And now something completely different! Olin viime viikolla poissa ns. perinteisiltä mukavuusalueiltani, kuten toisinaan pitääkin. Osallistuin siis kutsuttuna puhujana Milanossa järjestettyyn elintarviketurvallisuuden konferenssiin, jonka toteutuksesta vastasi EU:n erillisvirasto EFSA eli Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto.

WP_20151016_09_06_50_Pro

Open Risk Assessment -sessio alkamassa 16.10.2015, myös vetovastuu on ”joukkoistettu” neljälle chairille

Malpensan lentokentällä en ehtinyt edes järjestäjien tilaamaan kuljetukseen asti, kun jo konferenssiperinteiden mukaisesti päädyin juttusille toisen suomalaisnaisen kanssa. Henkilökohtaiset small world -ennätykseni menivät rikki viimeistään seuraavana päivänä, kun selvisi, että hän on kotoisin nykyiseltä asuinpaikkakunnaltani ja käynyt saman lukion kuin minä 🙂

Mutta takaisin aiheeseen. Yksi EFSAn tavoitteista on edistää avointa vuorovaikutusta ja dialogia eri toimijoiden kesken. Tämä on ravitsemuksen, luonnon, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin tapauksessa luonteva kehityskulku. Kysymykset kiinnostavat ns. suurta yleisöä eikä niihin liittyvää tietoa voida missään nimessä rajata vain pienten asiantuntijapiirien käyttöön. Sessioissa käsiteltiin lähemmin niin avoimen tieteen periaatteita, avoimen datan hyödyntämistä, suurten datamassojen käsittelyä kuin datan visualisointiakin. Esitykset ovat lähiaikoina tulossa jakoon konferenssin sivuilla. EU:n laajuinen avoin data -portaali herätti yleisössä kysymyksiä ja kritiikkiä mm. yhteensopivuudesta muun maailman tuottaman tiedon kanssa. Vastaus oli kuin suoraan tietojohtamisen ytimestä:

Meidän on aloitettava jostakin – jos jäämme odottelemaan koko maailman kattavia alustoja, halvaannumme paikallemme.

Vaikka itselleni ovat arkikokemusta lukuunottamatta vieraita sekä elintarvikeala että riskienhallinta ja -arviointi, saatoin tuoda mukaan omaa ”avoimuusosaamistani” eli ihmisten osallistamista joukkoistamalla.

Pikakertauksena, joukkoistamisella (crowdsourcing) tarkoitetaan tietyn tehtävän suorittamista tai ongelmanratkaisun antamista suurten ihmisjoukkojen (crowd) tehtäväksi sen sijaan, että tukeuduttaisiin pelkästään organisaation sisäisiin asiantuntijoihin tai ulkoisiin yhteistyökumppaneihin (esim. Howe, 2008, Afuah ja Tucci, 2012).

McCormick (2012) kuvailee tutkimuksessaan, kuinka öljyvuodon aiheuttamien vahinkojen korjaaminen hyötyi joukkoistamisesta. Kansalaisia osallistamalla voitiin tunnistaa riskejä, joita asiantuntijat eivät joko olisi lainkaan tunnistaneet, tai joiden tason he olisivat arvioineet alhaisemmaksi kuin välittömästi vahingon vaikutuspiirissä oleva yhteisö itse. Joukkoja voidaan siis hyödyntää päätöksenteossa – esimerkiksi jo olemassa olevan informaation luokittelussa tai eri vaihtoehdoista äänestämisessä (crowd voting) – mutta myös kokonaan uuden tiedon luomisessa. Mikäli riskinarvioinnin näkökulma kiinnostaa, kannattaa tutustua oheiseen graafiin joukkoistamisen mahdollisuuksista ja riskeistä.

Keskustelussa ja palautteissa oli selkeästi nähtävissä, että joukkoistaminen ilmiönä kiinnosti osallistujia, mutta monikaan ei ollut vielä selvillä mitä sillä tarkoitetaan ja mitkä ovat soveltamismahdollisuudet omalla toimialalla. Olin erityisen ilahtunut siitä, että edelläni samassa sessiossa esiintyi itse Innocentiven edustaja Steven Drew! Yli 15 vuoden historiallaan Innocentive on joukkoistamisen pioneereja. Alustalle on tuona aikana rekisteröitynyt yli 365 000 ongelmanratkaisijaa yli 200 maasta. Pelkästään ulkoisia haasteita on toteutettu yli 2000. Ratkaisuehdotuksia on tuotettu päälle 40 000 ja jaettu yli 1500 palkintoa.

Esittelin yhteistyössä Nokian kanssa vuonna 2012 tekemäämme tutkimusta, jossa selvitettiin, mikä motivoi osallistumaan avoimeen ideointiin. Kyselyn aineiston muodostivat 244 käyttäjän vastaukset tuolloin vielä varsin tuoreesta yhteisöstä. Tuloksissa oli silmiinpistävintä se, että ihmiset odottivat ensisijaisesti oppivansa uutta ja lujittaakseen kuulumistaan arvostamaansa yhteisöön. Materialla, kuten kilpailujen palkinnoilla, oli vähäisempi merkitys. Palkitsemisessa jopa tärkeimmäksi nousi aineettomuus – tunnustuksen ja kiitoksen saaminen yrityksen taholta. Uskonpa, että nämä opit soveltuvat myös monen muun vahvan kuluttajabrändin takataskuun!

  • Resource – sisäinen panostus, roolitus ja resurssointi; älä oleta että tuloksia syntyy itsestään tai kaada toteutusta yhden avainhenkilön niskaan
  • Rework – anna ihmisille mahdollisuus työstää, parantaa ja jatkojalostaa tietoa yhdessä sen sijaan, että sisältö vain ”lähetettäisiin” kertaalleen
  • Reward – kannusta ja palkitse; rahalla voi houkutella määrää, mutta jakamalla kiitosta ja tunnustusta saat todennäköisemmin myös laatua – ja uskollisen yleisön.


Kuten puheenvuorossani muistutin, ei joukkojen viisaudessa sinänsä ole mitään uutta. Ilmiö on yhtä vanha kuin ihmisyhteisöt. Uutta sen sijaan on tiedon jakamisen ja osallistamisen nopeus, tehokkuus ja laaja tavoittavuus. Joukkoistaminen on yksi niistä ilmiöistä, jotka saavat käyttövoimansa sosiaalisen teknologioiden kehityksestä.

Kyse ei ole pelkästään perinteisten organisaatioiden prosessien avaamisesta ulkopuolisille, vaan isommasta muutoksesta. Koko hyvinvointimme perustuu yhä enemmän epäviralliseen yhdessä tekemiseen ja nopeaan, perinteiset hierarkiat ylittävään yhteistyöhön erilaisilla verkkoalustoilla (platform economy). Kokonaiset toimialat ovat jo varpaillaan vain siksi, että tieto kulkee suoraan ihmiseltä ihmiselle ilman välikäsiä.

—–

Lisää aiheesta aiemmissa kirjoituksissani:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s