy pelkän jälkihoidon sijaan, sekä rahapelien saatavuuteen, markkinointiin ja ikärajavalvontaan liittyvät kysymykset. Aktivistit käyvät kuitenkin keskustelua myös Veikkaus-kentän järjestökytköksistä ja rahapelaamiseen liittyvästä tutkimustiedosta likimain 24/7. Sisältökenttä on siis huomattavan laaja. Veikkauskratia-keskustelun näkyvimpiä yhteentörmäyksiä lienevät kansalaisaktivistien ja edellisen kategorian järjestökentän väliset Twitter-ketjut.
  • Sijoitus- ja talousammattilaiset. Tämä on vanhastaan hyvin näkyvä ryhmä keskustelussa. Sisällöissä korostuu huoli suomalaisten talousosaamisesta eri ikäryhmissä, yhdistettynä siihen, paljonko suomalaiset käyttävät vuositasolla rahaa uhkapeleihin. Sisällöissä vaaditaan uhkapelikasvatuksen sijaan talouskasvatusta. Ryhmän sisältä löytyy useita erilaisia äänenpainoja, joista ehkä näkyvimpänä säästämisen ja sijoittamisen puolestapuhujat: ”Jos sijoittaisimme nämä x euroa seuraavien 20 vuoden aikana kohteeseen y, varallisuutemme voisi vuonna 2040 olla jo z euroa.” Toinen näkyvä ryhmä ovat oman älynsä kaupustelijat, jotka talouskeskustelun yhteydessä mielellään näpäyttävät ”tyhmiä” ja oikeastaan kaikkia Veikkauksen asiakkaita: ”Jokainen lotottu euro on hävitty euro, onneksi tajusin tämän jo koulussa matematiikan tunnilla, eipä ole sen jälkeen paljoa kiinnostellut.”
  • Muun kuin yksityisen sektorin vastaiset. Kyseessä on pieni ryhmä keskustelijoita, joiden mielestä kaikki muu kuin yritystoiminta on tarpeetonta, tehotonta ja hyödytöntä. Ihmisten toivotaan menevän ”oikeisiin töihin”. Huomattava osa järjestöihin liittyvästä keskustelusta keskittyy nimenomaan veikkausrahoitteisten järjestöjen toiminnan kritiikkiin, ei koko vapaaehtoistyön kenttään. Kyseisen ryhmän sisältöä ei siis ole määrällisesti paljon.
  • Poliittiset keppihevostelijat. Tämä ryhmä ei välttämättä ole kovinkaan kiinnostunut rahapeliongelmista sinänsä, mutta on nähnyt viimeaikaisessa keskustelussa oivallisen keinon mustamaalata itselle epämieluisia poliittisia puolueita. ”Vasemmiston pitäisi olla köyhien asialla, miksi puheenjohtajat eivät reagoi”, ”Kirjan mukaan Kokoomus on suurin yksittäinen pelihäviöistä hyötyjä, eikö teitä yhtään hävetä”.
  • Tutkijat. Tiedemaailman ääni on ollut keskustelussa esillä ainakin kolmesta näkökulmasta. Viime viikkoina näkyvimpiä sisältöjä ovat olleet kriittiset äänet liittyen tieteen rahoituksen (Suomen Akatemia) ja pelihäviöiden kytkökseen. Aiemmin on ollut esillä myös kansainvälistä ja kotimaista tutkimustietoa rahapelaamisesta, mikä edustaa neutraalimpaa keskustelun sävyä. Muut sisällöt painavat tutkijoiden osallistumisen kuitenkin kohti kriittisten kategoriaa, kuten tieteeseen sopiikin. Sekä tutkijoiden että kansalaisaktivistien ryhmissä on tuotu esiin suomalaisen rahapelitutkimuksen ja Veikkauksen yhteyksiä, missä keihäänkärkenä Pelitoiminnan tutkimussäätiö.

Kolmantena kategoriana nostaisin vielä esiin neutraaliin sävyyn liikkeellä olevat keskustelijat, joista voidaan tunnistaa ainakin seuraavat ryhmät.

  • Yllättyjät. Ihmiset, jotka eivät aikaisemmin ole kiinnittäneet juurikaan huomiota mihinkään Veikkaus-aiheiseen. Veikkauskratia-kirjan lukeminen on saattanut olla ”käänteentekevä ja silmät avaava kokemus”. Osa pohtii, ”voiko tällainen olla edes totta”. Näillä tiedoin valitettavasti on. Yllättyjien kautta mukaan on tempautunut myös kokonaan uusia keskustelijoita. Veikkausta ei sisällöissä kritisoida eikä ylistetä, sen sijaan kirjaa kiitellään.
  • Irtautujat. Eräänlainen yllättyjien seuraava taso ja sisällöltään kriitikkoja lähestyvä ryhmä, jossa on ”kannatuksen vuoksi” haluttu lopettaa rahapelaaminen ilman sen suurempaa tunnekuohua. Sisältöihin lukeutuvat muun muassa tilin sulkeminen ja Veikkaus-kortin leikkaaminen. Ihmiset haluavat yleensä jollakin näkyvällä tavalla osallistua ajankohtaisiin keskusteluihin, ja tämä tarjoaa heille siihen konkreettisen tavan. Kenties yhdeksi irtautumisen muodoksi voitaisiin lukea myös oma ehdotukseni verkkosivuille lisättävästä logosta, jolla järjestöt voisivat helposti ilmoittaa, ettei niitä tueta pelihäviöillä.

Aiheena Veikkauskratia-keskustelu on sekä monitahoinen että erittäin jännitteinen. Tästä yhtenä esimerkkinä peliriippuvaisten ja heidän läheistensä ulostulot, joiden sävy saattaa houkutella keskusteluun mukaan monista sosiaalisen median palveluista tuttuja ”viestipoliiseja”. Näihin käyttäjäryhmiin ei kuitenkaan tässä artikkelissa mennä, tai muuten löytäisin itseni tyypittelemästä vielä ensi vuonnakin.

Unohdinkohan jotain olennaista? Kerro se twiitein tai kommentein!


Alla lisäyksiä elo-syyskuulta 2021. Twitteriä laajempi keskustelu käynnistyi kuin käynnistyikin lopulta eli edellä esitetyt kommentit median vaikenemisesta ovat sittemmin käyneet perusteettomiksi. Tämä on hieno asia – enää tarvitaan tekoja, joissa aggressiivinen uhkapelimainonta ja automaattien kylvö julkisiin tiloihin kielletään, tappiorajat asetetaan tolkulliselle tasolle, ja toimivan kansalaisyhteiskunnan palauttamiseksi järjestöjen omaa varainhankintaa helpotetaan kiireen vilkkaa.

  • Iltalehti 1.8.2021: Näin toimittaja Senja Larsen tylyttää Veikkausta
  • Helsingin Sanomat 28.8.2021, pääkirjoitus: Veikkaus kompastui omaan ahneuteensa, ja nyt hyvien asioiden rahoittamiseen haetaan vähiten huonoa vaihtoehtoa (€)
  • Helsingin Sanomat 29.8.2021, Marko Junkkari: Hyväntekijästä hyväksikäyttäjäksi (€)
  • Näitä seurasi myös aktiivinen mielipidekirjoittelu HS:n palstoilla
  • Yle Uutiset 7.9.2021, Antti Parviala: Hyvis-Veikkauksesta tuli pahis, silti uusi laki vahvistaa monopolia
  • Yle A-Studio 14.9.2021: Pitäisikö Veikkauksen monopolista luopua?

2 kommenttia artikkeliin ”13 Veikkauskratia-keskustelijan tyyppiä

  1. Mielestäni unohdit pari kohtalaisen keskeistä ryhmää. 1. Järjestökielteiset. Aika iso osa keskustelijoista jotka olen parissa seuraamassani keskustelussa kohdannut näyttää olevan kriittisiä Veikkausta kohtaan koska heillä on epäluuloja järjestökentää kohtaan. Jotkut tuntuvat hahmottavan Veikkauksen tukeman järjestökentän pelkästään poliittisten järjestöjen kautta. Näille Veikkaus ei ole vastustuksen pääkohde vaan järjestöt. 2. Monopolivastaiset eli lähinnä talousliberaalit jotka haluaisivat purkaa monopolin mutta ei peliongelmaisten takia vaan koska valtion monopoleja vastaan taisteleminen on heille tärkeää. Tilanne ei olisi heille ongelmallinen jos peleistä huolehtisi yksityiset kansainväliset firmat jotka veisivät voitot maailmalle. Monopolinvastaisten retoriikkaa vastustaa lisäksi ryhmä jota voitaisiin kutsua talousnationalisteiksi. Eli ovat ihmisiä jotka vastustavat Veikkauksen monopolin purkua koska uskovat, että sen seurauksena haitat jäävät mutta yhteiskunta menettää suuren osan veikkausvoitoista ulkomaisille yksityisille yrityksille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s