Valitse kuppikuntasi tai kuole

Posted: 12/06/2015 in ajankäyttö, epäonnistuminen, hierarkia, johtaminen, sosiaalinen pääoma, työelämä, verkostot, yhteisöt

Luen mielelläni Alf Rehnin kolumneja. Hän kirjoittaa nasevasti ja alansa edustajaksi perin inhimillisesti työelämän ilmiöistä: mittaamisen pakkomielteestä, osaamisen arvostamattomuudesta, luovuuden tarpeesta, ammattiliittojen ja niiden uudistumisen välttämättömyydestä. Mutta HS.fi:ssä julkaistu Empijä jää kakkoseksi herätti hämmennystä.

Rehn arvelee menestymättömyyden – varsinkin naisten kohdalla – johtuvan perfektionismista ja sen alkulähteestä, itseluottamuksen puutteesta.

Selitys on vanha tuttu. Ujojen ja arkojen ’kympin tyttöjen’ edesottamuksia on puitu lehtien palstoilla jo vuosikausia. Omakin elämäni on ollut jatkuvaa rohkeuden ja tarvittavan röyhkeyden opiskelua. Kuten ohimennen heitin Sari Helinin radio-ohjelmassa, keskivertomiehen itseluottamuksella olisin näillä näytöillä ja valmiuksilla todennäköisesti löytänyt jo 17 työpaikkaa. Ja perustanut kolme eri firmaa.

Mutta yhdessä Rehn osuu harhaan: hän sivuuttaa kokonaan tärkeimmän eli työpaikkojen verkostot. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen rakentuu suhteille – ei vähiten työelämässä. Ja naiset ovat itse asiassa varsin hyviä epävirallisten verkostojen rakentajia.

Pelkkä yksilöiden ominaisuuksien listaaminen on helppoheikkimäistä yksinkertaistamista. Se on myös valitettavan tyypillistä ajallemme, jossa periaatteessa ymmärretään verkostojen tärkeys, mutta jo seuraavassa lauseessa uhrataan koko ajatus yli-individualismin alttarille.

Sekä koulunsa keskeyttäneellä, kympin tytöllä että kaikilla siltä väliltä on mahdollisuus edetä urallaan, mutta vain sillä edellytyksellä, että verkostot ovat kunnossa. Ei se, mitä olet, vaan se keitä tunnet!

Sna_large

Verkostojen lait pätevät sekä hyvässä että pahassa. Hyvää on esimerkiksi osaamisen yhdistäminen, yhdessä oppiminen, parempi tuottavuus, työelämän yhteisöllisyys ja leikillisyys. Huonompia puolia taas edustavat erilaiset sulkeutuneet leirit ja klikit.

Rehnin dikotomiasta poiketen sillä ei ole väliä, tuotatko määrää vai laatua. Voit tehdä vaikka molempia. Mutta jos et varsinaisen kutsumuksesi ohessa käytä aikaa työpaikkojen sosiaalisiin peleihin, olet auttamatta häviäjä. Niitä käydään kaikkialla, tietoisesti ja tiedostamatta. Ja niiden perusteella päätetään, kenen paikka on auringossa ja kenen kuun pimeällä puolella.

Historia on paras opettaja. Robert Greenen mukaan vain todelliset hölmöt ottavat moraalin ja rehellisyyden tosissaan. Et kai oikeasti kuvittele, että töihin on tultu tekemään töitä hyvien kollegoiden kanssa? Juoruilun ja käytäväpelien ulkopuolelle jättäytyvä on alituisessa syrjäytymisvaarassa.

Ja jos et ole vähintään johtajan kakkosmiehen tai -naisen kanssa samassa leirissä, olet jo menetetty tapaus.

kommenttia
  1. Alf Rehn sanoo:

    Nyt täytyy ehkä hieman puolustautua. Ihan samaa mieltä blogauksen kanssa, mutta enhän minä nyt väittänyt että menestymättömyyden AINOA syy on perfektionismi. En edes sitä että se olisi TÄRKEIN syy. Hesari on antanut minulle 2400 merkkiä (välilyönnit mukaanlukien). Siinä tilassa voi sanoa yhden asian, eikä sitäkään kuin vähän sinne päin. Nyt sattumoisin halusin kirjoittaa perfektionismista ja ”sinne päin”-vetämisestä, ja asiat kuten verkoston tärkeys (ja sata muuta asiaa) sai sitten jäädä. Sellaista se on, kolumnistina.

    • mkosonen sanoo:

      Tilanpuute on tuttu ilmiö – hyvä silti, että kirjoitukset ehtivät 2400 merkilläkin synnyttää keskustelua ja täydentäviä postauksia. Mainitsemani hämmennys lähti siitä, etten osaa nähdä hyvää ja huolellista työn jälkeä synonyymina viivyttelylle ja empimiselle 🙂 Perfektionismi toki on ongelma, josta on syytäkin puhua, samoin pinnallinen ja hätäisesti kokoonkyhätty tieto.

      Olisin linkittänyt juttuun myös suosikkikolumnini osaamisen arvostuksesta, mutta se on tainnut jo kadota verkon syövereistä. https://tohtorilletoita.wordpress.com/2013/07/02/ongelmia-osaamisen-osaamisessa/

  2. Alf Rehn sanoo:

    Hei, juu, tunnustan, tuo jäi hieman tyngäksi – joskin moni piti siitä myös tuossa muodossa. Yksi syy miksi sekä pidän että kammoksun kolumneja on se että ne ovat niin epätäydellisiä, juosten kustuja. Akateemikolla, joka pyrkii muualla aina olemaan pirun tarkka, ne ovat vaikeita kokeiluja, ja jotenkin se aina riipii kun ihmiset huomioi ”mutta maailma on paljon monimutkaisempi!!!” Ennen kaikkea koska tajuaa että niinhän sitä itsekin sanoisi… 🙂

    • mkosonen sanoo:

      Kyllä! Mutta siitähän viestijä lopulta tietää tekstien onnistuneen, että ne herättävät ajatuksia. Kolumneja on tullut luettua yksi jos toinenkin, ja olikohan tämä vasta toinen kerta, kun innostuin jatkamaan teemasta. Useimmiten sitä vain istuu hiljaa ja on samaa mieltä 🙂

  3. Kalle Rajantie sanoo:

    Kyseessä on monitavoitteinen ongelma, jonka optimiratkaisu ei ole yksiselitteinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s