Ihminen+: tulevaisuutta ja teknologiaa

Posted: 31/08/2015 in digitaalisuus, muutos, robotisaatio, teknologia, tulevaisuus, tuottavuus, tutkimus, työ, yhteisömanagerit, yhteiskunta

Kesäkauden bloggailuni päättää katsaus äskettäin kuultuun, nähtyyn ja opittuun. Mikkelissä järjestettiin viime viikolla ensimmäistä kertaa Ihminen+ – ihmisen ja teknologian muuttuva suhde -seminaari, jolle on jo suunnitteilla jatkoa Otavan Opiston toimesta. Hyvä näin! Oli mainiota, että tämäntasoisia tapahtumia kutsutaan koolle myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Kelpo seminaariannin takasivat aktiivinen yleisö ja tasokkaat puhujat Mika Pantzar, Elina Hiltunen, Maarit Palo, Cristina Andersson ja Teemu Arina. Myös Twitter-keskustelua toki käytiin, tunnisteena #ihminenplus.

robotisaatio

Cristina Anderssonin esityksestä, kuva: Miia Kosonen

Osallistuin tapahtumaan osana yhteisömanagerikurssia ja ryhmämme oli keskustelujen perusteella erittäin innoissaan oppimastaan. Janhosen Minna kerkesikin tuoreeltaan blogata seminaarin annista: pian itse kukin meistä jakaa työnsä robotin kanssa. Ja tämä ei ole kauhuskenaario, vaan hyvin valoisa tulevaisuuskuva esimerkiksi rakentaja-korjaaja -yksinyrittäjälle. Huima tuottavuuden lisäys – ja mahdollisuus ulkoistaa robotille sekä työn rutiininomaisimmat että vaarallisimmat osat.

Cristina Anderssonin esityksestä, kuva: Ilse Skog

Itselleni tulivat mieleen taksirobotit, jotka saavat tällä hetkellä kovasti hypetetyt Uber-kuskit kuulostamaan menneisyyden jäänteiltä. Cristina Andersson opasti workshopissaan osallistujia pohtimaan robotisaation haasteita ja osaamisvaatimuksia, ja luovalle ilmapiirille tunnusomaisesti ryhmämme mopo karkasi samantien käsistä: asiallisten pohdintojen eli kokeilukulttuurin, koulutuksen ja mielikuviin vaikuttamisen jatkoksi päädyimme ideoimaan roboteille terveydenhuoltoa ja mielenterveyspalveluja, omaa sosiaalista mediaa vertaistukialustaksi, ja vaatimattomana sivujuonteena myös itsekseen ruokaa ja olutta tulostavia älyjääkaappeja.

Jos tässä ajassa pohdimme Uber-kuskien toimeentuloa ja oikeuksia, onko kysymys tulevaisuudessa robottien oikeuksista? Kuinka inhimillisiksi ne kehittyvät, ja oppivatko omistajiltaan? Onko niillä myös tunne-elämä? Jos on, millaiseksi ihmisen ja koneen raja-aita lopulta muodostuu, vai onko sitä lopulta lainkaan?

Juuri kuten futuristi Elina Hiltunen esityksessään totesi, tulevaisuudessa ihmettelemme sitä, että ihmiset ovat ylipäätään joskus ajaneet autoa itse. Sokeaan teknouskoon ja muutoksen liioitteluun ei kuitenkaan sorruttu, vaan tulevaisuudentutkija Mika Pantzar muistutti heti päivän alkajaisiksi, että meillä on paljon opittavaa historiasta ja siitä, kuinka teknologinen muutos etenee ja mitkä ovat ratkaisevia askelia sen kehityksessä. Tarvinneekohan erikseen muistuttaakaan, että niitä olivat jo 1800-luvulla yhteiset standardit?

Heti alkuun kuultiin myös yksi päivän tärkeimmistä teeseistä. Vaikka puhumme (korkea)teknologiasta, emme saisi sortua ajattelemaan, että kehitystä johtavat pukumiehet ja -naiset neuvotteluhuoneissaan tai että vastuu tulevaisuuden tekemisestä kuuluu ”niille IT-tyypeille”. Pelkällä insinööriajattelulla emme etene puusta pitkään. Tulevaisuus on meidän jokaisen asia, ja parhaiten opimme uutta kokeillen, pelaten ja leikkien. Ei siis ihme, että pienryhmässä päädyimme ideoimaan lapsille robottiliikennepuiston – ja jälkikasvu toiminee tässäkin asiassa tehokkaana muutosagenttina, juuri kuten sosiaalisen median kohdalla on käynyt.

Yksi päivän huikemmista tulevaisuuskuvista oli ehdottomasti kognitiivisen tietojenkäsittelyn kehitys. IBM:n Maarit Palo kertoi Watsonista, joka ymmärtää ja prosessoi luonnollista kieltä ja pystyy käsittelemään miljoonia dokumentteja sekunnissa. Eikä nyt puhuta pelkästään selkeästi dokumentoidusta informaatiosta, jonka hallitsee takapajuisempi tietokantakin, vaan ei-rakenteisista ja monimuotoisista suurista datamassoista.

Meillä on jo nyt dataa enemmän kuin ihmismieli pystyy käsittämään tai ylipäätään hyödyntämään, joten raakakäsittelyyn ja analysointiin tarvitaan Watsonin kaltaisen keinoälyn apua. Yksinkertaisimmillaan, miksi asiantuntijana tai verkoston katalysoijana etsisit itse vaikkapa tarvitsemasi tutkimuskirjallisuuden, kun voit antaa työn koneen tehtäväksi ja keskittyä sen sijaan sisällön ymmärtämiseen? Yhdistämällä eritasoista tietoa taas on mahdollista tunnistaa yhteyksiä, joita ei ns. perinteisillä menetelmillä kyettäisi näkemään.

Kritiikkikin on paikallaan. Vieläkin pidämme ”tietoa” liian usein datamassoina tai kokoelmana erilaisia hallittavia informaation palasia. Ihmisten välinen sosiaalinen vuorovaikutus on paitsi merkittävä tiedon lähde myös todellisuus, jossa tieto lopulta saa merkityksensä. Juuri tämä on se maailma, jota koneet eivät rakenna puolestamme!

Kaksipäiväisen Mikkeli-tourneen täydensi torstain kurssipäivä, jossa ryhmäläisten pyynnöstä alustin tietojohtamisen ja tiedolla johtamisen teemoista: mitä ne ovat ja miten eroavat toisistaan? Mutta se on toinen tarina. Kurssimateriaali tulee tiivistettynä jakoon SlideShareen tiistain aikana, pysykää kanavalla 🙂

P.S. Kiitos Elina Hiltuselle scifielokuvavinkeistä. Her on jo katsottu, ja sunnuntaina näemmä tuli televisiosta myös Robot and Frank!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s