Ei ihan tavallista työttömän arkea

Posted: 17/06/2014 in osaaminen, palkka, työ, työnhaku, ura, yhteiskunta, yliopisto, yrittäjyys

Viides kuukausi työnhakijana. Tehdäänpä pieni yhteenveto ensimmäisestä vuosipuoliskostani:

Olikohan tuossa kaikki?

En siis ole räiskinyt menemään satoja hakemuksia ja sitten ihmetellyt kun kukaan ei reagoi. Mielummin luonteen mukaisesti teen perusteellisesti sen mihin ryhdyn. Tuloksiin voi olla tyytyväinen. Punaista olen tänä aikana nähnyt vain ajatellessani yliopistojen resurssiongelmia ja tenure-sekoilua, sekä tietysti lukiessani teollisaikakauteen juuttuneiden talouslehtien tulikivenkatkuisia pääkirjoituksia siitä, miten ”työttömät pitää saada pois sohvalta lorvimasta vaikka pakottamalla”. En lorvi, mutta erikseen korvattua koulutuskeikkaa lukuunottamatta tekemiseni ei myöskään ole ollut sellaista, että joku maksaisi siitä rahaa.

Nämä debatit yhdessä ovat saaneet jopa harkitsemaan täydellistä alanvaihtoa, ei aivan talikonvarteen mutta kuitenkin ammattitutkintoon, jossa tekeminen ei ole aivan yhtä näkymätöntä ja huomaamatonta kuin ylläolevalla listallani. Tai ehkäpä sitten yrittäjäksi, jolloin teen samat hommat kuin nytkin, mutta enimmäkseen kenenkään paheksumatta.

P1080618

”Parasta työttömyydessä: saa ainakin hetken aikaa tehdä jotain konkreettista”

Vain noin puolet lähettämistäni työhakemuksista on koulutusorganisaatioihin, haastattelukutsuista sen sijaan 100 %. Vanha luonnonlaki ”your strengths may turn into your greatest weaknesses” pätee niin suuriin nokioihin kuin yksittäisiin osaajiin. Ovet ovat – ainakin periaatteessa – kaiken aikaa auki suunnanmuutokselle, mutta kokemus ja työhistoria työntävät kohti jo elettyä ja koettua.

Online-yhteisöpioneerina ja vahvana viestijänä tekisin erityisen mielelläni yhteisömanagerin hommia, mutta en ole vielä(kään) löytänyt yritystä, joka uskaltaisi palkata tehtävään tohtorin. Ei, kyse ei ole ainakaan palkkatoivomuksista: en kuluta juuri mitään materiaa ruoan ja perusvaatetuksen lisäksi, joten mitä ihmettä tekisin isolla rahalla? Mielummin jaan sisältöä ilmaiseksi kuin läiskin siihen viisinumeroisia hintalappuja tunteakseni oloni jotenkin tärkeämmäksi.

Työllistymisen esteenä on pikemminkin sitkeässä istuva mielikuva tohtoreista kammioonsa muurautuneina tutkijoina, jotka eivät tiedä mitään käytännöstä. Näin voi toki joillakin aloilla ollakin, mutta kuten olen aiemmin todennut, ei liiketaloustieteessä ja yritysprojekteissa. Vääristä mielikuvista tutkijayhteisö voi tietysti syyttää vain itseään: ego-jerkkailu ja pari linkkiä omiin tutkimusraportteihin ei juuri kerro mitään osaamisesta saati persoonasta.

Toivottavasti tämä postaus vie eri ammattialojen välistä debattia pienen piirun verran eteenpäin. Ystävällisin terveisin, se hyvä tyyppi sieltä sarkastis-realistisen huumorin ja science fictionin rajamailta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s