Miksi?

Posted: 15/03/2015 in asenne, avoimuus, läsnäolo, perhe, rohkeus, terveys, työttömyys

Otsikon kysymys on viime viikkoina tullut usein mieleen.

Äitini oli kuukausi sitten leikkauksessa, jonka yhteydessä häneltä puhkaistiin vahingossa ohutsuoli ja bakteereja pääsi verenkiertoon. Seurauksena oli vakava sepsis sokkeineen ja happeutumishäiriöineen ja kaksi uutta leikkausta.

Vaikka äiti on iäkäs, hän toipui pahimmasta, katselee virkeänä ympärilleen, juttelee, kuuntelee, nauraakin hoitajien ja vierailijoiden jutuille – ja toivoo pääsevänsä pian uimaan. Toipuminen on kuitenkin hidasta. Tehohoito jatkuu edelleen, koska leikkaushaavaa on jouduttu pitämään auki ja puhdistamaan. ”Päivä kerrallaan” on klisee, mutta viimeistään tällaisissa tilanteissa ihminen havaitsee, että se on myös välttämättömyys. Hetkessä läsnä oleminen pesee menneiden jahkailun ja tulevaisuuden pelkäämisen sata-nolla.

Alkuperäisestä hoitovirheestä ja potilasvahingosta ovat yksimielisiä niin alan ihmiset kuin maallikotkin. Inhimillisiä virheitä sattuu työssä kuin työssä – ja ne ovat yleensä varmin tie oppimiseen, kehittymiseen ja tässä tapauksessa potilasturvallisuuden parantamiseen. Emme siis halua tuomita ketään. Tuntuu vain julmalta, että aina omillaan selvinnyt, ikäisekseen todella hyväkuntoinen ja alati toimelias äiti joutuu nyt kokemaan tällaista.

Raskasta on ollut myös ongelmien kasautuminen: 7-sisaruksisen perheemme osaksi on tullut viime aikoina hieman liian monta toilausta ja niiden seurausta.

P1080350

Siskoni valmistautuu parhaillaan useampaan eri sydänleikkaukseen. Pelkään, mutta ajattelen myös, että tällä kertaa kaikki menee hyvin.

Nyt tapahtunut on nostanut pinnalle paljon muutakin, mikä ei tänne blogiin mahdu. Sukuni tilannetta hankaloittaa merkittävästi se, ettei asiantuntevan avun vastaanottaminen ole koskaan ollut vahvuuksiamme. (Minullakin sen oppiminen kesti 30 vuotta). Kriisitilanteita jäädään hautomaan neljän seinän sisälle ja omaan pieneen piiriin – siis siihen porukkaan, jolla on itselläänkin sama kriisi. Ei tarvitse olla rakettitieteilijä ymmärtääkseen, ettei kyseisellä systeemillä saa aikaan minkäänlaista parannusta tilanteeseen.

Omasta kevättalven aivokäyrästäni ei paljon jää jälkipolville kerrottavaa. Välillä huomaan kirjoittavani yksinkertaista tekstiviestiä 20 minuuttia. Poden huonoa omatuntoa siitä, että henkilöbrändini ei olekaan 24/7 aikaansaava ja dynaaminen, blogissa on ollut radiohiljaisuus ja siitä kauan etsitystä toimeentulosta ei ole tietoakaan. Monet ovat sanoneet, että läheisten ja oma terveys on tärkeintä. Mutta ruhtinaallisten kuukausitulojen suojista on helppo olla muistamatta, ettei työtön tai pienipalkkainen niin vain lähde katsomaan sairaalassa olevaa äitiään satojen kilometrien päähän: that costs money.

Jollain ilveellä – ehkäpä sittenkin äidiltä perityllä sitkeydellä – olen kuitenkin jatkanut tuottavan työn etsimistä, laatinut hakemuksia, koonnut asiakkaalle verkkokurssia ja rakentanut Tietoasiantuntijoiden mainion porukan kanssa community management -strategiaa. Se liikahti tällä viikolla myös konkreettisesti eteenpäin, kun yhdistyksen uusi Twitter-tili näki päivänvalon.

Tehtävästä ja asiasta toiseen hyppely tunnetusti laskee älykkyysosamäärää, eli multitasking tyhmentää. Mutta multimurehtiminen tekee ihmisestä toivottoman typeryksen.

Ja sellaista kohtaloa en soisi kenellekään toiselle uranvaihtajalle.

Kiitoksetkin ovat paikallaan. Ne kuuluvat lähisuvulle, jota vaikeudet joka kerta rohkaisevat puhumaan hieman avoimemmin, kannustaville ja konkreettisia neuvoja jakaneille some-tutuille, sekä tietenkin ystäville, jotka ovat ennakkoluulottomasti kutsuneet vihannesta muistuttavan lähimmäisensä mukaan esimerkiksi Kingi-kotikatsomoon.

Päivä kerrallaan.

kommenttia
  1. Marko Suomi sanoo:

    Tsemppiä! Kokemuksesta tiedän että suuri huoli läheisestä on äärimmäisen kuluttavaa eikä ihme jos ajatus menee omia reittejään.

  2. mkosonen sanoo:

    Kiitos Marko! Onneksi tuo töiden ja tuskien multitasking on tullut vuosien saatossa niin tutuksi, että tietää jo aivojen palautuvan ennalleen pahimman vaiheen hellitettyä.

    Sain muuten viime viikolla roskapostia, jossa markkinoitiin tapoja lisätä liikennettä blogiisi – pitänee minunkin siis hieman ryhdistäytyä 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s