Sosiaalinen media tukee jaettua tietämistä

Posted: 27/09/2015 in asiantuntijuus, avoimuus, cmadfi, oppiminen, sosiaalinen media, tieto, tietojohtaminen, työelämä, verkostot, viestintä, yhteisömanagerit, yhteisöt

Maanantaina 28.9. Janhosen Johannan vetämässä cmadfi -chatissa on teemana Asiantuntijana somessa. Koska onnistun jälleen olemaan varattu chat-tunnin aikaan (tällä kertaa koulutuksessa), ajattelin pohjustaa tätä erinomaisen tärkeää aihetta muutamalla havainnolla.

En puutu tässä yhteydessä niinkään yksittäisten ihmisten näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa. Vähemmälle huomiolle jää myös organisaatioiden brändääminen työntekijälähettiläillä. Markkinointiviestintä on se loppuunkalutuin osa-alue – jos näin on netin kohdalla mahdollista sanoa. Oman osaamisen esiintuomisesta, henkilöbrändäyksestä ja taitavasta asiantuntijaviestinnästä löytyy tänä päivänä jo pilvin pimein tietoa ja esimerkkejä, vaikkapa työnhakijoille. Yksi parhaista näkemistäni katsauksista on Ilkka Olanderin Asiantuntija sosiaalisessa mediassa.

Ilkka on myös ruotinut lähemmin tutkijoiden somenäkyvyyttä, josta olen itsekin blogissa tullut sanailleeksi. Kehitys on 10 vuodessa kulkenut huimasti eteenpäin. Tätä nykyä meillä on tieteellisestä työstä monipuolisesti ja avoimesti julkaisevia asiantuntijoita, niin kokeneempia senioreita kuin väitöspolkua kulkevia. Erinomaisia esimerkkejä on paljon, vaikkapa sosiologian alalta Pauli Komonen, organisaatioviestinnän alalta Petro Poutanen ja hoitotieteestä Anja Terkamo-Moisio, muutamia suosikkeja mainitakseni.

Ehdottomasti kiinnostavinta asiantuntijasomeilussa ovat – jälleen kerran – erilaiset yhteisöt ja verkostot ja niiden tietämys.

Laajemmin kyse on työtehtävien, ammattialojen ja ihmisten osaamisen tekemisestä näkyväksi. Olen keväästä lähtien ollut mukana tekemässä Tietoasiantuntijat ry:n some-viestintää. Samalla olen nähnyt valitettavan läheltä, kuinka harva laajojen tietoaineistojen, virallisten asiakirjojen ja niiden tiedonhallinnan parissa työtä tekevä – siis ”tietotyöläinen” sanan kaikkein perinteisimmässä merkityksessä – osallistuu julkiseen keskusteluun verkossa.

Juttelin johtavassa asemassa toimivan tietoalan ammattilaisen kanssa ja kuulin, ettei hän halua olla lainkaan mukana sosiaalisessa mediassa. Perustelu kuului: ”Sähköpostinkin käyttöön kuluu tuhottomasti aikaa”. Huokaisin sisäänpäin ja totesin, että valinnan vapaus on jokaisen oikeus eikä ole mitään mieltä pakottaa ihmisiä sellaiseen, joka ei tunnu luontevalta. Jouduin kuitenkin myös tarkentamaan, että avoin ja läpinäkyvä some-viestintä voi säästää monin verroin aikaa verrattuna suljettuihin viestimiin, kuten Outlook-sisäpiireihin ja puhelinrinkeihin – ensin on vain saatava niiden taakse riittävän suuri massa käyttäjiä ja uskallettava edes kokeilla.

Ajansäästöäkin olennaisempi kysymys on se, miksi ns. suuri yleisö ei tiedä näiden ammattilaisten työstä ja sen tärkeydestä juuri mitään. Mitä veikkaisitte syyksi? Ei ole olemassa ”tylsiä” ammatteja, joista ei ole mitään sanottavaa. Vain huonoa viestintää ja valtavasti osaamista, joka sosiaalisessa mediassa loistaa poissaolollaan.

Miten ihmeessä voimme tehdä ”verkostoyhteistyötä”, jos meillä ei ole edes alkeellista ymmärrystä siitä, mitä ihmiset oman ammatillisen hiekkalaatikkomme ulkopuolella tekevät? Tai kuinka kuvittelemme ihmisten löytävän meidät, jos emme vaivaudu kertomaan tekemisestämme sanallakaan muualla kuin omassa tutussa ja turvallisessa porukassa?

Millaisten arvojen tai oletusten varaan ala rakentuu, mitkä ovat tärkeimpiä menetelmiä ja työvälineitä? Entä arvokkain kokemuksellinen ja hiljainen tieto, kuinka sitä voitaisiin siirtää eteenpäin?


Uuden työyhteisöni verkkolehdestä bongasin kasvatustieteen professori Kai Hakkaraisen mainion haastattelun. Jo otsikko tiivistää olennaisen: Asiantuntijuus ei asu yksin kenenkään päässä. Kohtaamamme ongelmat ovat niin monimutkaisia, ettei niitä ole mahdollista ratkaista yksin, eikä kukaan voi hallita kaikkea tarvittavaa tietoa. Seuraavat teesit sopivat minkä tahansa työpaikan huoneentauluksi!

  • Jaa muille, niin itsekin opit.
  • Kaikessa tiedon tuottamisessa tulisi minäminän ja harvainvallan sijaan edetä yhteisöllisen tekemisen suuntaan.
  • Jokainen osallistuu verkostojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen, ne eivät tule annettuina.

Jo aiemmin mainitsemani tiedonhallinta on vain yksi osa tietojohtamista. Sitä voidaan ajatella selkärankana tai pätkänä sitä. Raajat – ne vilkkaimmin liikkuvat osat – ovat yhteisöllistä tietoa, joka elää ja virtaa kaiken aikaa. Niin kutsuttu sosiaalinen tieto ei ole olemassa kenenkään pääkopassa tai organisaation tietojärjestelmissä, vaan ihmisten välisissä vuorovaikutussuhteissa. Ja näin olemme päässeet takaisin asian ytimeen: juuri vuorovaikutuksestahan sosiaalisessa mediassa on kyse.

Sosiaalinen media on siis asiantuntijoille tapa osallistua yhteisöllisen tiedon ja jaettujen merkitysten luomiseen.

Asiantuntija on henkilö, jolla on tietoa ja osaamista, kun taas yhdistäjä ja katalysoija auttavat kokoamaan erilaista osaamista yhteen. Tätä havainnollistaa mainiosti oheinen Harold Jarchen nelikenttä.



Jarchen hengessä voitaisiinkin kysyä, miksi tyytyä olemaan pelkkä asiantuntija.

Mikä on Sinulle luontevin rooli?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s