Hauskanpito <3 kollaboratiivinen ongelmanratkaisu

Posted: 10/04/2014 in huumori, innovaatiot, joukkoistaminen, luovuus, oppiminen, tutkimus, yhteisöt

Esitän ISPIM-konferenssissa kesäkuussa tutkimukseni ”Humour – A Funny But Efficient Way of Supporting Online Innovation Activities”. Sille on selkeästi tarvetta:

  • Monia online-ideointialustoja ja jopa tiiviimpiä nettiyhteisöjä vaivaa osallistujakato tai vanhojen ajatusten kierrättäminen – pahimmillaan molemmat.
  • Huumorin tiedetään vanhastaan edistävän oppimista ja luovuutta niin yksilöiden kuin ryhmien tasolla. Silti online-innovaatiomaakarit ovat unohtaneet tämän näkökulman kokonaan, toisin kuin esimerkiksi verkkopedagogit. Heille on selvää, että ”kirjaudu tästä ja jaa ajatuksesi foorumillamme”  -tyyppinen persekapuaminen kollaboratiivisen oppimisen puuhun ei ole enää tätä päivää.

 

Monet nettiympäristöt siis hyötyisivät yhteisöllisyyden elementeistä. Näistä huumori on vain yksi, mutta tärkeä sellainen.

Mitkä sitten ovat huumorin lähteet netin innovaatioympäristöissä? Olen tunnistanut kolme valtavirtaa, joista lähteä ammentamaan iloa yhdessä tekemiseen:

  1. Olemassaolevat ammatilliset stereotypiat. Tyypillistä silloin, kun ideointi tapahtuu tietyn organisaation verkkoseinien suojassa, tai kyse on jonkin ammattiryhmän online-verkostosta: insinöörit, asianajajat, opettajat, tutkijat… Jokaisella näistä on omanlaisiaan huumorin elementtejä, jotka eivät riipu sosiaalisen kanssakäymisen tavasta ja siirtyvät varsin luontevasti verkkoon.
  2. Online-yhteisön aiempi keskustelu ja yhteiset tapahtumat. Tämä on luonnollisesti mahdollista vain silloin, kun verkossa todella keskustellaan eikä ainoastaan käydä huutelemassa pimeään. Huumoria ammennetaan muistellen esimerkiksi offline-kokoontumisia tai alkuvaiheen ”töppäilyjä”, jolloin foorumi oli kaikille uusi. (Harrastusfoorumeilla vastine tälle olisi muistella esimerkiksi palstalta häädettyjä trollaajia tai muuten vain lapasesta karanneita keskusteluja.)
  3. Jaettu tieto tuotteesta ja sen käyttäjistä. Kolmas ja viimeinen tapa on luontevin innovaatioympäristöissä, joissa ratkaistaan kertaluonteisia ongelmia tai tehtäviä, kuten joukkoistamishankkeissa usein on laita. Osallistujat saattavat tulla hyvinkin erilaisista taustoista eikä heillä välttämättä ole aiempaa – tai tulevaa – yhteistä historiaa. Silloin kun käyttäjät heittäytyvät leikinlaskuun, on kyseessä lähes poikkeuksetta jokin tuoteominaisuus, näiden vertailu kilpailijan tuotteisiin, tai tuotteen käyttäjiin liittyvä stereotypia.

 

Taustatyönä kävin läpi tusinan verran ideointiympäristöjä, mutta lopputuloksena jouduin kääntämään tutkimuksen vertailuasetelman ympäri, sillä niin harvinaista oli huumorin viljely.

Huumori on kaiken inhimillisen kanssakäymisen perusominaisuus. Miksi se siis oli perin harvinaista netti-ideoijien keskuudessa? Lause sisältää itsessään vastauksen. Ideoinnissa on vain harvoin kyse sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.

Avoimet ideointiympäristöt keskittyvät siihen, että käyttäjät jakavat ideansa ja keskustelu on parhaimmillaankin kannustusta, ei ideoiden jatkokehittämistä: ”I totally agree”, ”Good idea!”. Viittäsataa viestiä kohti saatoin löytää yhden itseironisen ”LOL”-kommentin, jonka varsinaista sisältöä tuskin ymmärsi edes kirjoittaja itse. Yritysympäristössä tilanne voi tietenkin olla toinen, sillä osallistujat tuntevat toisensa ja tuovat offline-huumorinsa myös verkkoon, kuten edellä jo todettiin.

Onko huumorin puute sitten ongelma? Ei välttämättä, sillä se riippuu tavoitteista. Pieniä parannusideoita saa nauramattakin.

Totesin aiemmassa postauksessa, että kollektiivinen ongelmanratkaisu verkossa on hyvin harvinaista: joko toimimme hyvin yksilövetoisesti oman elämänsä pellepeloton -tyyliin tai suoritamme vain yksinkertaisia, rutiininomaisia tehtäviä. Uskallankin jo tähänastisen työn perusteella väittää, että

ilman kollektiivista huumoria nettiryhmien, -parvien ja -yhteisöjen on äärimmäisen vaikeaa edistää monimutkaisempaa ongelmanratkaisua.

 

Tällöin alistumme samaan kuin aivojen kanssa: käyttämään vain murto-osaa kapasiteetistamme. Kaiken oppimisen tulisi lähtökohtaisesti olla hauskaa, tai sisältö menee suoraan toisesta korvasta ulos. Seuraava askel on siis 1) kehittää verkkoympäristöjä vähemmän kuivakkaan suuntaan, 2) fasilitoida ihmisten välistä online-kanssakäymistäkin huumorin pilke silmäkulmassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s