Arkisto kategorialle ‘Digitalia’

Suomalaiset yhteisömanagerit kokoontuivat jälleen yhteen Jyväskylässä 25.1.2016. Puitteet Agorassa olivat tunnetusti komeat. Olen ollut aiemmissa tapahtumissa puhujana ja vieraana, ja nyt vaihdoin taustajoukkoihin esitellen samalla tutkimuskeskus Digitalian toimintaa. Oli myös ilo tutustua standinaapureihimme, viestintätoimisto Meditaan!

Digitalia standi cmadfi

Lahjakkaasti unohdin puheenvuorostani pääasian: myös yhteisömanageri tarvitsee tiedonhallintaa! Älä pelkästään suolla someen sisältöä – vain haltuun otettu tieto on hyödynnettävissä. Samalla se rakentaa yrityksesi tarinaa ja historiaa.

 

En edes yritä ahtaa päivän koko antia blogikirjoitukseen, joten rajaan tässä yhteen päivän pääteemoista: työntekijälähettilyyteen.

Jyväskylän Energian markkinointipäällikkö Merja Heinonen kertoi henkilöstön osallistamisesta sisällöntuotantoon, erityisesti Yammerin hyödyntämisestä ja SOME bootcampista, joka tuotti hyvin ideoita. Merjan vinkit: anna useita tapoja osallistua, nosta asiantuntijoita esille, huolehdi sisäisestä verkostoitumisesta, järjestä ’klinikoita’ ja ennen kaikkea opasta, rohkaise ja innosta.

Tutkija, fyysikko Janne Simonen Jyväskylän yliopistosta muistutti esityksessään Työntekijälähettiläänä yliopistolla, että tutkijoiden jos kenen on viestittävä tekemisestään myös tiedeyhteisön ulkopuolella. Tämä rooli voi olla monelle vieras – varhaisen tutkimussomeilijan (2005-) silmin on todellakin paikkansapitävä havainto – ja siksi organisaation sisäisellä työntekijälähettiläällä eli Hanna Takalan sanoin voimaeläimellä on iso merkitys. Millaisia innovaatioita tutkijat saavatkaan aikaan, kun oppivat tuntemaan toinen toisensa ja toistensa osaamisen! Tähän pyrkii myös Tohtoriverkosto, mutta vapaana yliopistojen painolasteista ja hidasteista, joista tiedon jakaminen sähköpostilla ei liene vähäisin.

Viestintäammattilaiset älkööt pahoittako mieltään Jannen toteamuksesta, jonka mukaan heillä ei ole riittävää osaamista ”kertoa niistä Maxwellin yhtälöistä”. Tutkijan tehtävä on kääntää pääasiat maallikoiden ymmärtämälle kielelle sillä tarkkuudella, mikä on työn kannalta riittävää. Yliopistolla on käytössä Yammerin ja Skypen yhdistelmä. Työntekijälähettilään tehtävä on kouluttaa, motivoida ja toimia aktiivisena esimerkkinä.

Janhosen Minna TTL:lta jatkoi aiheesta Työntekijälähettiläänä asiantuntijaorganisaatiossa. Vastoin cmadfi-virtaan putkahtanutta väärinkäsitystä työntekijälähettilyys ei suinkaan korvaa markkinointia, vaan se tulisi tietoisemmin ottaa sen osaksi. Kärjistäen: jos HR ja esimiehet eivät edes tiedosta mistä on kysymys, tuskinpa henkilöstö on riemumielin viemässä organisaation ilosanomaa eteenpäin sosiaalisessa mediassa. Ja viimeistään nyt ilmiön tärkeys olisi aika sisäistää – onhan ”oikealta ihmiseltä” tuleva viesti monin verroin kiinnostavampi kuin kasvottomalta organisaatiolta. Tosin minulle on eilisen jäljiltä hieman epäselvää, onko se 19 % vai 6 kertaa kiinnostavampi, ja oliko se twiitin elinkaari nyt 2 vai 18 minuuttia 🙂

Lopuksi, muistathan vastata niin tapahtuman palautekyselyyn kuin seuraavaan yhteisömanagerikyselyyn! Lupaudun jo mukaan, vaikka en oheisessa kuvassa viittaakaan – hervoton twiittausmania lienee hidastanut reagointiani. Mutta seuraavan vastaukseni saatan hyvinkin laatia Tohtoriverkoston koordinoijan vinkkelistä, jos aika ja muut voimavarat riittävät.

Kiitos kaikille CMADlaisille aktiivisesta keskustelusta ja Johannalle & muille järjestäjille upeasta uurastuksesta! Tavataan taas #cmadfi Twitter-chateissa joka kuukauden neljäs maanantai klo 14-15. Niitä odotellessa: ole oma itsesi ja uskalla heittäytyä.

Viime talvena näihin samoihin aikoihin kirjoitin tänne blogiin työuratarinani. Lopuksi sanoin olevani varma siitä, että vuodesta 2015 tulee opettavaisin ja mielenkiintoisin pitkään aikaan.

Melko oikeaan osuttu: tästä todellakin tuli unohtumaton, värikäs, tapahtumarikas, pelon, ahdistuksen ja monien onnistumisten täyttämä vuosi.

Oman erikoisalani tietäen ja tulevaisuudentutkimukseni opiskelleena suuntaudun mielummin kohti tulevaa kuin muistelen vanhoja, mutta pieni yhteenveto lähimenneisyydestä on tällä kertaa paikallaan. Vastaavaa myllerrystä en ole kokenut kuin kerran aiemmin, kun minulle vuonna 2008 kasautui muutama henkilökohtainen ”pikkujuttu” hoidettavaksi väitöksen viimeistelyn ohella.

Näistä tulen aina muistamaan vuoden 2015:

  • Äidin vakava hoitovirhe, sairaalakierre ja hidas toipuminen, siskon sydänleikkaukset – molemmissa tapauksissa hengenpelastajana toimi Kuopion yliopistollinen sairaala KYS
  • Mediarohkeus ja kasvojen antaminen tohtorityöttömyydelle: Suomen Kuvalehden juttu, vierailu Yle Radio 1:n ohjelmassa
  • Kyllästyminen ns. sirkuseläinasetelmaan ja tohtorityöttömyyden kauhisteluun, joiden vastapainoksi syntyi idea Tohtoriverkostosta
  • Keikkatyöt, hätä työttömyyden pitkittymisestä, vaikea yleinen taloustilanne
  • Alkusyksystä uusi mukava työyhteisö Mikkelin ammattikorkeakoulussa
  • Henkinen kotiinpaluu IT-ihmisten pariin ja pääsy aitiopaikalle rakentamaan ja vakiinnuttamaan digitaalisen tiedonhallinnan tutkimuskeskus Digitaliaa
  • Kakkoskoti Mikkelistä ja ystävän jälleennäkemiset pitkästä aikaa
  • Opiskelu Yhteisömanageri Master Class II -kurssilla erinomaisessa kurssiporukassa, Tietoasiantuntijat ry:n somemanagerointi
  • Jouluyllätyksemme Rauno 3 v, eli uuden hyvän kodin pian saava entinen löytökissa!

 

Siinäpä tärkeimmät, sanoisi vuosikymmen sitten edesmennyt suosikkisanailijani.

En olisi viime talvena uskonut, kuinka paljon yhdessä vuodessa ylipäätään voi ehtiä ja kokea. Toivon päähäni tarttuneen jotain pysyvämpääkin oppia eikä pelkästään kokemuksia – vielä sitä on liian aikaista arvioida. Ensin on otettava yksi neuvoa-antava.

P1070879

Hyvää Uutta Vuotta 2016 kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille!

Itselleni toivon vain hieman vähemmän tapahtumarikasta vuotta kuin edellinen 🙂

Tänään Liikearkistopäivillä pidin tutkimuskeskus Digitalian edustajana viiden minuutin pikapuheenvuoron siitä, miksi tiedonhallinnan ammattilaisten kannattaa tehdä työtään näkyväksi sosiaalisessa mediassa. Tässä ”palopuheeni” teesit lyhyesti:

  1. Suutarin lapsilla on hyvä olla kengät. Jos alaasi on digitaalinen tiedonhallinta, on uskottavuuden kannalta välttämätöntä hallita myös digitaalinen toimintakulttuuri ja työvälineet.
  2. Arkistoalankaan ammattilaiset eivät voi laittaa päätä pensaaseen ja toivoa, että maailma palaisi pyörimään paperin, puhelimen ja faksin varassa. Pyri ymmärtämään paremmin sitä maailmaa, jossa asiakkaasi – kansalaiset, yritykset ja monet julkisen sektorin edelläkävijät – jo ovat.
  3. Sosiaalinen media ei ole irrallinen todellisuus, jonka ”meidän viestintäosasto hoitaa”. Jokainen tietoasiantuntija on oman työnsä ja ammattialansa käyntikortti. Some on yksi tapa tehdä työtä näkyväksi, lisätä sen arvostusta, löytää kumppaneita ja uutta tietoa – ja uutta osaavaa nuorta työvoimaa.
  4. Tärkeintä on yhteisöllinen tietämys. Saatat kysyä, miksi kenenkään pitäisi käyttää sosiaalista mediaa työasioihin – sehän vie kamalasti aikaa ja energiaa? Vastaus: samasta syystä kuin miksi keskustelet ihmisten kanssa, puhut, kirjoitat tai ajattelet.
  5. Älä hämäänny markkinointipuheesta. Olennaista ilmiössä ei ole se, mikä somekanava on milläkin viikolla eniten muodissa, vaan valmius oppia jatkuvasti uutta ja uskallus kokeilla.

Digitaalisuus ei ole pelkkää informaation tai prosessien sähköistämistä, vaan tapa tehdä toisin. Ja hyvä niin!

johtaja somessa