Maanantaina 26.1. suomalaiset yhteisömanagerit kokoontuvat CMADFi -tapahtumassa Lahdessa. Tarjolla on monipuolinen kattaus yhteistyön fasilitointiin, yhteisön käynnistämiseen, ihmisten osallistamiseen, sisällöntuotantoon ja yhteisömanagereiden arjen haasteisiin.
Tapahtuman pääorganisaattori Johanna Janhonen kertoo aluksi kuinka CMADFi järjestettiin – yhteisöllisesti, tietenkin. Hyödyt ovat monet, kirjoittaa Marko Suomi. Varmaa on jo nyt se, että Suomi-Twitter räjähtää maanantaiaamuna! Etäosallistujia palvelevat niin #cmadfi kuin livestriimi.
Esityksistä odotan eniten Harto Pöngän katsausta laadukkaaseen yhteisöllisyyteen somessa, joka on aiheeltaan luontevaa jatkoa alustukselleni yhteisöllisyyden rakentamisesta. Hyvä lähtökohta on lakata näkemästä olemattomia yhteisöjä siellä, missä niitä ei ole.
Mutta kuten tapahtumissa aina, f2f -osallistumisen suurin etu on kohtaamisissa – ei niinkään uniikissa sisällössä tai ”tajunnan räjäyttävissä ideoissa”, kuten edellisenkin CMADFi:n päätteeksi keskusteltiin.
Yhteinen tekeminen tarvitsee tavoitteita. ”The Social” yhdessä teknologian rinnalla vastaa ainoastaan miten ja kenen kanssa -kysymyksiin. Se ei vielä kerro mitään siitä, mitä tehdään ja ennen kaikkea MIKSI tehdään.
Yhteisömanageri johtaa tavoitteellista kokonaisuutta – ei pelkkää hengailua somessa.
Yhteinen päämäärä voi kuulostaa boheemin verkkoidealistin korviin managerialistiselta ja taantumukselliselta höpinältä. Mutta useimmiten asia on päinvastoin: tavoitteista ja osatavoitteista sopiminen vapauttaa henkisiä voimavaroja uutta luovaan työhön. Jos jaettu tietoisuus päämääristä puuttuu, yhteisön tai verkoston jäsenet päätyvät riitelemään yksinkertaisimmistakin perusasioista, käsitteistä ja menettelytavoista. Tyypillisesti ne liittyvät viestinnän käytäntöihin, vastuisiin ja aikatauluihin.
@markosuomi @MiiaKosonen jep, ei rajojen vedon tarvitse olla mitään tiukkaa sitomista, vaan ihan vaan oikeaan suuntaan ohjaamista
— Hanna Takala (@hannatakala) 12. marraskuuta 2014
Miksipä et siis toimisi tavoitteellisesti myös CMADFi:n suhteen?
Yhteinen tavoite on selvillä: CMAD-tapahtumien tarkoitus on lisätä yhteisömanagereiden työn arvostusta, jakaa hyviä käytäntöjä, oppia ja verkostoitua. Entä mikä on henkilökohtainen tavoitteesi?
Perinteisesti suomalainen ajautuu seminaareihin jonkinlaisella autopilotilla ja valittaa jälkeenpäin, ettei ”siellä ollut mulle mitään”. Post-eventin valittamisen ja egosentrisen draamahakuisuuden sijaan voi myös 1) osallistua tekemiseen etukäteen tai 2) asettaa itselleen selkeän päämäärän varsinaiseen tilaisuuteen.
Omani ovat jo selvillä. Vähintään yksi uusi asiakas koulutuksille yhteisöjen johtamisesta tai parvityöstä. Yksikin pieni parannusidea tai oivallus, ja monta hyvää keskustelua.
Siispä tavoitteellisiin tapaamisiin, uudet ja vanhat tutut 🙂
Tohtorille töitä 
Erittäin hyvä pointti. Mikä on oma tavoite osallistumiselle? Tätä sanomaa kaikkiin tapahtumiin.