Ajankäytön taito ja hiljaisuuden mahdottomuus

Posted: 29/04/2015 in ajankäyttö, johtaminen, läsnäolo, sosiaalinen media, tieto, työvälineet, viestintä, yhteisöllisyys, yhteistyö

Työterveyslaitoksen tutkija ja yhteisömanagerikurssikamuni Minna Janhonen kirjoitti Unelmahautomo -blogissa itsensäjohtamisesta. Tarvitsemme joustavaa ja väljää aikaa, jolloin emme erityisesti tee mitään. Aiheesta on kirjoittanut aktiivisesti myös aivotutkija Kiti Müller.

Kevyesti kärjistettynä: täysi kalenteri tyhmistyttää.

Mutta mitä tapahtuu kalenterien ulkopuolella? Niin paljon kuin sosiaalisen median eduista olen 10 vuoden aikana intoillutkin, viestinnän perusasioita ei koskaan pidä unohtaa. Minnan kirjoitus palautti ne elävästi mieleen.

Sosiaalinen media on erittäin tehokas joustavan ja väljän ajan myrkyttäjä. Se tarjoaa aivoille ns. helppoja koukkuja, nopeita palkintoja ja lupaavia mahdollisuuksia. Fear of missing out saa palaamaan uutisvirran ääreen yhä uudelleen, ettei vain ’mitään tärkeää menisi ohi’.

Työelämän yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä ajatellen suurin haaste on kuitenkin siinä, että sosiaalisessa mediassa kaikki tekeminen lähtee aktiivisesta viestinnästä. Hiljaisuus ei ole vaihtoehto. Tai onhan se, mutta muut ihmiset eivät koskaan ei voi tietää mitä vaikeneminen verkossa merkitsee:

  • ei ole nähnyt viestiä
  • tykkäsi
  • ei tykännyt
  • on eri mieltä
  • on aivan samaa mieltä
  • on kiukkuinen
  • on kiireinen
  • ei ole lainkaan kiinnostunut jne.

Joudumme usein ponnistelemaan aivojen kierroslukumittari kaakossa, jotta tulisimme ymmärretyksi, pääsisimme kohti ”keskinäisen tiedon” tilaa ja luomaan uutta. Kuten olen niin usein kirjoittanut, oikoteitä nettiyhteisöllisyyteen ei ole: tarvitaan omistautumista ja aikaa.

Kuitenkin ihminen tarvitsee myös hiljentymistä ja kiireetöntä läsnäoloa. Emme voi reagoida kaikkeen, ja jo pelkkä jatkuva valintojen tekeminen informaatiota seulomalla saattaa uuvuttaa ennestään kuormittuneet aivot.

Varsinainen somekuplien kupla olisikin kuvitella, että kaikki sosiaalinen kanssakäyminen pitäisi siirtää verkkoon, tai että sen tarkoitus olisi korvata muu viestintä. Vanha hyvä viisaus viestintäkanavan valinnasta tavoitteen mukaan ei ole kadonnut mihinkään. Joskus yksikin rohkaiseva ele – vaikkapa käsi olkapäällä – saa aikaan suuremman vaikutuksen kuin tuhat tykkäystä.

Mikä neuvoksi? Kenties tulevaisuudessa meillä on mahdollisuus viestiä ajan ja paikan yli pelkästään olemalla läsnä, ilman kömpelöitä erillisiä laitteita ja alustoja ja erillistä someaikaa. Ja välittää toisillemme niitä pieniä sanattomia ja kuvattomia eleitä, rohkaisua, kannustusta, myötätuntoa.

Sitä voisi jo pitää todellisena teknologisena edistyksenä.

Odotellessa tarvitsemme vielä muutaman lisätunnin itsensäjohtamista ja taitoa valita juuri ne kanavat ja yhteisöt, joissa oma osaamisemme pääsee parhaiten kukoistamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s