Mikä on tabutwiitti? Tietenkin viserrys, joka pitää sisällään jonkin kiusallisen havainnon. Tunnetusti asioista on keskusteltava sitä enemmän, mitä vaikeampia ne ovat – eikä tarkentava tutkimustieto aiheesta olisi sekään pahitteeksi. Tieto vähentää tuskaa ja rahan hukkaamista päämäärättömään kohkaamiseen. Silti tästä aiheesta puhutaan hämmästyttävän vähän:

Elämmekö somekuplassa, jossa sosiaalisesta mediasta on tullut itsetarkoitus? Onko sosiaalinen media jotain, jossa kaikkien on automaattisesti oltava omasta persoonasta ja toiminnan kontekstista riippumatta? Haemmeko me alan tutkijat ja konsultit tällä taivuttelulla bisnestä itsellemme vai asiakkaillemme?

Ja entä tabuista suurin: millaista todistusaineistoa meillä on esittää yhteydestä someaktiivisuuden ja menestyvimpien yritysten tuloksen välillä?

Kun keväällä valmistelimme projektia liittyen aineettoman pääoman johtamiseen ja yritysten suorituskykyyn, tämä kysymys pomppasi välittömästi esiin. Halusimme löytää mukaan taitavia sosiaalisen median maineenrakentajia malliksi muille yrityksille ja toimialoille. Ongelma oli vain siinä, etteivät ne olleet menestyneimpien yritysten listalla.

Sen sijaan kouluttaessani esimerkiksi oppilaitosten rehtoreita hyödyntämään sosiaalista mediaa olen voinut perustellusti sanoa, että on hyödyllistä tuntea se maailma, jossa heidän tärkeimmät asiakkaansa – lapset ja nuoret – tänä päivänä elävät. Johtajien nettiaktiivisuudessa on kyse mahdollisuuksien luomisesta, kuuntelusta ja keskustelusta. Juuri tätä Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on ansiokkaasti tuonut esiin. Some on portti oppia uutta, luoda kytköksiä, kasvattaa sosiaalista pääomaa ja parantaa organisaation valmiuksia uudistua. Kaikkea arvoa kun ei voi mitata rahassa, tässä ja nyt.

Mutta ennen kuin päädymme umpimähkäisesti vakuuttelemaan, että johtajan someaktiivisuus on tämän hetken bisneksen ja tuloksen kannalta elämän ja kuoleman kysymys, olisiko väitteiden tueksi syytä löytää myös tutkittua faktaa?

kommenttia
  1. Eero Lahtinen sanoo:

    Eräässä Docventures-keskustelussa nousi esiin mielenkiintoinen pointti liittyen somen poliittiseen vihapuheeseen, jota tunnetusti puskee joka tuutista. Tutkimusten mukaan kuitenkin väestöstä vain pieni murto-osa on koskaan kirjoittanut verkkoon mitään politiikkaan liittyvää… 😉

    Tuli ainakin mulle yllärinä. Vaikken omasta mielestäni uikaan verkon syvimmissä vesissä, kuplat ja kaikukammiot taitaa olla osa omaakin todellisuutta.

    ROI-kysymykset ja niiden tarkoituksenmukaisuus, näkyvä/näkymätön, syy-seuraus-suhteet, kompleksisuus, ovat oma luku sinänsä.

    Välillä kun tuntuu vaikealta ymmärtää, että hyvät päätökset saattavat johtaa huonoihin lopputuloksiin ja päinvastoin. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s