Matkalla pakkokonsultiksi

Posted: 26/06/2014 in asiantuntijuus, erilaisuus, osaaminen, työ, työnhaku, ura, yhteiskunta, yrittäjyys

Mitä yhteiskunnallisiin ongelmiin tulee, tässä yksi vuoden parhaista bloggauksista tähän asti: Jakke Mäkelän Miksi työttömyys halvaannuttaa.

Olipa tuttua – juuri kun olin ehtinyt tehdä yhteenvedon omista ensimmäisistä työttömyyskuukausistani. Erinäisistä mielenkiintoisista syistä töitä vaille jääneillä tohtoreilla on paljon osaamista, jota emme kuitenkaan saa myydä. Yrittäjinä kyllä, mutta asiassa on yksi iso mutta, kuten Jakke huomauttaa:

Konsultteina emme pysty itseämme elättämään, koska konsultin työssä olennaista ei ole ammattitaito vaan kontaktiverkosto.

 

Minusta ei ole realistista olettaa, että tutkijan analyyttisella pätevyydellä varustettu asiantuntija olisi samaan aikaan superverkostoituja, joka kiertää viikossa kolmetoista seminaaria ja cocktailtilaisuutta sairastumatta vähintään alkoholismiin. Elämä on sarja valintoja, etenkin ajankäyttövalintoja. Kontaktien luominen on väistämättä pois jostakin muusta. Voisin jo nykyisellä verkostollani saada kuukaudessa pari koulutuskeikkaa, mutta kuinka moni olisi ihan vakavissaan valmis lähtemään tältä pohjalta kokoaikaiseksi yrittäjäksi?

Keskustelussa unohtuu herkästi myös se, että työttömät eivät ole mikään yhtenäinen massa. On heitä, jotka ovat luovuttaneet – eivätkä suinkaan aina omaa typeryyttään, kuten oikeassa siivessä herkästi ajatellaan. On olosuhteiden uhreja ja loukkuun pudonneita, tilapäistyöttömiä ja uranvaihtajia, kuten myös meitä hyperaktiivisia. Arjen täyttää uuden oppiminen, yhteydenpito ja verkostoituminen, alan keskustelujen seuraaminen, ajatusten vaihtaminen, vapaaehtoinen tiedon jakaminen, kirjoittaminen, uudet ideat, hakemusten laatiminen. Vain työyhteisö ja palkanmaksu puuttuvat. Ansiosidonnainen antaa perusturvan ja keskittymisrauhan, ainakin silloin kun ei tarvitse pää punaisena pelätä, että kohta sekin viedään.

Tietotyöläisen ja asiantuntijan täytyy olla joko sairauden vuoksi poissa pelistä tai harvinaisen pahasti tolaltaan, jos hän työttömyyden alkaessa lakkaa yhtäkkiä tekemästä mitään. Se on varmin keino olla työllistymättä uudelleen.

Ja kuitenkin TE-toimistot lähtevät juuri tästä oletuksesta:

Virkailijat päätyivät siihen, että jos spesialisti tekee sellaista oman alansa vapaaehtoistyötä josta joku saattaisi saada palkkaa, hänet saatetaan tulkita yrittäjäksi (joka vain ei satu saamaan palkkaa). Tai ainakaan ei ole mitään mahdollisuutta etukäteen selvittää, voisiko noin käydä. Raati päättää.

 

Tulkinta on täysin järjetön. Jakke Mäkelä kiteyttää sen muotoon Alles verboten. Työtön ei saisi erehtyä tekemään mitään tai kiinnostumaan mistään. Uteliaisuus ja halu oppia ovat erityisen kiellettyjä.

Tiukimpien raamien mukaan minunkaan ei kuuluisi kirjoittaa mitään tutkimukseen viittaavaa (tosin voin paljastaa, ettei tieteen tekemisestä muutenkaan palkkaa makseta; saadakseen olla töissä on rahoitus hankittava itse) tai ylläpitää vapaaehtoisesti esimerkiksi tätä blogia, vaan istua kaiken aikaa sohvalla kaivelemassa persettäni. Tosin saattaisin samalla oppia jotain ihmisen anatomiasta ja erehtyä myöhemmin jakamaan tätä tietoa eteenpäin sosiaalisessa mediassa, jolloin TE-koneiston rattaissa voisin hyvinkin muuttua terveys- ja hyvinvointialan yrittäjäksi.

Parodiaa taitavammat tahot ovat jo kuvanneet, mitä tapahtuu, jos kaikista asiantuntijoista leivotaan väkisin konsulttiyrittäjiä. Kasvatusmalli on tietysti ulotettava kaikkiin yhteiskunnan instituutioihin perheestä lähtien.

Enää perhe ei leivo porukalla joulupipareita, vaan äiti konsultoi perhettä piparien valmistamisessa.

 

Toki myös viikkorahat maksetaan konsulttipalkkiona. Sen sijaan että perheen kaksivuotias huutaisi vessasta ”Pyyhkimään!”, hänen on ensin kilpailutettava isän ja äidin tarjoama pyyhkimispalvelu keskenään ja pyydettävä tarjoukset. Kuten Tolle joskus huomautti, appelsiineista ei enää puristeta mehua, vaan nykymaailmassa appelsiinitkin kuratoidaan.

Alamme siirtyä jonkinlaiseen markkinaohjautuvuuden äärikliimaksiin, jossa aitouden ja yhdessäolon ovat korvanneet arvonluonti ja vaihdanta. Demokraattisen ja osallistavan jakamistalouden toimintamalleissa on vielä hieman kehitettävää. Jokainen ihminen ei voi olla oma firmansa, vaan koko jutun vitsi on siinä, kuinka erilaisilla logiikoilla pelaavat rakenteet, epäorganisaatiot, organisaatiot, yhteisöt ja yksilöt saadaan pelaamaan yhteen. Reaalitodellisuus ei ole puristettavissa yhteen muottiin tai ajatusmalliin. Siksi näitä kaikkia tarvitaan.

Vaikka media onkin tätä nykyä täynnä yrittäjyyshypeä ja sankaritarinoita, minulle maailma ei ole aivan niin mustavalkoinen, että näkisin yrittäjyyden sopivan automaattisesti kaikille. Jos syitä haluaa arvailla, voin antaa pari vinkkiä: ihmisten erilaiset persoonat ja erilainen kognitiivinen kapasiteetti. Yksi on putkinäköinen, toinen hallitsee laajat kokonaisuudet. Yksi haluaa heittäytyä, toinen kaipaa pysyvyyttä. Yksi on luonnostaan myyntitykki, toinen introvertimpi. Uutta voi ja pitääkin oppia, mutta persoonaansa ei tarvitse vaihtaa toiseksi – sellaisen vaatiminen ei ole enää inhimillisyyden rajoissa.

Rohkeus yrittää on aina hyvästä, mutta voisimmeko osoittaa jonkinlaista kunnioitusta ja luoda järkevämmät olosuhteet myös heille, jotka menestyvät parhaiten palkkatyössä tai keikkaduunareina? Opittavaa on niin poliittisella koneistolla, perinteisellä yritysmaailmalla, ay-liikkeellä kuin verottajalla ja työvoimapalveluillakin – työelämässä pysyvää on vain muutos.

Pyyteettömyyteen nojaava digitaalinen jakamistalous hyötyisi yrittäjyyttäkin enemmän työkulttuurista, jossa jokaiseen suoritteeseen ei automaattisesti liitetä laskua konsultilta.

kommenttia
  1. Kiitokset palautteesta. 🙂 Nostat esille niin monta hyvää uutta kysymystä, että aloin heti pohtia niille jatkoa. Ainakin kaksi aivan ytimeen osuvaa pointtia sinulla: 1) Mikä oikein tekee yrittäjyydestä arvokkaampaa kuin palkkatyöstä? 2) Asiantuntijatyyppi ei koskaan lakkaa selvittämästä asioita, sai palkkaa tai ei. Tätä on monen vaikea hahmottaa. Itsellänikin on monenlaista rautaa tulessa, en vain voi kertoa niistä…

  2. tollevilvanen sanoo:

    ”Vaikka media onkin tätä nykyä täynnä yrittäjyyshypeä ja sankaritarinoita, minulle maailma ei ole aivan niin mustavalkoinen, että näkisin yrittäjyyden sopivan automaattisesti kaikille.”

    Yrittäjyys ei todellakaan sovellu automaattisesti kaikille. Ei vaikka kuinka lasten hiekkalaatikoille ujutettaisiin rosvon ja poliisin sijaan yrittäjäleikkejä. Ei vaikka kuinka (yrittäjäkokemusta vailla olevat) ihmiset kirjoittelevat yrittäjyyskirjoja ja kirkuvat, että Suomeen tulisi ”sytyttää liekki”, jolla (ilmeisesti) tarkoitetaan harhaisen rajamailla pyörivää epärealistista ajatusta, jonka mukaan jokainen suomalainen olisi kykenevä yrittäjäksi.

    ”Jos syitä haluaa arvailla, voin antaa pari vinkkiä: ihmisten erilaiset persoonat ja erilainen kognitiivinen kapasiteetti. Yksi on putkinäköinen, toinen hallitsee laajat kokonaisuudet. Yksi haluaa heittäytyä, toinen kaipaa pysyvyyttä. Yksi on luonnostaan myyntitykki, toinen introvertimpi. Uutta voi ja pitääkin oppia, mutta persoonaansa ei tarvitse vaihtaa toiseksi – sellaisen vaatiminen ei ole enää inhimillisyyden rajoissa.”

    Eikä persoonaa voi vaihtaa toiseksi. Ei ainakaan siten, että ei-bisnesajattelulla varustettu yksilö konvertoituu taikaiskusta bisnesajattelulla varustetuksi. Yrittäjyys vaatii useammanlaisen sisäisen komponentin läsnäoloa, jotta homma voi onnistua. Lähinnä yrittäjäksi kykenevää ovat useimmiten yrittäjän kioskissa hierarkisesti yrittäjästä seuraavana olevat henkilöt. He ovat usein niitä, joita vaivaa harhakuva ”minä voin tehdä tämän saman paremmin kuin toi pomo – miks mää olen vaan duunari?”. Usein he huomaavat mahdolliseen yrittäjämaailmaan hypättyään, että sittenkin heiltä puuttuu mainitsemasi laajojen kokonaisuuksien hallinta. Usein tällaisen ajattelun ja uhon seurauksena on konkurssi ja koipien väliin vetäytyvä häntä. Ja kyllä, joskus he eivät edes näe syytä siihen, että miksi se homma ei toiminutkaan vaikka se näytti työntekijävinkkelistä niin helpolta.

    ”Rohkeus yrittää on aina hyvästä, mutta voisimmeko osoittaa jonkinlaista kunnioitusta ja luoda järkevämmät olosuhteet myös heille, jotka menestyvät parhaiten palkkatyössä tai keikkaduunareina?”

    Niin. Kuningatar ei rakenna muurahaiskekoa, sen tekevät työmuurahaiset. Ilman palkkatyöläisiä ei ole niitä yrityksiä. Toisaalta yrityksiä ei ole ilman, että on joku joka yhdistelee pisteet, näkee suuret kokonaisuudet ja rakentaa ja/tai antaa ohjeet palapelin rakentamiseen ja potkii perseelle niitä työntekijöitä.

    ”Pyyteettömyyteen nojaava digitaalinen jakamistalous hyötyisi yrittäjyyttäkin enemmän työkulttuurista, jossa jokaiseen suoritteeseen ei automaattisesti liitetä laskua konsultilta.”

    Niin. No. Jollakinhan niiden konsulttienkin on elettävä.

  3. mkosonen sanoo:

    Kiitos kommenteista Jakke ja Tolle – you got my meaning!

    Asiantuntija ei koskaan lakkaa ottamasta asioista selvää, mutta vielä pitäisi saada virallinen koneisto ottamaan selvää asiantuntijoiden ja tietotyön olemuksesta.

    Konsultoinnissa itsessään ei ole vikaa, toteutuksessa kylläkin. Sitä voisi kutsua vaikka ”Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan tehkää niin kuin minä sanon” -syndroomaksi. Jos avointen yhteisöjen puolestapuhujalta kysytään, on hieman hirtehistä puffata työelämän murrosta, digitalisaatiota, jakamistaloutta tai ”uusia innovatiivisia organisoitumisen muotoja”, jos oma tekeminen on organisoitu ja hinnoiteltu 1900-lukulaisittain.

  4. Jakke Mäkelä sanoo:

    Tällaista pohdin kirjoituksesi inspiroimana. Jännän ääressä ollaan.

    http://www.zygomatica.com/2014/06/27/tyottomyys-osa-3/

  5. mkosonen sanoo:

    Mainiota! Hieman samaa olen täällä aiemminkin ihmetellyt, lähinnä tutkimusryhmien vinkkelistä: miksi juhlapuheissa julistetaan yhteistyötä ja samaan aikaan vaaditaan yhdeltä ihmiseltä kaiken mahdollisen osaamista? Erikoistumisen ja verkostoitumisen luulisi jo olevan itsestään selvyys – ainakin jos tehokkuutta halutaan. Jos työnhakija ei osaa sanoa missä on hyvä, turha on odottaa töitäkään. https://tohtorilletoita.wordpress.com/2013/09/02/tunne-vahvuutesi-tutkija/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s