Suurimmat mokasi ja mitä niistä opit?

Posted: 29/05/2015 in avoimuus, epäonnistuminen, oppiminen, rekrytointi, rohkeus, tunteet, työelämä, työttömyys, ura

Bongasin äskettäin Twitteristä kelpo idean:

Mokailun suhteen ihmiset jakautuvat karkeasti ottaen kahteen ryhmään. Niihin, jotka syleilevät hymyssä suin jokaista epäonnistumista ja niihin, jotka pyrkivät saksalaisella täsmällisyydellä välttelemään kaikkea epätäydelliseltä kuulostavaa. Some-avoimuuteenkin suhtaudutaan kahtalaisesti. Virheitä saatetaan piilotella viimeiseen asti, ettei vain henkilöbrändi menisi vinoon, kun taas toisen koulukunnan mukaan uskottavuus rakentuu nimenomaan aitoudesta. Edustan jälkimmäistä: silottelu on sekä kuluttavaa että epäaitoa.

Täsmällisempää olisi ehkä puhua rehellisyydestä eikä aitoudesta – meillä kun on joka tapauksessa erilaisia rooleja ja identiteettejä eri tilanteisiin.

Kuvankaappaus 2015-5-29 kello 10.16.42

Säkki päähän ja kellariin piiloon, senkin töppäilijä.

Vierailin tällä viikolla Yle Radio 1:n keskusteluohjelmassa, aiheena työelämä ja ura. Kerroin tehneeni yli 10 vuoden tuloksellisen työuran tutkimuksen, yritysprojektien ja yliopistokoulutuksen maailmassa.

Koska olen nyt työnhakija, toimittaja kysyi minulta, olenko katunut aikanaan tekemääni valintaa. En todellakaan! Nettiyhteisöt ja uuden ajan johtamisopit ovat olleet ehtymätön aarreaitta sekä itselleni että kohtaamilleni opiskelijoille, muille asiakkaille ja kollegoille. Tärkeintä ja palkitsevinta on ollut mahdollisuus auttaa muitakin oppimaan. Toiseksi, sadannen toiston uhallakin: työ minulta ei ole loppunut hetkeksikään – vain ansainta. Vaikeinta on edelleen myydä asiakkaille sellaista, jonka tärkeyden vasta pieni joukko edelläkävijöitä on sisäistänyt. Muut elelevät tyytyväisinä organisaatiohierarkioidensa syövereissä ja toivovat, että maailma ympärillä säilyisi ennallaan.

Mutta mokiin palatakseni. Kadun sitä, että käytin aivan liikaa aikaani julkaisujen kirjoittamiseen. Ensinnäkin, määriä hamuava tiedejulkaiseminen on äärimmäisen tehoton tapa viedä tietoa käytäntöön ja saada aikaan konkreettinen muutos. Suurin osa yliopistojenkin tuottamista raporteista tarjoaa vain ”jonninjoutavuuksia ja nanometrin levyisen aiheen ylianalysointia”.

Toiseksi, jos olisin sen sijaan käyttänyt aikani yhteisökoulutusten rakentamiseen ja tuotteistamiseen ennen some-buumia, minulla olisi ollut pysyvä työ tai kannattava yritys heti väiteltyäni. Nyt lähden liikkeelle takamatkalta – mutta kunnon ravihevosten tapaan tiedän, että parhailla on siihen varaa 🙂

Toisenkin ison virheen olen aikanaan tehnyt, kieltäytymällä eräästä työpaikasta. Luotin päätöstä tehdessäni siihen, että uusia ovia avautuu. Mutta sitten tuli nykyinen taloustilanne, jossa yrityksillä ei ole varaa edes kahvoihin. Siitä virheestä opin, että arvojensa ja periaatteidensa mukaan eläminen näkyy sekä lompakossa että maineessa.

Mitä sinä olet mokannut ja oppinut?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s