Ai miten niin Suomessa vain seurataan sivusta, mitä rapakon takana tapahtuu?

Syksyllä 2016 Jennifer Polk käynnisti itsensätyöllistäjä-tohtoreille suunnatun verkoston, Self-employed PhDs. Tuolloin kotimainen Tohtoriverkosto oli operoinut jo lähemmäs puolitoista vuotta.

Tänä kesänä tuhannen jäsenen raja toivottavasti ylittyy, ei vähiten Sitran Ratkaisu100 -kilpailun tuoman näkyvyyden vuoksi.

Esimerkit meiltä ja maailmalta ovat valaisevia. Tohtorituotanto puhuttaa. Tohtorityöttömyys on ollut kasvussa jo vuosia. Samaan aikaan tieteellisen osaamisen tarve ja arvostus kansalaisten keskuudessa eivät kumpikaan ole laskussa – päinvastoin.

Tutkimusten tulokset luovat mahdollisuuksia muidenkin osaamiselle, uudelle työlle, tuotteille, palveluille, viennille. Mikä siis mättää? Tohtoreiden määrän ei tarvitsisi olla mikään ongelma, mutta olemme onnistuneet tekemään siitä sellaisen.

Minun nähdäkseni vika on siinä kuilussa, joka jää yliopistolla (tutkijoiden toimesta!) opetettavien valmiuksien ja työelämän yleisten realiteettien väliin. Yliopistoilla ei ole ollut mitään kannustimia ja tuskin eurojakaan hoitaa ongelman juurisyitä – palkkionmetsästäjän tapaan ne lähinnä ottavat rahat tuotetuista väitösporsaist tohtoreista ja pakenevat paikalta etsimään lisää saalistettavaa.

Asenneongelmia ei ole pelkästään tohtoritehtailijoilla, vaan toisinaan myös prosessin lopputuotteilla. Osa post-doceista jää passiivisina odottamaan elämänmittaista pestiä akateemisen maailman palveluksessa. Kun edellisillä sukupolvillakin oli.

Tohtorituotannon negatiivisiin seurauksiin on tartuttu vain yksittäisillä, helposti irrallisiksi ja lyhytvaikutteisiksi jäävillä hankkeilla. Pysyvä oppimisyhteisö on varmempi ratkaisu.

Hankimme uusia taitoja ja valmiuksia, kerrytämme kokemuksia, jaamme tietoa vertaisten kesken. Erilaisia ihmisiä törmäyttämällä luomme pohjaa uusille ideoille. Ja mikä tärkeintä, kenties opimme myös katsomaan maailmaa muiden ihmisten silmin.

Yliopistoilla ei ole uuden tiedon luomisen monopolia, vaikka ne joskus tuntuvat niin uskovan. Tohtoreiden mahtava substanssi, terävä pää, menetelmien osaaminen, taito hahmottaa kokonaisuuksia ja hallita isoja projekteja ansaitsee päästä käyttöön paljon nykyistä akatemiaputkea laajemmassa mittakaavassa.

Alkukesästä kaksi vuotta täyttävä Tohtoriverkosto saa kuluvan vuoden aikana vihdoin virallisen muodon. Haluamme auttaa työnhakijoita ja uranvaihtajia löytämään uusia mahdollisuuksia, joten yhdistyksen jäsenmaksusta ei pidä tehdä kenellekään kynnyskysymystä. Keskusteluihimme voi edelleen osallistua kuka vain.

Joku voisi tietysti kysyä, miksi Tohtoriverkoston idealla ei alun perin lähdetty kansainvälisiin ympyröihin. Pelkästään kotimaan kamaralla edustamme lukuisia eri tieteenaloja eikä niiden välille ole helppo luoda dialogia. Suomalainen kulttuuri ja yliopistotausta kuitenkin yhdistää, eikä toimivaa verkostoa ole mahdollista luoda ilman yhteistä nimittäjää. Toiseksi: en ikinä unohda jatko-opintojen aikana kuulemaani puheenvuoroa, jonka mukaan ajattelumme jää vieraalla kielellä noin 5-vuotiaan tasolle.

Kaikki kunnia lasten leikkimielelle, mutta se jos mikä olisi osaamisemme vajaakäyttöä 🙂

kommenttia
  1. Tohtorituotannon lisäksi pitäisi huolestua tästä tutkintotehtailusta ylipäätään. Kun korkeakouluille maksetaan valmistuneista, niin rimaa lasketaan niin, että heikompia alkaa jo hirvittämään. En ole ollenkaan varma, onko tässä enää mitään tolkkua.

    • mkosonen sanoo:

      Kyllä! Tätä on Tohtoriverkostokin pyrkinyt lobbaamaan – erityisesti luonnontieteiden edustustomme – mutta maito läikkyi jo. Ja ei mitään uutta auringon alla jne. https://tohtorilletoita.wordpress.com/2013/10/29/muutetaan-kaikki-yliopistoksi/

      Tutkintotehtailu on erityisen irvokasta yhdistyessään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koko ajan niukkeneviin resursseihin tehdä perustyötään. Millainen meriitti nuorelle on ”tutkinto”, joka on suoritettu kirjatentein, ilman että kukaan henkilökunnasta ehti koskaan kohdata koko ihmistä, tukea ja ohjata? Tästä todellisesta koulutuskusetuksesta en ole nähnyt juuri kenenkään älähtävän. Energia kulunee kaavamaiseen tehtävien suorittamiseen ja opintotukileikkausten vastustamiseen.

  2. Kyllä! Tämä on asia, johon pitäisi nyt oikeasti puuttua. Resurssointi on 0, opetuskuorma on päätön. Kursseja saadaan mahtumaan, kun http://tutkimu.blogspot.fi/2017/04/siella-se-vaan-seisoo-luokan-edessa.html laitetaan vaan suuret ryhmät ja sitten sanotaan, että sinulla on se 1624 h. Sitten opiskelijat valittavat ja sanotaan, että kyllä pitää huolehtia laadusta!
    Irvokasta on myös se, että kun tehtaasta pitää päästää läpi kaikki ne maanantaikappaleetkin, joille pitää vain saada se tutkinto, kun ne ovat kerran sisään päässeet. Haluaisin tehdä työni niin, että se tuottaisi lisäarvoa niin valmistuvalle nuorelle kuin hänet palkkaavalle työnantajalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s