Arkisto kategorialle ‘huuhaa’

Bisnesguru! Haluaisitko tehdä väitöskirjan, mutta et ole oikein selvillä aiheesta, sen rajauksesta tai lähestymistavasta? Ei hätää. Juuri tähän tarkoitukseen Tohtorilletoita.com on kehittänyt johtamisen alalle soveltuvan yksinkertaisen Väitöskoneen.

Valitse vain yksi termi vähintään kolmesta eri laatikosta ja olet valmis.

HUOM! Kohdan 1 ”___johtaminen” tarkoittaa, että voit täydentää ilmiötä haluamallasi johtamisen suuntauksella. Tällaisia voivat olla esimerkiksi alaviitejohtaminen, avantojohtaminen, chippendale-johtaminen, esteratajohtaminen, etäjohtaminen, hipsterijohtaminen, homosaatiojohtaminen, kahvikutsujohtaminen, ketoosijohtaminen, kuusikulmiojohtaminen, maisemajohtaminen, meditaatiojohtaminen, neilikkajohtaminen, orjuus, spagettijohtaminen ja vintage-johtaminen.

academia-1293362_640

Tutustu seuraavaksi Väitöskoneen avulla luotuihin väitösaiheisiin. Tyytyväiset käyttäjämme suosittelevat!

  • Toimintatutkimus digitalisaation vaikutuksista ylimpää johtoa kohtaan koettuun luottamukseen
  • Toimintatutkimus viestinnän ja markkinoinnin mediallistumisen vaikutuksista
  • Tapaustutkimus nais- ja miesyrittäjien motivaatiosta osallistua tapaustutkimukseen
  • Tulevaisuudentutkimus vintage-johtamisen empatiaa lisäävistä käytännöistä luovilla aloilla

 

Suosittelemme nopeaa tarttumista toimeen, sillä jo parin vuoden kuluttua nämä termit voivat olla vanhentuneita.

Tohtorilletoita.com tarjoaa Sinulle myös muuta tukimateriaalia:

Elämme sivistysvaltiossa. Ainakin puitteiltaan.

Ihminen on peilisoluolio, opin taannoin Matti Klingen 80-vuotisjuhlahaastattelusta. Mitä enemmän toinen ihminen tarjoaa heijastuspintaa, sitä enemmän itse opimme ja kasvamme.

Mutta millaiset peilit meitä oikein ympäröivät? Klinge jatkaa, että aikamme suurin ongelma on epistemofobia, tiedon pelko.

Psykologiliiton blogissa Teemu Ollikainen kysyy, miksi uskomme yksisarvisvalmentajaa ja huomauttaa, että veriryhmädieettiä käsittelevää kirjaa on myyty maassamme yli 30 000 kappaletta. Takavuosien postimyyntikuvasto mainosti onnea tuovaa talismania, jonka oli tilannut itselleen 20 000 suomalaista. Netin keskustelupalstat pursuilevat salaliittoteorioita esimerkiksi siitä, että rahapelien arvonnat ovat selvästi järjesteltyjä, koska Matti tai Pirkko ei taaskaan voittanut. Koulussa näillä samoilla ihmisillä on saattanut olla kiitettävä numero matematiikasta. Tiedolla on todellista merkitystä vain sisäistettynä, osana toimintaa.

Vakavimmat muotonsa tiedon puute saa kuitenkin silloin, kun sen varjolla tehdään muita ihmisiä, kokonaisia ekosysteemejä tai koko planeettaamme koskevia päätöksiä.

Tuoreeksi esimerkiksi sopii Suomen eduskunta, joka tällä viikolla keskusteli äitiyslain uudistamisesta. Pirkanmaalainen KD:n kansanedustaja Sari Tanus räjäytteli päitä somessakin kiertäneillä kommenteillaan, joiden mukaan

”…monilla lesbosuhteeseen menevillä on taustalla hyväksikäyttöä.”

 

 

Jos meillä olisi tutkijuus yhteisenä oppiaineena elämänkoulussa, tuntisimme tietoon liittyvät peruskäsitteet. Niiden merkitys opittaisiin käytännön esimerkkien kautta. Kaikki 200 kansanedustajaamme tietäisivät, ettei korrelaatio asioiden välillä todista syy-seuraussuhdetta. Se ei ole sama asia kuin kausaliteetti. Voisimme yksissä tuumin havaita, että otimmepa minkä hyvänsä satunnaisen ryhmän naisia – olivat he sitten heteroita tai lesboja – seksuaalinen hyväksikäyttö on aivan liian yleistä.

Ja ehkä pääsisimme tekemään jotain tälle varsinaiselle ongelmalle, sen sijaan, että käytämme kuviteltuja syy-seuraussuhteita omien uskomustemme ajamiseen.

En tarkoita tutkijuudella hakeutumista tiedeuralle managerialismista kärsivissä yliopistoissa, joissa edellytykset työn tekemiselle kaiken aikaa heikkenevät, ja joita tyypillisesti päädytään johtamaan akateemisiin ansioihin nojaten – siis ilman johtamisosaamista. Tiedettä toki tarvitaan, kuten Helsingissä äskettäin järjestetty teematapahtumakin muistutti. Mutta jos tutkijuus valtaisi enemmän jalansijaa, meidän ei tarvitsisi edes erikseen todistella sitä.

Tutkijuus on enemmän kuin tiedeura. Sen ei tarvitse ilmetä julkaisukierteenä ja tulospaineina, vaan arjen oivalluksina.

Tutkijuus voi ulottua meihin kaikkiin taustasta, työpaikasta ja koulutuksesta riippumatta. Mikä hienointa, siinä yhdistyvät lapsen ehtymätön oivalluskyky,  yrittäjän eteenpäin vievä asenne, taiteilijan kyky kyseenalaistaa, urheilijan sitkeys treenata vielä lisää, ja nobel-palkitun tutkijan uteliaisuus maailmaa kohtaan (ja se, että hän enimmäkseen vain istuu ja tuijottaa papereita).

Tutkijuus on ehtymätöntä uteliaisuutta, hyvää yleissivistystä, kokonaisuuksien hahmottamista, valmiutta kyseenalaistaa nykyisiä tapoja tehdä, halua oppia koko ajan uutta ja kykyä systemaattiseen, pitkäjänteiseen työskentelyyn. 

messier-101-10995_1280

Kari Uusikylä muistuttaa kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille, että luovat toteutukset saavat alkunsa kyvystä nähdä ongelmia. Tämä lisäbonus on hyvä muistaa aikana, joka pyrkii hautaamaan epäkohdat silotellun kivapuheen ja yltiöpäisen posihömpän alle. Rakentava tutkijuus iloitsee siitä arvokkaasta mitä on, mutta miettii kaiken aikaa, mikä voisi olla vielä paremmin.

Kun vielä lisätään mausteeksi roima annos vapaata, kiireetöntä aikaa ajatteluun, ihmettelyyn ja kokeiluun, on tutkijuuden keitos valmis.

Siitä riittää ammennettavaa jokaiselle, joka haluaa parantaa maailmaa.

Sattuipa kerran hölmöläisten kylässä, että pidettiin isot juhlat ja leivottiin valtava kakku. Se oli niin suuri, ettei sen kuvaamiseen ollut edes sanoja.

Mutta voi kauhistus! Juhliin virtasi väkeä läheltä ja kaukaa. Enemmän kuin koskaan ennen oli kylässä nähty. Ja tapahtui kummia: kakku loppui kesken.

Hölmöläiset siitä kilvan syyttelemään toisiaan.

– Naapurin akka sai enemmän kuin minä, sanoi yksi.

– Olisitte mitanneet jauhot isommalla mitalla, niin kaikille olisi riittänyt, jatkoi toinen.

– 110 000 kakunpalaa puuttuu ja te vain purnaatte siinä, mäkätti kolmas.

Silloin yhdellä ukolla välähti.

– Kakkuahan on vielä jäljellä vatsassa! Siitä riittää kyllä kaikille!

Pian oli meteli suunnaton, kun hölmöläiset kilvan keksivät konstejaan.

– Minä alan tähystää, miten kakku saataisiin ulos vatsasta, sanoi yksi.

– Minä alan jaella sitä nälkäisille, jatkoi toinen.

– Minä voisin kolmen kuukauden välein kysellä kaikilta, onko kakku ollut hyvää vai pahaa ja pitäisikö sitä saada lisää, intoili kolmas.

Viisas Matti (sit.) oli tutkimusmatkoillaan kiertänyt kylästä toiseen ja pysähtyi hölmöläisten tykö. Kummissaan hän katseli näiden touhuja ja lausahti sitten:

– Miksi ette vain leivo uutta kakkua? Tai keksi jotain muuta hyvää, mitä jauhoista voi tehdä?

Mutta Matilta puuttui poliittinen valta kylässä, ja hänen ajatuksensa kuulosti hölmöläisistä muutenkin kamalan monimutkaiselta.

Sen pituinen se.

birthday-cake-757107_1280


 

Tohtorille töitä -blogin satujen sarjassa julkaistu aiemmin: Kolme professoria

 

Palaan pienen tauon jälkeen kielen ja viestinnän teemoihin. Aihe kiinnostaa: kuten blogini kuvauksessakin mainitaan, omaan ’savolais-englantilaisen huumorintajun ja elinikäisen viehtymyksen verbaliikkaan’. Ja tuleepa tässä samalla täyteen ensimmäinen vuosi Mikkelin ammattikorkeakoulussa, tulevassa Xamkissa!

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Ulla Onkamo ruoti kolumnissaan uuden Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun lyhennettä Xamkia.

Lyhenne on sekä haastava että oivaltava. Se voi viitata salattuun tai sopimattomaan, tai jopa ex-ammattikorkeakouluun. Jälkimmäistä en pidä lapsuksena, vaan pikemminkin visionäärisenä: tuskinpa kukaan nykyistä koulutuspolitiikkaa seurannut uskoo, että meillä on enää kymmenen vuoden päästä yhtä pirstaloitunut ja kahtiajakautunut korkeakoulukenttä, jossa yliopistot ja ammattikorkeakoulut kilvan nokittelevat, kopioivat ja yrittävät samanaikaisesti erottua toisistaan kisaten samoista määrärahoista. Kenties oppiminen vielä pääsee takaisin tekemisen päämääräksi.

Helpompaa on yhdistää opinahjoja ja tarjota niiden suojissa useita eri suuntautumisvaihtoehtoja käytännön työstä tieteelliseen koulutukseen. Vuoden 2017 alussa syntyvä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulukin muuttunee tulevaisuudessa kaakkoisen Suomen yliopistokeskittymäksi, kunhan vielä eteläkarjalaiset naapurit saadaan mukaan.

Mutta palatakseni Kotukseen. Kyllä, tarvitsemme hyvää kieltä ja kielenhuoltoa. Kyllä, hallintolaki velvoittaa asialliseen, selkeään ja ymmärrettävään kielenkäyttöön. Villakoiran ydin ei kuitenkaan ole Xamk, joka on kontekstista ja tulkitsijasta riippuen hyvä tai huono lyhenne. Olennaista on isompi kuva:

Julkisten palveluiden nimien ensisijainen tehtävä ei ole myydä, brändätä tai hauskuuttaa, vaan kertoa kansalaisille olennaista kohteensa toiminnasta suomeksi ja tarvittaessa myös ruotsiksi.

Onko toiminta siis hallintolain kanssa ristiriidassa silloin, kun se pyrkii lähentämään julkisen palvelun laitoksia normaaliin ihmisyyteen, eli ammentaa huumorista, luovuudesta ja leikillisyydestä loukkaamatta ketään?

Jos näin on, olemme pahassa liemessä.

control-427510_1280

Vaarantuuko korkeakoulujen tarjoaman palvelun laatu, jos ne brändäävät itseään tai tekevät totutusta kaavasta poikkeavia viestinnällisiä ratkaisuja? Tätä on vaikea uskoa. Ennemminkin tulisi mieleen, että näkyvimmät toimijat houkuttelevat myös maailmaa muuttavaa opiskelija-ainesta.

Harmaata väriä saa edelleen käyttää, mutta ei ole pakko.

Vararehtori Mirja Toikan mukaan korkeakoulujen on uskallettava uudistaa toimintatapojaan. X tunnuksena kertoo muutoksesta ja rohkeudesta kohdata myös uusia ja tuntemattomia asioita.

Nähtävästi tarvitsemme kaikkiin julkisiin laitoksiin kiintiöteekkarit. Se voisi edistää rakentavan huumorin ja hauskuuttamisen asiaa. Tätä tulee tukea, ei tukahduttaa, kuten linkin takaa voi havaita.

Lyhenteistä puheen ollen: vuosia sitten kaverini eksä (x, kromosomeiltaan xy), teekkaripa hyvinkin, ideoi ns. tiskin alta entiselle opinahjolleni LUT:lle mainion markkinointinimen. Siinä oli peruslyhenteen jälkeen huomioitu myös kaupallinen painotus (CA, Commercial Applications). Uusi slogan – tai siis jaloja yhteisiä päämääriä kohti ohjaava tunnuslause – olisi tietenkin ollut ”Yliopisto, johon kaikki pääsevät sisään”. (Esimerkin tarkoitus ei ollut vaatia yliopistoille alatyylisiä nimiä, vaan havainnollistaa, millaisia ihmisten jutunaiheet ja ajatuskulut tuppaavat arjessa olemaan.)

Muutos alkaa kyseenalaistamisesta. Samaan aikaan kun yritykset rohkaistuvat rikkomaan rajoja ja irrottautumaan yksisuuntaisen tiedottavan viestinnän ja vanhan ajan manageerauksen malleista, julkisilla toimijoilla ei ilmeisesti ole lainkaan lupaa muuttua. Kuilua näiden kahden välillä ei saa päästää enää levenemään.

Syitä on monia. Puutun tässä vain yhteen: olen kohdannut työurani aikana aivan liian monta virkamiestä ja asiantuntijaa, jotka tietoisesti tai tiedostamattaan murehtivat sitä, ettei kukaan arvosta heidän työtään. Tarkemmin analysoituna syyksi paljastuu joko se, ettei kukaan tiedä siitä mitään, tai se, ettei kukaan ole vielä osannut viestiä siitä tarpeeksi kiinnostavasti.

Kuitenkin tätä samaa henkilöstöä kannustetaan työntekijälähettilyyteen ja muihin avoimuuden aikakauden ilmiöihin. Omissakin koulutuksissani rohkaisen toimimaan somessa somen ehdoilla – hyvien esimerkkien kautta. Ei-verkottuneen maailman käytäntöjen siirtäminen verkkoon on ajanhukkaa!

Moni ahdistuu moisista vaatimuksista. Ihmiset jäävät puun ja kuoren väliin: heidän pitäisi kertoa työstään kansantajuisesti, ’värikkäästi’ ja ’innostavasti’ sosiaalisessa mediassa, vaikka työpaikka olisi Sosiaali- ja terveydenhuollon alan viranomaisaloiteneuvonnan nimittämisten ennakointitoimikunnassa, jota ei tietenkään saa lyhentää ’SOTEAVANNE’, koska se on sopimatonta.

Ihmisyyden korostaminen ei ole pelkkä tämän hetken trendi. Se on xyz-sukupolvia yhdistävä kokemus – ja vaatimus myös heille, jotka julkisia palveluja tuottavat.

Huumori kuuluu jokaiseen päivään ja perjantaisin sitä on korostetun paljon liikkeellä. Marko Suomi twiittasi Redditin ’Try not to laugh during this video’ -koosteen ja Maria Rajakallio laittoi jakoon Somebingon. Alkuviikon cmadfi-chatissa Anne Rongas ja Johanna Janhonen muistuttivat yhteisömanagereita huumorin viljelyn tärkeydestä – ja vaikeudesta.

Huumori on kaiken sosiaalisen kanssakäymisen perusominaisuus, mutta ei silti mikään itsestäänselvyys. Se edellyttää mielikuvitusta, persoonaa, pelisilmää, tilannetajua, jaettuja merkityksiä ja taitavaa viestintää.

Työelämän ja johtamisen näkökulmasta huumori on kaukana tyhjänpäiväisestä leikittelystä: niin merkittävä on sen vaikutus yhteisöjen hyvinvointiin, hyvään johtajuuteen, luovuuteen, tuottavuuteen ja oppimiseen.

Twitteristä on vaivihkaa tullut minulle tärkein sosiaalisen median palvelu. Moni kysyy, miksi vietän siellä niin paljon aikaa ja mitä hyötyä siitä oikeasti on. Vastaus tulee kuin auto-replyllä apteekin hyllyltä: saan sen kautta nopeimmin ammattialani tuoreen tiedon, luon verkostoja, löydän vertaistukea ja uusia asiakkaita ja kumppaneita. Mutta näin sanomalla saatan tosiasiassa valehdella sekä kysyjälle että itselleni. Käyttö romahtaisi välittömästi puoleen, ellei hauskanpito ja verbaali-iloittelu (joka on päässyt jopa harrastukseksi cv:heni) olisi niin olennainen osa Twitterin kulttuuria.

Koska huumori on niitä inhimillisen elämän saarekkeita, joita on parempi elää todeksi kuin analysoida puhki, feedini Vuoden Parhaat puhukoot puolestaan. Ja koska meillä on tutkitusti taipumus verkostoitua samanhenkisten ihmisten kanssa, nämä saattavat naurattaa myös muit Hauskaa viikonloppua!

No hyvä on, lopuksi pakollinen kissa (ei -video).

– Pätkätyövoimatoimistossa, hyvää päivää.

– Täällä Sirpa-Leena Ahkera, hyvää päivää. Sain yhteystietonne ystävältäni Aina Sijaiselta. Tiedustelisin mahdollisuuksista pätkätyöllistyä.

– Olisiko teillä esittää jotain ajatuksen tynkää siitä, millaiselle alalle ja millaisiin määräaikaisuuksiin tai sijaisuuksiin haluatte pätkätyöllistyä?

– Haluaisin kokeilla lyhyttavarakauppiaan uraa, mutta ajatus pysyvästä tuotevalikoimasta tuntuu minusta oudolta. Uskoisinkin, että vasta leikkurin käyttäjänä kykyni pääsevät todella oikeuksiinsa.

– Onko teillä erityisiä kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia, jotka voisivat tukea teitä tässä tavoitteessa?

– Katselen mielelläni lyhytelokuvia, myös Get Shorty – Hyvä pätkä sekä Pekka ja Pätkä tulevaisuusselonteon maalareina ovat suosikkejani. Aina kun ehdin, kuuntelen Pienen hetken verran musiikkia. Haluaisin kuunnella enemmänkin, mutta Niin vähän on aikaa.

– Ahaa, tämä vaikuttaa lupaavalta ajatellen mahdollisuuksianne pätkätyöllistyä. Oletteko valmis uhraamaan perheenne, toimeentulonne ja ihmisarvonne kursiaksenne kokoon työsuhteen pätkän toisensa jälkeen?

– Lyhyesti sanottuna kyllä.

 

P1080386

– Onko vielä jotain, mitä haluaisitte kertoa itsestänne?

– Lempiruokaani on Raketti-spagetti ja karkkipäivänä ostan Pätkiksiä. Yleensä tosin uppoudun pätkätyöhöni niin intohimoisesti, että unohdan syödä.

– Olen nyt koonnut tietonne rekisteriin. Seuraavassa vaiheessa suosittelen, että tutustutte pätkätyöhallinnon Avoimet pätkätyöpaikat -palveluun ja päivitätte sinne henkilökohtaisen pätkätyöhistorianne. Voitte myös hakea avoimia paikkoja kätevällä hakutoiminnolla, joka kattaa noin 1300 erilaista pätkätyönimikettä luokiteltuna sekaviin kategorioihin.

– Kiitos avustanne. Minulla oli vielä jokin kysymys, mutta ajatus katk

Taannoinen postaukseni Raporttislavian tabuista synnytti pienimuotoisen lumipalloilmiön, jonka seurauksena valmistui ensimmäinen versio Byroslavian kartasta. Vaikka maa onkin alunperin saanut nimensä ylettömän pikkutarkoista viranomaissääntelyn kukkasista, ei tätä ilmiötä löydä sellaisenaan kartalta. Se on hajautuneena ympäri maata.

 

byroslavia

 

Kiitos pitkälle koulutetun urbaanin asiantuntijaväestön, Raporttislavia ja Selvitysmania tuottavat valtaosan Byroslavian tarvitsemasta ppt- ja pdf-jätteestä. Höpinävitsin maakunnassa kaikki vastuu on siirretty kuulijalle. Tutut ja usein itsestäänselvät asiat saavat verhokseen moneen kertaan viännetyn ja kiännetyn merkityksettömän liturgian.

Kaakkoisen Venäjä-maakunnan asema itärajalla on epävakaa. Strategisia liitosneuvotteluja pohtimaan on asetettu työryhmä.

Pinta-alaltaan suurin maakuntamme on Saavutettujen etujen luonnonsuojelualue, jossa keskitytään täysaikaiseen menneen maailmankäsityksen suojeluun ja yhteiskunnallisen neliraajajarrutuksen tehostamiseen mitä erikoisimmilla manöövereillä.

Luova toiminta on keskitetty pääkaupungista irtautuneeseen Hipsterian itsehallintoalueeseen, jossa Alepasta saa ravintolaselfiellä ja kymmenellä uudelleentwiittauksella alennusta ruokaostoksista. Kieli- ja yhteensopivuusongelmien vuoksi uudistusmielimmät digiheimolaiset on eristetty Bitlandin saarelle ja pakotettu käyttämään hihamerkkejä (mikäli digitaalisuushankkeet sitkeästä yrittämisestä huolimatta uppoavat Itämereen, nimetään saari Bitlantikseksi).

Suomi nousuun!