Onko opiskelun tarkoitus unohtunut?

Posted: 14/03/2016 in koulu, koulutus, muutos, opiskelu, oppiminen, rohkeus, tieto, tohtoriverkosto, uudistumiskyky, yhteiskunta, yliopisto

We don’t need no education
We don’t need no thought control

Näin kiteytti Pink Floyd eräässä yhtyeen klassikkohiteistä, Another Brick in the Wall (part 2), jossa kritiikin kohteena oli jäykkä koulujärjestelmä. Oppiminen on lähes 40 vuodessa ehtinyt muuttua yksilöllisemmäksi, mutta kritiikiltä koulut eivät ole säästyneet – eikä niiden pidäkään.

Täytyy kouluttautua pitkälle nähdäkseen, ettei kannata käydä kouluja, tuumasin kerran kyseisen kappaleen soidessa. Paradoksiko? Ei sentään. Puolittain humoristisessa heitossa piilee edelleen totuuden siemen: opiskelun tärkein tehtävä on opettaa meitä ajattelemaan omilla aivoillamme.

Se onnistuu, jos annamme kokonaisuuksille ja ymmärtämiselle tilaa emmekä ainoastaan tavoittele nopeita putkitutkintoja tai senhetkisten hallitusten haalimia pikavoittoja. Kiireen kaapuun verhoiltu puolihutaistu hössötys on oppimisen kannalta surkein vaihtoehto, puhuttiinpa sitten opiskelemaan tulleesta tai opetusta organisoivasta osapuolesta.

Kyseenalaistamisen taitoon ja laajojen kokonaisuuksien ymmärtämiseen ei ole oikoteitä. Ajattelun apuvälineet kehittyvät vain ajattelemalla. Tällaisen yksilöllisen ja kollektiivisen oivaltamisen ilon ja vapauden varassa lepää kykymme uudistaa ja uudistua, eikä siltä tule äkillisessä koulutusvihamielisyyden puuskassa viedä pohjaa pois. Olemme jo aivan liian hyviä saman vanhan toistamisessa.

Ennen kuin joku onnistuu risteyttämään bloggauksen aiheesta uuden palkokasvilajikkeen sieraimeensa, on syytä tähdentää, etten väitä vain kouluttautuneiden kykenevän uudistamiseen. Se, että saa ajattelun apuvälineitä, ei kerro vielä mitään siitä, mihin ihminen niitä käyttää. Vasarallakin voi lyödä joko peukaloon tai naulaan. Omakohtainen ja syvällinen perehtyminen ilmiöihin on kuitenkin varmempi tie kuin jättäytyminen auktoriteettien, median, kuulopuheiden tai henkilökohtaisten mielipiteiden armoille.

Eräs Tohtoriverkostomme aktiiveista tiivisti ammatillisen roolinsa ”vastavirtaan uimiseksi”. Hyvin sanailtu! Muutos voi lähteä vain uskalluksesta haastaa vallitseva ajattelu. Jos hyvä pohjakoulutus antaa tarvittavan itseluottamuksen ja -varmuuden, jo silloin voi sanoa, ettei se ole mennyt hukkaan.

Hyvä elämä, onnellisuus, luovuus, aineettomien resurssien tuottavuus ja kaikinpuolinen hyvinvointi ovat paradokseja itsessään: niitä kaikkia saa lisää, kun luopuu niiden pakonomaisesta tavoittelusta.

Ehdotankin maljaa kaikille sivistyksen sanansaattajille, jotka uskaltavat vallitsevassa ilmapiirissä puhua oppimisen ilon, kiireettömyyden, akateemisen vapauden ja ylipäätään vähän vähemmän pingottavan maailman puolesta.

Emme näet opi koulua, tuottavuusloikkaa tai startup -skeneä varten, vaan elääksemme. Tai kuten akateemisten hyötyeläinten kuningas Väitössika sanoisi: Non scholae sed vitae porsimus.

merkki

(Jos Sinulla ei vielä ole omaa Väitössika -haalarimerkkiä, niitä löytyy pöytälaatikostani. Röh!)

kommenttia
  1. Lupposofi sanoo:

    Skål! Pitkästä aikaa tämän blogin aarteita selaillessa röhkäistun tiedustelemaan kainosti, voisikohan arvon Väitössika joskus piirtää, mistä näissä valtamedian lemmikeissä, kuten ’kestävyysvaje’, ’kannustinloukku’ ja mitä niitä onkaan, on kyse?

  2. mkosonen sanoo:

    Eli Väitössian politiikka-suomi-yhteiskunta -sanakirja! Sellaisen laatiminen tulisi joukkoistaa (mielellään mobiili-appsilla), koska tietämykseni ei riitä.

    Piirtämisen sijaan voisimme harkita myös aina trendikkäitä YouTube -videoita. Videototeutus mahdollistaisi kannanotot muidenkin kuin tekstin ja kuvan varassa. Voisimme ensiesittää esimerkiksi vanhan Noitalinna huraa -klassikon ja sittemmin PMMP:n tulkitseman Pikkuveljen:

    Pysy aina väitössikana,
    ja köyhänä
    älä koskaan työllisty.

  3. Lupposofi sanoo:

    Oh, sekö onkin noin vaikeaa? Kuvittelin kyseessä olevan suhteellisen pienten eläinten tai esineiden. ’Mobiili-apps’ kuulostaa tekniseltä, eikä jyytyypi-maailmakaan tunnu tutulta, mutta on siellä jotain tohtoriudesta ja akateemisuudesta sanaistettu tuoreesti, etten sanoisi hauskasti: https://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU

  4. Lupposofi sanoo:

    Sanakirjaan liittyen sen lainen on jo kirjoitettu: Nevanlinnan ja Relanderin 2006 Työn sanat. Kirkaisi pienenä mutta keltaisena hyllystä selän takaa. Ai että kun tuo olisi netissä! Mutta palavaankin versioon on näköjään viittailtu ilahduttavan moniaalla, Aristoteleen kantapäästä Talouselämän kautta Vastavalkeaan ja Megafoniin asti, ja jopa useammasta vinkkelistäkin.

    • mkosonen sanoo:

      Hienoa, kiitos vinkistä!

      Tähän postaukseen olisi voinut perspektiivin antajaksi liittää myös viljelemäni Einstein -sitaatin: ”Ainoa asia, joka estää minua oppimasta uutta, on koulutukseni”.

      Linkkaamani Keltikangas-Järvisen kolumni henkilökohtaisista mielipiteistä ja yksilöllisten kokemusten nostamisesta ohi tutkimustiedon päättyy muuten jännittävään huomioon: ”Ky­se ei ole yh­den mi­nis­te­rin to­kai­sus­ta, vaan ko­ko­nai­sen kult­tuu­rin muu­tok­ses­ta ja voi­mis­ta, joi­ta vas­taan tut­ki­joi­ta ei ole kou­lu­tet­tu tais­te­le­maan.” Eikö? Mihinkäs meidät on koulutettu?

      • Lupposofi sanoo:

        Täytyy häpeillen tunnustaa, että perehdyin vasta nyt kaikkiin (ensimmäisen tason) linkkeihin. Ilmankos tuntui kevyeltä replikoida. Toisen ja kolmannen tason linkeissä riittääkin historiallisesti kiintoisaa pureskeltavaa Vapun ajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s