Viisi metataitoa uralle ja arkeen

Posted: 02/08/2013 in koulutus, opetus, oppiminen, osaaminen, tieto, työ, ura, verkostot, viestintä, yliopisto

Oli mielenkiintoista lukea korkeakoulutettujen kokemuksista työuransa alkuvaiheilta. Tutkimus kohdistettiin 12 suomalaisesta yliopistosta vuonna 2007 maisteriksi valmistuneille. Pohdinnassa oli myös ikuisuuskysymys siitä, kuinka hyvin yliopisto-opintojen nähtiin tukevan työelämää. Vastausten yhteenveto viittasi siihen, että mahdollisuus hyödyntää opittua jatkuvasti oli vähäisintä tekniikan, yhteiskuntatieteiden, maatalous-metsätieteiden ja kauppatieteiden alalla.

Mikä tähän voisi olla syynä esimerkiksi kauppatieteissä? Opiskelu- ja opetuskokemukseni pohjalta veikkaan pakollisten opintojen suhteellista osuutta, liiallista teoreettisuutta vailla riittäviä kytköksiä yritysmaailmaan (tässä on skarpattu vuosien saatossa, mutta silti se on opiskelijapalautteissa heikoin lenkki), ja jopa soveltavien kurssien typistymistä kirjavuoriksi ja tenttitärpeiksi.

Korkeakouluissa ”ammattitaidon” opettaminen muistuttaa välillä keisarin uusia vaatteita: olemme niin jumissa peruskouluhenkisessä faktatiedon toistamisessa, että emme näe lainkaan ympärillemme, saati kannusta ajattelemaan itse.

Ei siis ihme, että muodollisten tutkintojen ja todellisten osaamisvaateiden välinen kuilu syvenee. Opetuksen nähdään jääneen jälkeen ajastaan. Bisnesgurut taas moittivat kuka milloinkin suomalaisia ylikoulutetuiksi nahjuksiksi.

Jotakin on tehty toisinkin. Ehdin pari vuotta vetää viestinnän kurssikokonaisuutta, jossa opiskelijoilla oli mahdollisuus kehittää esiintymistaitojaan. Tässä auttoi erityisesti se, ettei opetusta alusta alkaenkaan sidottu mihinkään valmiiseen ekonomimantraan, vaan osallistujat olivat mukana omana itsenään ja omina persooninaan. Toteutus noudatti verkostomaista mallia, myös opettajien persoonaa ja erilaista osaamista kunnioittaen; mukana oli viisi eri asiantuntijaa. Palaute opiskelijoilta oli erittäin positiivista.

Ammattialasta riippumatta uskoisinkin, että seuraavista taidoista on moninkertaisesti apua työelämässä verrattuna kapeahkoon oman alan osaamiseen:

1. Vakuuttavuus. Se, miten tuomme esiin ja kiteytämme omaa tai yrityksemme osaamista ja saamme aikaan uskottavan kokonaisuuden, joka vaikuttaa toivotulla tavalla kohderyhmään. Se voi olla oman osaamisen myymistä rekrytointiprosessissa, tulosten raportointia sidosryhmille, uusien ideoiden esittelyä sijoittajille, mutta myös minkä tahansa haastavan tilanteen ”haltuun ottamista” hyvällä argumentoinnilla. Nk. myyntitaito ei ole tänä päivänä vain markkinointi-ihmisten heiniä, vaan sitä tarvitaan lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

2. Verkkoviestintätaidot. Internet ei ole kääntänyt maailmaa päälaelleen, mutta kylläkin muuttanut monia sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan muotoja. Sosiaalisen verkon syövereissä on parempi olla hallitusti läsnä kuin ajelehtia sokeasti. Siispä: tietoisuus ja kokemus verkkoviestinnän kanavista ja niiden käyttömahdollisuuksista, netiketin, käytöstapojen, perustietoturvan ja erilaisten sisältöformaattien hallinta, tiedonhakutaidot, lähdekriittisyys, verkkolukutaito, nopea omaksuminen, tarinankerronta, ytimisöinti eli oman sanottavan kiteyttäminen mahdollisimman tiiviiseen muotoon.

3. Oppimaan oppiminen. Varsinkaan nuori sukupolvi ei tule kokemaan 40-vuotista työuraa saman työnantajan palveluksessa, eikä yleensä edes halua sitä. Tämä metataito saa alkunsa uteliaisuudesta ja tietynlaisesta muutosmyönteisyydestä. Se on vastakohta tuttuun ja turvalliseen käpertymiselle ja haluttomuudelle omaksua ulkopuolisia vaikutteita. Lisäksi tarvitaan annos sosiaalista kyvykkyyttä ja verkostoja – joista on peräisin leijonanosa uudesta tiedostamme – sekä tiedonhallintataitoja, keskittymistä ja organisointikykyä. Jatkuvassa muutoksessa avainsana ei voi olla takavuosina verkkoon ladattu opinnäytetyö, näyttävä lista vieraita kieliä tai tietyn ohjelmiston käyttötaito, vaan konkreettiset osoitukset kyvystä oppia alituiseen uutta.

4. Läsnäolon taito. Tähän mindfulness -käsitteenäkin tunnettuun ilmiöön kiteytyy niin paljon muita menestyksen ja onnellisuuden avaimia, ettei sitä voi olla nostamatta esiin eräänlaisena kadotettuna kansalaistaitona. Läsnäolo on vastakohta mielen ”automaattiohjaukselle”, jossa vain suoritamme totutun kaavan mukaisia rutiineja edes huomaamatta, mitä oikeastaan teemme. Hetkessä elämisen taito merkitsee, että kohtaamme asiat sellaisina kuin ne ovat nykyhetkessä, ilman arviointia, tuomitsemista ja peilaamista menneeseen tai tulevaan. Implikaatiot työelämään: teemme keskittyneesti ja hyvin sen, mitä olemme tekemässä – ja vain sen.

5. Sydämen sivistys. Koulussa päähämme kaadetaan tonnikaupalla informaatiota, mutta todelliseen metataitoon päästään vasta, kun oppi muuttuu kokemuksen myötä ymmärrykseksi elämästä ja ihmisistä. Sydämen sivistys voisi siis olla keskustelun ja kuuntelemisen taitoa, historian ja kulttuurien tuntemusta, käytöstapoja, empatiaa, myötäelämistä ja taitoa kohdata erilaisia ihmisiä sellaisina kuin he ovat.

Tulevaisuuden toivoillemme tällaiset taidot antavat enemmän eväitä työuralle kuin laatikkomalli siitä, että suunnittelua seuraa toteutus ja valvonta. Kenties jokin tarpeeksi rohkea oppilaitos – tai oppimisverkosto, joka toimii virallista organisaatiota tehokkaammin – ottaa ne vielä agendalleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s