Kuinka mitata verkkokeskustelun tasoa?

Posted: 27/03/2014 in cmadfi, laatu, tutkimus, yhteisöllisyys, yhteisöt

Tänään aamukahvilla lukaisin artikkelin keskustelun laadusta online-yhteisöissä. Koska nettisosiaalisuuteen liittyvää tieteellistä – ja perusteltua – tietoa seuloo Suomessa vain kourallinen ihmisiä, jatkan yhdennaisen tiedonvälitystoimiston roolissa ja kirjaan lukemani talteen.

Nettiyhteisöt elävät keskustelusta. Ihmisten välinen vuorovaikutus on se sosiaalinen liima, joka kiinnittää heidät yhteisöön ja luo edellytykset niin yhteisöllisyyden tunteelle kuin laajemmin koko yhteisön elinkelpoisuudelle. Aina online-yhteisöä ei tarvita eikä sen luominen ole jokaiselle organisaatiolle tai brandille mahdollista, kuten Kristin Piombinon artikkelissa tällä viikolla osuvasti muistutettiin. Kaikki riippuu tavoitteista. Toisinaan riittää, että tarjotaan somessa houkuttelevaa ja laadukasta sisältöä, saadaan komeita kävijälukuja ja aitiopaikka mainostajille. Mutta toisinaan operoidaan alueella, joka vetoaa niin vahvasti ihmisten tunteisiin ja joihinkin perustarpeisiin, että yhteisö voi muodostua.

Tässä tilanteessa olisi oikeusmurha tuijottaa vain statistiikkaa: on mitattava myös pehmeämpiä tekijöitä, kuten yhteisöllisyyden kokemusta. Jos ajatus tuntuu typerältä, kannattaa miettiä analogiaa työyhteisöihin. Nekään harvoin tyytyvät seuraamaan, kuinka monta kertaa  dokumenttia X on ladattu intranetista tai kuinka monta järjestelmään kirjautumista tarvittiin tietyn aktiviteetin aikaansaamiseen. Sen sijaan ihmisten annetaan säännöllisin väliajoin kertoa mielipiteensä työpaikan ilmapiiristä.

Verkkokeskustelun laatu, sellaisena kuin jäsenet sen havaitsevat, koostuu tutkimuksen mukaan viidestä tekijästä:

  1. Vastavuoroisuus. Kuuntelemisen, lukemisen ja vastaamisen ehtymätön vuoropuhelu: ”It is the perceived degree to which a discussion among members of an online community is a real conversation and not just an exchange of monologues.”
  2. Perusteleminen. Kokemus siitä, että asiat osataan tarvittaessa taustoittaa, ei yksinomaan heitellä mielipiteitä ilmaan.
  3. Refleksiivisyys. Jäsenten kyky arvioida kriittisesti omia näkemyksiään, peilata niitä muiden tarjoamaan tietoon ja omaksua uutta. (Tämä ansaitsee verkkokeskustelujen kohdalla pienen huutomerkin: !)
  4. Ideaaliroolin ottaminen. Käsite oli hieman outo, mutta tarkoittaa yksinkertaisesti muiden kunnioittavaa kohtelua, kuuntelemista ja empatian osoittamista. Voisimme yhtä hyvin puhua vaikkapa yhteisöhyviksistä tai hengenluojista.
  5. Rehellisyys. Se, että puhutaan totta eikä johdeta ihmisiä harhaan.

 

Näistä koottiin 15 väittämää, joita testattiin yli 1200 jäsenen aineistolla 95 eri foorumilta. (En linkitä koko litaniaa tänne, mutta löytyy takataskusta, ota yhteyttä jos Sinulla on sille käyttöä.) Yhteisöjen fokus vaihteli laidasta laitaan käytäntö- ja harrastusyhteisöistä erilaisiin tuki- ja vertaisryhmiin. Tämä asetelma siksi, että kyseessä oli vasta mittarin testaaminen. Ovet ovat siis auki sen soveltamiseen.

Tutkimuksen heikkoutena voidaan pitää sitä, ettei sisällön relevanssiin puututtu lainkaan – jos aiheet karkaavat jäsenten intressien ulottumattomiin, on selvää, että perusteltukin keskustelu saa huonot laatuarviot.

Verkko on paitsi yhteisöjen myös vaikenemisen, sooloilun ja flametuksen valtakuntaa. Siksi laadun mittaaminen voi vaatia rohkeutta astua omalta mukavuusalueelta ulos. Uskalletaanko teillä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s