Verkko on oletusten valtakunta

Posted: 07/10/2013 in erilaisuus, opetus, sosiaalinen media, tunteet, työvälineet, verkostot, viestintä

Maakuntalehtemme uutisoi eilen, kuinka koululaisten vanhemmat ovat moittineet sähköistä reissuvihkoa Wilmaa ja opettajien tylyä palautetta: virtuaaliviestit aiheuttavat helposti väärinymmärryksiä. Se on epäilemättä faktaa, mutta mahdollisia ongelmia ei tässäkään aiheuta Wilma – tuo paperinpalasta modernimpi elementti koulujen ja kotien väliseen yhteydenpitoon – vaan viestien laatijat ja vastaanottajat.

Palautetaanpa mieliin, mitä viestinnän osapuolet lähes automaattisesti ajattelevat toisistaan. Uskomme toisen ihmisen

  1. näkevän tilanteen samalla tavalla;
  2. tekevän samat olettamukset;
  3. tuntevan samat tunteet;
  4. suhtautuvan tilanteeseen ainutlaatuisena viestintätilanteena vailla kytköksiä aiemmin tapahtuneeseen;
  5. ymmärtävän asiat meidän logiikkamme tai taustamme mukaan – ja jos niin ei tapahdu, vastaanottajalla on ongelma.

 

Kun lähetämme verkossa viestin toiselle osapuolelle, joka ei satu olemaan puoliso, perheenjäsen tai rakkain ystävä, useimmiten jokainen oletus on väärä.

Voin vain kuvitella, kuinka räjähdysherkkää Wilma-viestinvaihto on. Jos viestintämokat ja väärintulkinnat ovat kohtuullisen tavallisia yliopisto-opetuksessa, mikä onkaan tilanne, kun paimennetaan 9 kk putkeen isoja ja taustoiltaan/motivaatioltaan hyvin kirjavia oppilasryhmiä?

Tällaisessa tilanteessa online-yhteydenpito koteihin kuulostaa likipitäen kokopäivätyöltä, jota ei voida edellyttää hoidettavan jossain päivällisen ja iltauutisten välissä. Toisaalta sitä ei voi siirtää opettajilta poiskaan, sillä he ovat oman työnsä ja ryhmiensä parhaita tuntijoita. Vaikea ellei mahdoton yhtälö.

Kuinka suuri osa arkisesta työelämän viestinnästämme oikeastaan on synkronista? Siis pikaviestinnän tai chattien kaltaista: osapuolet ovat viestintäkanavan äärellä samaan aikaan ja voivat auttaa toisiaan viestien tulkinnassa antamalla välitöntä palautetta ja tarkentamalla sanomaansa. Eihän se näin mene. Lähettelemme sähköposteja, etsimme nettisivuilta tai intrasta tietoa, luemme uutisia, katsomme videon, päivitämme blogia, linkkaamme juttuja Facebookiin ja sirkutamme mietteemme Twitterissä.

Jopa viimemainitut ovat nopeudestaan ja tavoittavuudestaan huolimatta lähempänä asynkronista kuin samanaikaista viestintää. Äärimmäisen harvoin keskustelua käydään sekuntien viiveellä, vaan puhutaan minuuteista, tunneista, jopa päivistä, ja jokainen sekunti vie meitä yhä kauemmas siitä, mitä oikeastaan halusimme viestillämme sanoa. Ihmekös tuo – onhan yhden twiitin tehokas vaikutusaika vain 18 minuuttia.

Veikkaanpa, että monelle sosiaaliselle median palvelulle ja uutiskommentoinnille tyypillinen kärkevä keskustelu tai flame-sota saa alkunsa nimenomaan kiireessä – ja erikseen ajattelematta – kirjoitetuista viesteistä.

Lähettäjän osalta parannuskeino on yksinkertainen. Never mind KVG, LOL ja OMG. Nyt tarvitaan ÄVK: Älä Viesti Kiireessä.

Mutta en olisi verkkoviestinnän osaajaa nähnytkään, ellen muistuttaisi myös viestien vastaanottamisen olevan tärkeä kansalaistaito. Viestin tulkinta kun on aina mysteeri. Sitä ei voi etukäteen määrittää, voi vain yrittää parhaansa mukaan avittaa oikeaan suuntaan esimerkiksi peruskohteliaisuudella ja empatian osoittamisella. Loput jäävät lukijan tai kuulijan vastuulle.

Tässäkin resepti onnistuneeseen keitokseen ja riitojen välttämiseen on useimmiten tiivistettävissä kolmeen kirjaimeen: OPS, Ota Palkokasvi Sieraimesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s