Työ muuttuu, entä yhteisöllisyys?

Posted: 12/05/2015 in avoimuus, diffuusio, etätyö, jakaminen, jakamistalous, johtaminen, luottamus, muutos, tietotyö, työ, työelämä, yhteisöllisyys, yhteisöt, yhteiskunta

Tuottavuuden kannalta nykypäivän tietotyöläisen on hölmöä tehdä töitä konttorissa, muistuttaa Pekka Seppänen Helsingin Sanomissa. Samat tehtävät voisi hoitaa etänäkin. Todellinen syy työpaikalle menemiseen ovat kuitenkin muut ihmiset.

Ja hyvä niin. Kuten olen usein todennut, vasta työyhteisö saa osaamisen kukoistamaan, ei sooloilu tai yksinpurjehdus. Sosiaalisia tarpeita on moneksi, toteaa Seppänen:

Ihmiset kaipaavat työpaikan sosiaalisia suhteita niin kipeästi, että etätyö ei taida koskaan yleistyä. — Työpaikalla luuhaamiseen on tietysti hyviäkin syitä. Kasvokkaisia kohtaamisia ei voi korvata millään tekniikalla.

Meillä on saatavilla oleviin työvälineisiin nähden yllättävän heikot valmiudet tuoda epävirallista, yhteisöllisyyttä luovaa rentoa kanssakäymistä verkkoon. Siksi online-offline -dikotomia elää ja hengittää yhä turhan vahvana. Mutta annetaan toki omaksumiselle aikaa – kunhan emme odotellessa päädy kieltämään etätyötä kaikilta vain siksi, ettei se sopinut niille kahdelle tiiminjäsenelle.

Seppäsen mainitsemille kontrollijohtajille tekisi hyvää nähdä uhkien sijaan myös mahdollisuuksia. Yli 10 vuoden tuottoisalla etätyökokemuksella voin allekirjoittaa, että ihmisten kohtaamista arvostaa aivan toisella tavalla, kun se ei ole jokapäiväinen itsestäänselvyys.

Esko Kilpi linkkasi äskettäin erinomaisen kirjoituksen aiheesta Suomi työpaikkojen jälkeen. Demos Helsingin Johannes Koponen ja Juha Leppänen muistuttavat, että uuden ajan

…yritykset mahdollistavat arvontuotannon ilman työpaikkaa. Yritysten sijaan monet ratkaisut kehitetäänkin jatkossa vertaisyhteisöissä.

Tässä merkityksessä ”yhteisö” tosin on jakamiseen, luottamukseen ja mainejärjestelmään nojaava sosiotekninen koneisto, joka hallinnoi hajautettuja resursseja ja on pahimmillaan luomassa entistä vahvemmin polarisoitunutta yhteiskuntaa, jossa vain suurimmat ja vahvimmat pärjäävät.

Jääkö tuttu ja turvallinen lähiyhteisöllisyys jalkoihin? Yhteisöllisyys on avain kilpailukykyyn, mutta kuinka säilyttää tämä yhteys, kun perinteiset työpaikat ja pysyvät työyhteisöt katoavat?

Kirjoitin uuden ajan yhteisöllisyydestä pian ilmestyvään Tietoasiantuntijat -lehteen. Artikkelin pääteesi lienee se, etteivät yhteisöllisyyden rakennusainekset ole muuttuneet mihinkään. Ei ole mahdottomia tehtäviä, on vain ratkaisemattomia haasteita – ja tämän ajan haaste meille kaikille on taito luoda tilapäisiä yhteisöjä, joissa olemme valmiita kohtaamaan muut ihmiset sellaisinaan eikä pelkkinä halpatyövoiman osaamiskeskittyminä.

kommenttia
  1. Jorma Happinen sanoo:

    Tää on tätä, kulunutta uuspuhetta. Haaste on se, että ihmiset ovat varsin itsekkäitä elukoita, jotka menevät sinne, mihin narusta viedään, kunhan se on (tunteena) lauman mukaan ihan kivakiva-juttu – eli typeriäkin ovat vielä. Ihmismäistä (ns. kulttuurieläimenä) olisi totta kai nousta tällaisen evoluutiovedätysargumentoinnin yläpuolelle. Ei taida onnistua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s