Tutkijuus elämänkoulun oppiaineeksi

Posted: 07/10/2016 in huuhaa, koulutus, luovuus, muutos, oppiminen, päätöksenteko, politiikka, rohkeus, tiede, tohtoriverkosto, tutkijuus, tutkimus, yhteiskunta, yrittäjyys

Elämme sivistysvaltiossa. Ainakin puitteiltaan.

Ihminen on peilisoluolio, opin taannoin Matti Klingen 80-vuotisjuhlahaastattelusta. Mitä enemmän toinen ihminen tarjoaa heijastuspintaa, sitä enemmän itse opimme ja kasvamme.

Mutta millaiset peilit meitä oikein ympäröivät? Klinge jatkaa, että aikamme suurin ongelma on epistemofobia, tiedon pelko.

Psykologiliiton blogissa Teemu Ollikainen kysyy, miksi uskomme yksisarvisvalmentajaa ja huomauttaa, että veriryhmädieettiä käsittelevää kirjaa on myyty maassamme yli 30 000 kappaletta. Takavuosien postimyyntikuvasto mainosti onnea tuovaa talismania, jonka oli tilannut itselleen 20 000 suomalaista. Netin keskustelupalstat pursuilevat salaliittoteorioita esimerkiksi siitä, että rahapelien arvonnat ovat selvästi järjesteltyjä, koska Matti tai Pirkko ei taaskaan voittanut. Koulussa näillä samoilla ihmisillä on saattanut olla kiitettävä numero matematiikasta. Tiedolla on todellista merkitystä vain sisäistettynä, osana toimintaa.

Vakavimmat muotonsa tiedon puute saa kuitenkin silloin, kun sen varjolla tehdään muita ihmisiä, kokonaisia ekosysteemejä tai koko planeettaamme koskevia päätöksiä.

Tuoreeksi esimerkiksi sopii Suomen eduskunta, joka tällä viikolla keskusteli äitiyslain uudistamisesta. Pirkanmaalainen KD:n kansanedustaja Sari Tanus räjäytteli päitä somessakin kiertäneillä kommenteillaan, joiden mukaan

”…monilla lesbosuhteeseen menevillä on taustalla hyväksikäyttöä.”

 

 

Jos meillä olisi tutkijuus yhteisenä oppiaineena elämänkoulussa, tuntisimme tietoon liittyvät peruskäsitteet. Niiden merkitys opittaisiin käytännön esimerkkien kautta. Kaikki 200 kansanedustajaamme tietäisivät, ettei korrelaatio asioiden välillä todista syy-seuraussuhdetta. Se ei ole sama asia kuin kausaliteetti. Voisimme yksissä tuumin havaita, että otimmepa minkä hyvänsä satunnaisen ryhmän naisia – olivat he sitten heteroita tai lesboja – seksuaalinen hyväksikäyttö on aivan liian yleistä.

Ja ehkä pääsisimme tekemään jotain tälle varsinaiselle ongelmalle, sen sijaan, että käytämme kuviteltuja syy-seuraussuhteita omien uskomustemme ajamiseen.

En tarkoita tutkijuudella hakeutumista tiedeuralle managerialismista kärsivissä yliopistoissa, joissa edellytykset työn tekemiselle kaiken aikaa heikkenevät, ja joita tyypillisesti päädytään johtamaan akateemisiin ansioihin nojaten – siis ilman johtamisosaamista. Tiedettä toki tarvitaan, kuten Helsingissä äskettäin järjestetty teematapahtumakin muistutti. Mutta jos tutkijuus valtaisi enemmän jalansijaa, meidän ei tarvitsisi edes erikseen todistella sitä.

Tutkijuus on enemmän kuin tiedeura. Sen ei tarvitse ilmetä julkaisukierteenä ja tulospaineina, vaan arjen oivalluksina.

Tutkijuus voi ulottua meihin kaikkiin taustasta, työpaikasta ja koulutuksesta riippumatta. Mikä hienointa, siinä yhdistyvät lapsen ehtymätön oivalluskyky,  yrittäjän eteenpäin vievä asenne, taiteilijan kyky kyseenalaistaa, urheilijan sitkeys treenata vielä lisää, ja nobel-palkitun tutkijan uteliaisuus maailmaa kohtaan (ja se, että hän enimmäkseen vain istuu ja tuijottaa papereita).

Tutkijuus on ehtymätöntä uteliaisuutta, hyvää yleissivistystä, kokonaisuuksien hahmottamista, valmiutta kyseenalaistaa nykyisiä tapoja tehdä, halua oppia koko ajan uutta ja kykyä systemaattiseen, pitkäjänteiseen työskentelyyn. 

messier-101-10995_1280

Kari Uusikylä muistuttaa kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille, että luovat toteutukset saavat alkunsa kyvystä nähdä ongelmia. Tämä lisäbonus on hyvä muistaa aikana, joka pyrkii hautaamaan epäkohdat silotellun kivapuheen ja yltiöpäisen posihömpän alle. Rakentava tutkijuus iloitsee siitä arvokkaasta mitä on, mutta miettii kaiken aikaa, mikä voisi olla vielä paremmin.

Kun vielä lisätään mausteeksi roima annos vapaata, kiireetöntä aikaa ajatteluun, ihmettelyyn ja kokeiluun, on tutkijuuden keitos valmis.

Siitä riittää ammennettavaa jokaiselle, joka haluaa parantaa maailmaa.

kommenttia
  1. kommentti sanoo:

    Kirjoituksessa todetaan:

    ”Jos meillä olisi tutkijuus yhteisenä oppiaineena elämänkoulussa, tuntisimme tietoon liittyvät peruskäsitteet. Niiden merkitys opittaisiin käytännön esimerkkien kautta. Kaikki 200 kansanedustajaamme tietäisivät, ettei korrelaatio asioiden välillä todista syy-seuraussuhdetta. Se ei ole sama asia kuin kausaliteetti. Voisimme yksissä tuumin havaita, että otimmepa minkä hyvänsä satunnaisen ryhmän naisia – olivat he sitten heteroita tai lesboja – seksuaalinen hyväksikäyttö on aivan liian yleistä.”

    Jos meillä olisi tutkijuus oppiaineena, olisi ensimmäinen mieleen erilaisista väitteistä tuleva asia tyrmistyksen esittämisen tai lähtökohtaisen ajatuksen hylkäämisen sijaan tarkistaa, mitä mitä hyvin toteutetuissa tutkimuksissa on asian kohdalla saatu tulokseksi. Joskus nimittäin tieteellisissä tutkimuksissa saadut tulokset ovat omiin ennakkoasenteisiin nähden tyrmistyttäviä ihan oikeastikin. Mutta se ei selviä, ellei tutkimuksia ensin lue. Korrelaatiot eivät todista syy-yhteyttä, mutta väite ”taustalla” olemisesta ei ainakaan tutkimuksissa yleensä edes ole väite suorasta syy-yhteydestä, vaan siitä, että tällainen asia on vaikuttanut taustalla. Taustatekijöiden vaikutussuhteet (silloinkin kun niitä on) ovat pääasiassa paljon monimutkaisempia kuin suorat kausaliteetit. Hyväksikäyttöasiasta on tehty monenlaisia tutkimuksia. Tutkimuskielellä tulokset ovat kuulostaneet esimerkiksi tällaisilta:

    ”Results showed strong evidence of elevated frequency, severity, and persistence of abuse experienced by lesbian and bisexual women. Comparing physical abuse victimization occurring in both childhood and adolescence, lesbian (30%, prevalence ratio [PR] 1.61, 95% confidence interval [CI] 1.40, 1.84) and bisexual (24%, PR 1.26, 95% CI 1.00, 1.60) women were more likely to report victimization than were heterosexual women (19%). Similarly, comparing sexual abuse victimization occurring in both age periods, lesbian (19%, PR 2.16, 95% CI 1.80, 2.60) and bisexual (20%, PR 2.29, 95% CI 1.76, 2.98) women were more likely to report victimization than were heterosexual women (9%).”

    Lähde: Austin, S. et al. 2008. Disparities in Child Abuse Victimization in Lesbian, Bisexual, and Heterosexual Women in the Nurses’ Health Study II. Journal of Women’s Health

    ja tällaisilta:

    ”Sexual minority individuals were on average 3.8, 1.2, 1.7, and 2.4 times more likely to experience sexual abuse, parental physical abuse, or assault at school or to miss school through fear, respectively. Moderation analysis showed that disparities between sexual minority and sexual nonminority individuals were larger for (1) males than females for sexual abuse, (2) females than males for assault at school, and (3) bisexual than gay and lesbian for both parental physical abuse and missing school through fear. Disparities did not change between the 1990s and the 2000s.”

    Lähde: Mark S. Friedman, Michael P. Marshal, Thomas E. Guadamuz, Chongyi Wei, Carolyn F. Wong, Elizabeth M. Saewyc, and Ron Stall. A Meta-Analysis of Disparities in Childhood Sexual Abuse, Parental Physical Abuse, and Peer Victimization Among Sexual Minority and Sexual Nonminority Individuals. American Journal of Public Health: August 2011, Vol. 101, No. 8, pp. 1481-1494

    • mkosonen sanoo:

      Juuri näin. Tiedämme, että seksuaalivähemmistöjen edustajilla on kokemuksia hyväksikäytöstä. Enemmän kuin heteroilla, ja heilläkin niitä on aivan liikaa.

      Epäselväksi jäi, miten tämä tosiasia liittyy keskusteluun äitiyslain uudistamisesta ja vanhemmaksi kelpaamisesta. Edustajat olisivat tarvinneet tutkijuutta kokonaisuuden hahmottamiseen. Kuten mainitset, ”taustatekijöiden vaikutussuhteet (silloinkin kun niitä on) ovat pääasiassa paljon monimutkaisempia kuin suorat kausaliteetit”.

      Tanuksen heitto ”lesbosuhteeseen menemisestä” on ilmiselvä viittaus siihen, että hyväksikäyttökokemus johtaa tietyn suuntautumisen valintaan. Perustuuko tämä uskomukseen vai tutkittuun tietoon?

  2. kommentti sanoo:

    ”Tanuksen heitto ”lesbosuhteeseen menemisestä” on ilmiselvä viittaus siihen, että hyväksikäyttökokemus johtaa tietyn suuntautumisen valintaan. Perustuuko tämä uskomukseen vai tutkittuun tietoon?”

    En ole tutustunut Eduskuntakeskusteluun aiheesta, enkä tiedä, mitä siellä tarkalleen ottaen on sanottu. Tutkimusmaailmasta tiedän sen verran, että mediakeskustelut edustavat usein lievästi sanottuna vinoutunutta aineiston käyttöä. Viestit muuttuvat matkan varrella herkästi.

    Esimerkiksi tuossa sitaatissa, mitä tekstistäsi luin, oletin blogitekstin pohjalta, että kyseenalaistettu väite on se, että lesbosuhteeseen menevillä on usein menneisyydessään ollut seksuaalista hyväksikäyttöä – kuvitellen painon olevan edellä tiivistämäni loppuosassa. Useat tutkimukset ovat tuottaneet tuloksia, joiden mukaan lesbosuhteessa aikuisena elävillä on lapsuudessaan ollut useammin seksuaalista hyväksikäyttöä kuin heterosuhteissa aikuisena elävillä. Tätä et ilmeisesti siis kuitenkaan ollut kyseenalaistanut.

    Kommenttisi antaa ymmärtää, että kyseenalaistamasi osio olikin ilmeisesti ilmaisu ”lesbosuhteeseen meneminen”. Implikaatio siitä, että hyväksikäyttö johtaisi automaattisesti tietyn seksuaalisen suuntautumisen valintaan ei ole siteraamassasi lauseessa oleva väite, vaan lukijan päässä tehty tulkinta. Alkuperäistä keskustelua en ole tosiaan ole itse kuullut.

    Mitä tulee siihen, että mitä kausaalisuhteita lapsena hyväksikäytetyksi tulemisella on seksuaaliseen suuntautumiseen, niin koitin etsiä tietoa, että mitä asiasta on tutkittu. Yllätyin tuloksesta. En etsimälläkään löydä asiasta julkaistun yhtään tutkimusta, jossa olisi uskallettu ottaa kantaa edes tilastolliseen todennäköisyyteen näiden asioiden keskinäisestä vaikutussuhteeesta – minkäänsuuntaisilla tuloksilla mihinkään suuntaan. Tuo asia näyttäisi olevan tällä hetkellä tutkimuskirjallisuudessa eräänlainen tabu, johon liittyviä tuloksia ei tutkimuksissa kirjoiteta auki. Asia ei voine johtua siitä, etteikö kyseistä kysymystä olisi kukaan keksinyt esittää. Vastaavaa ilmiötä on monen muunkin tutkimusalan tabu-kysymysten kohdalla.

    Jos löydät yhdenkin tutkimuksen, jossa on tuota kahden asian (hyväksikäyttö ja myöhempi seksuaalinen suuntautuminen) vaikutussuhdetta tilastollisesti tutkittu laadukkaasti toteutetulla tutkimusasetelmalla, kerro lähdeviitetiedot, niin voin kiinnostuksesta lukea kyseisen tutkimuksen. Toistaiseksi en ole etsimälläkään löytänyt yhtään julkaistua tutkimusta vaikutussuhdekysymyksen osalta, mikä on aika hämmentävää.

    • mkosonen sanoo:

      Laitetaan nämä korvan taakse, sillä kiinnostaisi todellakin lukea jos jotain löytyy – ja toki kiinnostavat nuo muidenkin alojen tabut ja ”erittäin vaikeasti tutkittavat” kysymykset. Ja tosiaan kritiikki kohdistui tuohon sitaatin alkupuoleen 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s