10 vinkkiä koulutetulle (ja kokeneelle) työttömälle

Posted: 08/09/2015 in muutos, oppiminen, tohtorityöttömyys, työ, työelämä, työnhaku, työttömyys, ura, verkostot, viestintä, yrittäjyys

Olen kauan aikaa odottanut hyviä uutisia ja elokuun lopussa niitä tulikin useita. Tällä viikolla aloitan uudet T&K -haasteet Mikkelin ammattikorkeakoulussa alanani tiedonhallinta. IT-maailmaan ja avoimeen tietoon jo kauan sitten hurahtaneelle tietojohtamisen jyyrälle tämä on kuin kotiinpaluu 12 vuoden harharetkeltä! Samalla työlleni avautuu selkeä suunta. Menneiden puolentoista vuoden sekametelisoppa á la työnhaku, projektisuunnitelmat, koulutuskeikat, yrittäjyysstartit, markkinointi potentiaalisille asiakkaille, taloremontti, yhteisömanageriopinnot ja vapaaehtoishommat on muistuttanut huitomista sinne tänne, eikä silloin välttämättä osu mihinkään kunnolla.

P1080618

Ajattelin tiivistää työttömänä kokemani blogikirjoitukseksi, mutta nyt tuntuu siltä, että pääni on tyhjä. Tässä kaikki mitä osaan sanoa.

  1. Valitse itsellesi maali ja tähtää siihen. Tarkenna, mitä haluat, ja millaisissa tehtävissä ja olosuhteissa osaamisesi todennäköisesti pääsee kukoistamaan. En usko satojen hakemusten lähettelyyn, eikä tunnu uskovan moni rekrytoijakaan. Se toimi: lähetin keskimäärin 3-4 hakemusta kuukaudessa, pääsin peräti 10 kertaa haastatteluun, ja kymmenes tuotti tulosta.
  2. Hyväksy se, että muutos vie aikaa. Jos vaihdat yrittäjäksi, siihen tuskin kasvetaan yhdessä yössä, saati että uutta työpaikkaa hakevalle olisi joka hetki tarjolla oman erikoisalan tehtäviä. Aika ei ole pirstaleisen pätkätyöelämän trendaavin hot topic, mutta välttämätön sellainen.
  3. Silloin kun asiat kaatuvat niskaan, uskalla hakea apua heti. Vaikein koettelemus oli viime kevättalvi, pitäen sisällään lähisuvun vakavat sairastumiset yhdistettynä useampaankin työttömyyteen. Siinä tilanteessa ei tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Älä jää yksin vaan hae apua, ja kavenna tietoisesti aikaikkunaa: ”Selviydyn tästä päivästä/tunnista/viisiminuuttisesta.” Me selviydyimme.
  4. Vältä lukemasta talouslehtien kolumneja työttömyydestä. Kuka tahansa voi saada kengänkuvan, olipa kuinka mukava, dynaaminen, tuloksellinen ja aikaansaava tahansa. Kuitenkin jopa positiivisuusharhaisten bisnesartikkelien seassa on jostain syystä ok sättiä kaikkia sillä hetkellä työelämän ulkopuolella olevia laiskoiksi sohvallamakailijoiksi. Voit ainoastaan laskea rauhallisesti sataan ja sydämestäsi toivoa kyseisille talousjohtajille uudelleensyntymää, jotta he tulisivat huomaamaan, ettei työelämä ollutkaan enää samanlainen kuin heidän nuoruudessaan.
  5. Usko ihmisarvoosi. Sitä kutsutaan ihmisarvoksi juuri siksi, ettei sen tekeminen riipu kytköksestäsi bruttokansantuotteeseen. Maailma on täynnä mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä. Ja usein ne, joilla on aineellisesti vähiten, ovat valmiita antamaan omastaan eniten.
  6. Säilytä utelias ja oppiva asenne. Tätä ei varmaankaan saisi sanoa ääneen, mutta sain työttömänä aikaiseksi paljon enemmän uutta ja hyödyllistä kuin ollessani työssä. Syynä on se, että tulin pakotetuksi pois tutuimmalta mukavuusalueeltani eli julkaisujen kirjoittamisesta (tai saman kurssin vetämisestä kahdeksatta kertaa). Opin myymään koulutuksia, laajensin sosiaalisen median verkostoja, seikkailin radioaalloilla, uskalsin antaa tohtorityöttömyydelle kasvot SK:n palstoilla, käynnistin Tohtoriverkoston, tein yhteisömanagerointia, opastin, neuvoin ja tuotin kiitettyä sisältöä ilmaiseksi – toisinaan jopa liian ilmaiseksi. Työ minulta ei päässyt loppumaan hetkeksikään, mutta toimeentulon puolesta ehdin olla peloissani.
  7. Luo paikkoja omalle työllesi. Valmiiden paikkojen odottelu on vanhakantaista maailmaa. Marssi rohkeasti sinne, missä tiedät osaamistasi tarvittavan, ja perustele miksi.
  8. Tee varasuunnitelma. Vältä sitä virhettä, jonka itse tein edellisellä työurallani. Kaikki kananmunat olivat samassa korissa. Kuten Sitran osuva kirjoitus muistuttaa, työelämän todellisuus on kaukana lineaarisesta. Kokeilukulttuuri kannattaa myös henkilökohtaisessa elämässä, ja työttömyysjakso voi antaa sille tilaa ja aikaa. Esimerkiksi työosuuskunnat ovat erinomainen mahdollisuus treenata yrittäjämäistä toimintaa ilman omaa yritystä ja loisteliasta liikeideaa.
  9. Vaikuta. Ensi alkuun tarvitsemme perustulon ja nykytodellisuutta vastaavan työelämän, jossa mm. luovutaan ihmisten pakkolokeroinnista työllisiin/työttömiin ja palkansaajiin/yrittäjiin/opiskelijoihin ja helpotetaan siirtymiä näiden roolien välillä. Yhä harvempi on pelkästään yhtä näistä kerrallaan.
  10. Ole läsnä ja aktiivinen sosiaalisessa mediassa. En sano tätä siksi, että some olisi kokeneelle tekijälle automaattinen oikotie parempiin työtehtäviin. Paljon merkittävämpiä työttömän kannalta ovat verkostot, joita se tarjoaa, keskustelut, jotka antavat uutta toivoa, tapahtumat, joissa voi olla ”läsnä” vaikka ei olisi varaa matkustaa, sekä tietenkin kaikki sekalaiset Twitter-läpät, jotka ovat piristäneet yksinäistä mutta kaoottista arkea. Olette pitäneet koossa sekä osaamisen että päänupin. KIITOS!
kommenttia
  1. Ana sanoo:

    Paljon onnea, Miia! Sitkeydestä on apua!

  2. jpruohisto sanoo:

    Hyvä homma!

  3. mkosonen sanoo:

    Kiittäin kuittaan!

  4. Sanna sanoo:

    Hurjasti onnea ja kiitos kirjoituksesta, joka tuli niin oikeaan aikaan! Tutkimusrahoituksen ollessa kohta katkolla huomaa, miten paniikinpoikanen alkaa nostaa päätään. Huoli taloudellisesta toimeentulosta valvottaa ja tätä huolta lievittääkseen miettii mitä ihmeellisimpiä ratkaisuja. Olen taipuvainen sohimiseen ja säätämiseen toimeentulon turvaamiseksi, vaikka maali on siintänyt kirkkaana mielessä jo viimeiset 20 vuotta. Kirjoituksesi ansiosta päätin kuitenkin olla hakematta paria pätkää, jotka toteutuessaan olisivat paitsi viivästyttäneet tohtoroitumistani myös vieneet harhapoluille.

    • mkosonen sanoo:

      Hienoa jos kirjoituksesta oli apua! Jokainen tämän päivän tiedemaailmassa työtä tehnyt tuntee epävarmuuden ja tulee sen kanssa toimeen (kyky nopeisiin suunnanmuutoksiin, jatkuva uuden oppiminen jne.), mutta perushuoli toimeentulosta ei silti katoa mihinkään. Tunnetusti ja tutkitusti hätä, pelko ja yövalvominen ei ole omiaan edistämään luovuutta tai ongelmanratkaisukykyä. Menisipä tämä viesti perille myös heille, jotka vastaavat laajemmista rakenteista tai ovat romuttamassa viimeisiäkin pirstaleisen pätkätyön turvaverkkoja. Puitteista huolimatta on vain elettävä kuin Peppi Pitkätossu: ”Älä ole huolissasi. Kyllä minä aina selviän.” 🙂

      Onnea matkaan ja tutkimuksen loppusuoralle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s