Internetin pyörät sutivat tyhjää. Jos emme osaa edes olla rakentavasti eri mieltä yksinkertaisista kysymyksistä tai vastaanottaa kriittistä palautetta, kuinka voisimme saavuttaa syvemmän ymmärryksen ja luoda uutta tietoa?

Näin kysyy Randy Milanovic mainiossa postauksessaan How much of the Internet’s Potential are You Wasting?

Kuinkas sattuikaan, politiikan kentältä löytyy lukuisia ajankohtaisia esimerkkejä tästä mielipiteillä uhriutumisesta. Kansalaisilla ei juuri mene edustajiaan paremmin. Juutumme aivan liian herkästi tappelemaan valtalehtien kommenttipalstoille tai Facebookin kömpelöihin keskusteluryhmiin sen sijaan, että käyttäisimme sosiaalista mediaa aktiivisemmin yhdessä tekemiseen ja yhteisen hyvän edistämiseen. Keskustelu ja yhteydenpito – viestintä – ei ole sama asia kuin tavoitteellinen yhteistyö. Ja kyllä, Tohtoriverkosto on muiden tavoitteidensa ohessa näytön paikka siitä, että kykenemme muuhunkin kuin yksisuuntaiseen jupinaan blogeissa 🙂

P1090547

Somearkeologit löysivät suomalaiselta someverkkoyhteisöosallisuusalustalta erään vakikirjoittajan nenään juuttuneen herneen. Kilpailevan sosiokonstruktivistisen koulukunnan mukaan kyseessä on pikemminkin representaatio muutoksista käyttäjien aivojen rakenteessa.

Ihmismieli käyttää polttoaineenaan sitä, mitä sille syötetään. Ja se on luotu toteuttamaan juuri ne asiat, joita suustamme tai näppäimistöstämme pääsee ilmoille.

Esimerkiksi kapeita oikeisto- tai punaviherlokeroita näkevä saa niitä lisää, ja näin hänen maailmankuvansa kapenee entisestään. Ihmisyyden laajemman kirjon näkevä oppii todennäköisemmin suhtautumaan erilaisuuteen luonnollisena osana elämää. Tämä antaa myös paremmat lähtökohdat yhteistyölle tuntemattomien kanssa ja siten uuden oppimiselle. Netissä on alituisena vaarana juuttua pyörimään samaa pientä ympyrää ennestään samanmielisessä piirissä.

Siksi on valtavan tärkeää sekä tiedostaa ajattelumallinsa että valita tietoisesti ne ryhmät, sisällöt ja kanavat, joille omistaa aikansa ja huomionsa.

En ylläty siitä, että se mitä kerromme itsestämme verkossa, muuttaa minuuttamme. Kaikki media on viestintää – ei vähiten sosiaalinen media. Ihmisen identiteetti ei muodostu syntymässä vaan rakentuu vuorovaikutuksessa. Uutinen olisi se, jos jokin vuorovaikutuksen laji ei lainkaan vaikuttaisi identiteettiimme.

Kun olin yöllä hahmotellut tätä bloggausta mielessäni, oli mahtava yhteensattuma bongata heti aamun alkajaisiksi HS Tieteen artikkeli sosiologi Duncan Wattsista. Watts osoitti todeksi verkostojen voiman: sen, että olemme kaikki vain kuuden erottavan linkin päässä toisistamme. Toisin sanoen, olemme ihmisinä erilaisia ja silti osa isompaa kokonaisuutta. Mutta tutkijan itsekriittisyydellä Watts myös huomioi havaintonsa seurauksia.

Watts pohtii, että löytö olisi voinut elvyttää tunnetta siitä, että olemme samassa veneessä.

”Ihmiset tiedostavat ilmiön. Kaikki liittyy kaikkeen. Löytömme ei kuitenkaan oikeastaan johtanut mihinkään. Päinvastoin. Facebookista ja sosiaalisesta mediasta huolimatta ilmassa on yksityistymistä, käpertymistä.”


Ihmiskunnalta kesti vuosisatoja päästä eroon maakeskeisestä maailmankuvasta ja ymmärtää, että maa kiertää Aurinkoa. Toivottavasti meiltä ei mene yhtä kauan päivittää minäkeskeinen ihmiskäsityksemme verkostokeskeiseen.

Verkostokeskeisellä ajattelulla olisi sosiaaliselle medialle mullistavat seuraukset. Yksilötasolla lakkaisimme välittömästi murehtimasta henkilöbrändejämme: miltä minä näytän, kuulostan tai vaikutan, ja mitä muut siitä ajattelevat. Yhteiskunnan tasolla pääsisimme paikallaan junnaavista mielipidesodista kohti laajemman systeemin ymmärtämistä ja siihen vaikuttamista.

Mikä siis lääkkeeksi? Millaisia askelia seuraamalla voimme saada Internetin ja verkostojen potentiaalista enemmän irti?

Tietojohtamisen ja uuden tiedon luomisen vinkkelistä aloittaisin näistä neljästä. Jos niissä onnistutaan, vain taivas ja mielikuvitus on rajana.

  1. Netiketin ja toisten ihmisten kunnioitus.
  2. Ajankäytön priorisointi ja rönsyjen karsiminen.
  3. Altruismi: pyyteetön auttaminen, kannustaminen.
  4. Yhteisen kielen ja merkitysten luominen.


Ja luonnollisesti tarvitsemme myös parempia työvälineitä. Nykyinen sosiaalinen mediamme keskusteluineen ja peukkuineen on vasta pintaraapaisu Internetin yhteisöllisyyteen. Tulevaisuudessa käytöstä jäävät pois niin kömpelöt erilliset laitteet kuin sosioemotionaalisesti köyhähkö merkitysjärjestelmäkin.

Uutta syntyy kun erilaiset ihmiset kohtaavat ja saavat käyttöönsä koko ihmislajille tunnusomaisen viestintätapojen kirjon – myös verkossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s