Voivottelusta tekoihin, tohtorityöttömyydestä osaamisverkostoon

Posted: 03/06/2015 in asiantuntijuus, ideat, koulutus, muutos, osaaminen, tieto, tohtorityöttömyys, tutkimus, työttömyys, verkostot, yliopisto, yrittäjyys

Viimeaikaisen uutisoinnin perusteella Suomesta on tullut toivottomuustalous. Toivottomuuslandiassa ei nähdä uusia mahdollisuuksia luoda tiedosta arvoa, vaan ainoastaan säästökohteita.

Kun katsotaan riittävän pitkälle tulevaisuuteen, koulutuksesta ja etenkin jatkuvasta uuden oppimisesta säästäminen kostautuu aina. Juustohöylää tarvitaan, mutta on vaarallista nähdä se ainoana ratkaisuna.

Sinisilmäisimmät odottavat muuttumatonta maailmaa ja pysyviä työpaikkoja, joita ei koskaan tule. Samaa sävyä henkii HS:n juttu työttömistä tohtoreista, joita on jo 1018 – ja joita yliopistoilla ei ole varaa pitää töissä. Miksi ihmeessä meidän kaikkien edes pitäisi olla töissä yliopistoissa? Onko se toimivin tapa luoda uutta tietoa tai uudistaa koulutusta ja tutkimusta? Tutkintojen merkitys vähenee, kun oppiminen muuttuu ubiikiksi ja elinikäiseksi.

Mitäpä jos numeroiden surkuttelun sijasta tekisimme ongelmalle jotain ja laittaisimme viisaat päät yhteen? Tietojohtamista aikanaan opiskelleena pääsin eturintamassa näkemään kristallipallosta, että tulevaisuuden Suomi rakentuu tiedolle ja sen jalostamiselle. Blogini nimeksi valikoitui Tohtorille töitä, koska näin myös sen, että tietopääomaa on vaikea johtaa ja kehittää ilman tiedon analysointiin ja yhdistelyyn harjaantuneita ammattilaisia. Ja juuri sitä me tutkijakoulutuksen saaneet olemme.

Tutkintopaperit ovat sivuseikka. Hankitut taidot ja valmiudet ratkaisevat, eikä niiden soveltaminen millään tavoin rajoitu vain tieteelliseen tutkimukseen. Tämä on yksi vahingollisimmista ajatusharhoista, joita työelämässä vallitsee. Meillä on kyky kerätä, tuottaa, analysoida, suodattaa, yhdistellä ja jalostaa tietoa ja viedä sitä suuren yleisön ja päättäjien tietoisuuteen – ei vähiten täällä sosiaalisessa mediassa. Kansainvälisiin ympyröihin tottuneille esimerkiksi koulutusvienti ja verkko-oppiminen avaavat mahdollisuuksia, joissa vain taivas on rajana.

Liittojen ja työntekijöiden on turha kuvitella, että kotimaan työvoimaviranomainen tai julkinen velkaraha on ratkaisu tohtorityöttömyyteen. Vielä turhempaa on odottaa, että yliopistot valmentaisivat tohtorit oman osaamisen markkinointiin tai tuotteiden ja palveluiden kaupallistamiseen. Nykypäivänä nämä asiat opitaan verkostoitumalla ja yhdessä tekemällä. Avoimet oppimisverkostot ovat tätä päivää. Samoin työn luominen itselle ja muille.

Jo tässä 1018 työttömän joukossa majailee aivan käsittämätön potentiaali, puhumattakaan uranvaihtoa harkitsevista ja työssä olevista tohtoreista. Eri alojen erikoisosaamista, luovuutta, uusia ideoita, yrittäjyyskokemusta, projektityövalmiuksia, ammattimaista viestintää, laaja-alaista yleissivistystä, kansainvälisiä kontakteja, taitoa viedä tieto käytäntöön.

Siksi minulla on unelma: mitäpä jos kokoaisimme tohtorit yhteen? Aluksi vain epäviralliseen tapahtumaan, josta voi myöhemmin kasvaa vahva verkosto.

Olisitko Sinä valmis mukaan?

Levitä sanaa, kyseenalaista, kommentoi, heitä sähköpostilla tai nykäise hihasta Twitterissä vaikkapa hashtagilla #tohtoriverkosto.

koomikoo (at) gmail.com

Liitythän myös Tohtoriverkoston Linkedin -ryhmään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s