Kannattaako kouluttautua tutkijaksi? Kysymys on ollut tämän viikon keskusteluissa pinnalla. Tampereella järjestettiin 18.-19.4. Eurodoc 2018 -konferenssi teemalla ”Research career – a living dream?” Tapahtuma jäi minulta väliin päällekkäisyyksien vuoksi, mutta monia Tohtoriverkoston jäseniä oli toki mukana. Aihe on kirvoittanut heti tuoreeltaan kiinnostavia kirjoituksia, joista esimerkkinä Tieteentekijöiden liiton sivuilta tutkijatohtori Ella Peltosen bloggaus Kun unelmat eivät riitä.

Entä vastaus alun kysymykseen? Kyllä, kokonaisuutena eli tilastojen valossa korkeakoulutus ja tohtoroituminen on ehdottomasti kannattavaa. Se ei kuitenkaan saisi estää meitä näkemästä tutkintomääräohjautuvan rahoitusmallin ja siihen kytkeytyvän tohtoritehtailun ongelmia. Tutkinnoissa on myös vanhastaan painotettu akateemisia valmiuksia, kuitenkin tietäen, ettei tiedeura ole realistinen vaihtoehto kuin pienelle vähemmistölle. Sisällöt, odotukset ja todellisuus eivät kohtaa. Akateemisilla taidoilla varustettujen urahyppäykset yritysmaailmaan eivät tapahdu sormia napsauttamalla – tarvitaan lisäoppia, kohtaamisia, vertaistukea ja erilaisia rajat ylittäviä ”tohtoriverkostoja”.

Ja se tärkein: miten näiden lahjakkaiden ja motivoituneiden nuorten tutkijoiden käy maassa, joka ei edes vakavissaan halua panostaa pitkäjänteiseen tutkimukseen?

Lopuksi henkilökohtainen kannanottoni aiheeseen eli uusi luku tutkijoiden Pätkätyöväen laulukirjaan. Olen aiemmin julkaissut 20-30 laulun kokoelmasta yksittäisiä poimintoja sekä täällä että musiikille omistautuneessa Ääniä päissämme -blogissa. Pyrin kunnioittamaan Martti Syrjän alkuperäistekstin henkeä, mutta myös tuomaan mukaan riittävästi omaa ääntä – ihan jo tekijänoikeussyistä 🙂

Murheellisten tutkijoiden maa

Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
jossa jo esi-isät, työttömänä, totta kai,
kännäsivät päivät pitkät jos vain viinaa sai.

Lähiöiden miesten kohtalon
halus välttää tyttö tuo
”En koulujani keskeytä
enkä koskaan kaljaa juo
muuten juon aivot.”

Leipäjono kutsuu perhettä arkisin
kun ei tahdo tehdä koskaan lailla bossin
Mut kun työhakemuksilla työtä ei saa
hälle kohtalon koura syöttää tonnikalaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja konsultin elkeet tarttuvat renkiin
kohti ähkii
henkilöbrändii

Sen naisen epätoivoon ajaa
kun hallitus maata korjaa
keskeltä kylmän ruudun hiljaa
kylmä silmä tuijottaa:
taas sakset sivaltaa.

Keskellä kumpujen,
mullassa maan
isät eivät ymmärrä poikiaan:
Tutkinnot, väitös, kiire ja perhe
velkaloukku, projekti ja viimeinen erhe.

Tämä tuhannen murheellisen tutkinnon maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa
pätkätöiden kansa, jonka epätoivon määrää
ei mittaa järki eikä työkkärin jäärä,
jonka lauluissa ei ylitetä yhteiskuntaluokkaa,
kun köyhän tehtävä on heiluttaa kuokkaa,
aktiivimallista ne kertovat.

kommenttia
  1. Jari sanoo:

    Niissä tilastoissa, joissa tohtoreiden työllisyys on todettu pieneksi, ei huomioida ollenkaan sijoittumista koulutusta vastaaviin tehtäviin. Tunnen itse helposti toistakymmentä tohtoria, jotka ovat työllistyneet aivan muulle alalle ja tehtäviin, mitä väitöskirjan aikaan olisi voinut ennustaa. Eihän se toki ole välttämättä aina huono asia mutta esim. biotieteiden tohtorit automyyjinä, kokkeina, siivoojina jne. ovat kyllä vähän kohtuuttoman kaukana siitä, mihin ovat pitkään kouluttautuneet. Tilastoissa he ovat kuitenkin yhtä hyvin työllistyneitä tohtoreita kuin professoreiksi päätyneet. Usein näihin uusiin ammatteihin työllistyminen on vaatinut myös uutta kouluttautumista, jokin sekin on pois jostain (eikä mahdollista kaikille). Mutta myös uudelleen kouluttautuessaan näm tohtorit ovat tilastoissa työelämässä, eivät ainkaan työttömiä.

    Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: ei kannata.

    • mkosonen sanoo:

      Pakko olla samaa mieltä siitä, että tilastoja olisi joskus mukava nähdä tarkemmin eriteltyinä (tieteenalakohtaiset erot, koulutuksen ja työn vastaavuus, mahdolliset sukupolvierot pätkätyöikäiset vs. vakityöikäpolvi jne.) eikä ainoastaan todeta, että korkeakoulutetut ovat yhteiskunnassa paremmassa asemassa kuin peruskoulun käyneet.

      Kysymys koulutuksen kannattavuudesta on toki monitahoinen. Jos ei ajatella pelkästään työtuloina – not everything that counts can be counted – koulutus on tuonut ihmisille uutta tietoa, mahdollisuuksia ylittää itsensä, oppimista, ainutkertaisia kokemuksia, verkostoja ja ylpeyden tunnetta valmiiksi saatetusta projektista. Ainakaan näin ulkomuistista en ole (vielä) kohdannut yhtäkään tohtoria, joka peruuttaisi kokemansa jos voisi. Minulle voi toki ilmoittautua, vaikka sitten anonyymisti blogin kautta 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s