Omistamisen pakkomielteet

Posted: 31/07/2013 in omistaminen, palvelut, yhteiskunta

Mitä yhteistä on kesämökeillä, levykokoelmilla ja sadonkorjuulla? Ne kaikki perustuvat omistamiseen: ostetaan, kerätään, haalitaan itselle jotain arvokkaaksi koettua.

Mutta kuinka arvokkaaksi? Ja pysähtyykö sitä kukaan edes koskaan miettimään? Luonnolla ei ole pitkään aikaan ollut varaa omistamishaluumme, mutta ihmisillä valitettavasti on, ainakin toistaiseksi. Ehkä lupaukset palveluyhteiskunnasta ohjaavat meitä hiljalleen sivuun aineellisen materian valtatieltä.

Näin pilvipalveluiden ja varsinkin Spotifyn aikakaudella olen yrittänyt entistä enemmän päästä eroon luolamiesaikaisesta keräilykierteestä. Pahimmillaan yhdistettyyn levykokoelmaamme kuului kolmisentuhatta äänitettä, mikä ei harrastajien silmissä ole edes paljon. Silti minulla oli loppuvaiheessa vaikeuksia muistaa, onko minulla hyllyssäni jonkin tietyn artistin tuotantoa. Nyt jäljellä on noin 250 muistoarvoa omaavaa cd- ja lp-nimikettä. Paino sanalla muistoarvo – vanha levysoittimeni kun ei ole edes kiinni vahvistimessa.

Tähän vuodenaikaan voi myös tiedustella marjoja ja sieniä säilöviltä lähimmäisiltä, kuinka suuren osan edellisvuoden sadosta he ovat todellisuudessa käyttäneet. Olen havainnut, että kysymys aiheuttaa usein hämmennystä. Lapsuudessani meillä oli pakkasessa pahimmillaan viisi vuotta vanhoja mustikoita, mutta uusia piti tietenkin kerätä, koska ne nyt sattuivat olemaan siellä.

Satoa korjataan pahan päivän varalle. Varsinkin vanha sukupolvi muistaa hyvin, kuinka muutama vuosikymmen sitten oli niin pahoja päiviä, että niiden vaikutus ulottuu vielä tämän päivän sieniretkiinkin.

Tätä ei pidä käsittää väärin. Lähiravinto, metsässä samoilu, terveellinen ravinto ja ruokalaskussa säästäminen ovat ehdottoman kannatettavia asioita. Joskus vain olisi paikallaan pohtia, tarvitseeko jokaista viinimarjaa nyppiä pensaasta irti, vai olisiko sittenkin järkevämpää mehustaa vain omaan tarpeeseen ja jättää loput hyvällä omallatunnolla linnuille. Kokenut sienestäjä ja marjastaja tietää, paljonko metsän antimia talven aikana kuluu, jolloin niiden haalimisesta ei tule pakonomaista suorittamista, ahnas kiilto silmissä ja omistavan luokan ahdistus rintapielessä: ”Mitä jos naapurin Pertti ehtii ensin?

Mutta loppuun vielä kesän hyvät uutiset: nuori sukupolvi ei välttämättä halua enää omistaa kesämökkiä. Aivan kuten marjastamisen kohdalla, noihin sukuriitojen, moottorirallin ja ikuisuusrempan luvattuihin temppeleihin liittyy paljon hyvää ja perinteistä. Valitettavasti vain ongelmatkin ovat moninaiset, kuten kalleus ja työläys. Vuokramökkien suosio kasvaa.

Elämän suuri viisaus on juuri siinä, että huomaa omistamisen olevan vankila, ja omistamattomuuden vapautta.

Ota rennosti!

kommenttia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s