Raporttislavian tabut

Posted: 03/12/2014 in asiantuntijuus, avoimuus, byrokratia, päätöksenteko, raporttislavia, tieto, tutkimus, yhteiskunta

Tänä vuonna on ollut otsikoissa useitakin viranomaissäätelyn kukkasia, joiden ansiosta Suomea on alettu kutsua tuttavallisemmin Byroslaviaksi. Tutkijakokemukseni ansiosta minulle ovat erityisen tuttuja sen kaksi eteläistä maakuntaa, Raporttislavia ja Selvitysmania.

Tiedemaailma toki tarvitsee ajan kanssa kumuloituvan tietonsa. Mutta entä muut projektit ja hankkeet? Ne, joiden suojissa tuotetaan loputon määrä pdf- ja ppt-jätettä, jota kukaan ei oikeasti jaksa käydä läpi?

Tärkein syy pätkätyölandian projektimaniaan on se yksinkertainen tosiasia, että Pirjo, Liisa ja Jaakko (nimet muutettu) uhkasivat muuten jäädä ilman työtä. Piti siis äkkiä keksiä heille jotain selvitettävää.

Kuvankaappaus 2014-12-3 kello 12.07.43

Kun sopiva rahoittaja on löytynyt ja vihaiset gorillat ovat menestyksekkäästi tapelleet jaossa olevasta banaanista, voidaan aloittaa varsinainen tekeminen.  Jo ensimmäisten alustavien katsausten jälkeen yleensä havaitaan, että lämpimästä ja mukavasta, siististä sisätyöstä olisi äärimmäisen ikävää siirtyä ratkaisemaan kädet taikinassa ”kentän” ongelmia ja tuottaa jokin konkreettinen ratkaisu, kun voi sen sijaan laatia jälkijättöisiä yhteenvetoja, raportteja, taulukoita ja piirakkakuvioita ja ihmetellä maailmaa sivusta.

Ja jos sanainen arkku on päässyt muurautumaan umpeen, ainahan voi hyödyntää blogissani aiemmin julkaistuja taulukoita: niillä pystyy vaivattomasti generoimaan selvitys- tai tutkimustyön käytännön suositukset.

Kuten Pauli Komonen huomauttaa, tutkimusten, selvitysten ja katsausten tehtailu yhteiskunnassamme jatkuu lähes ritualistisessa hengessä. Mylly pyörii niin kauan kuin rahaa tällaisen toiminnan pyörittämiseen tuntuu riittävän. Koska keskiössä on rahoitus, ei ”miksi” -kysymys, olisi äärimmäisen kivuliasta myöntää, että samaan lopputulokseen voitaisiin tosiasiassa päästä ilman projektimaniaakin. Avoimuuden aikakaudella se onnistuu yksinkertaisesti hakemalla jo olemassaolevasta tiedosta, suodattamalla, täydentämällä, yhdistelemällä, viestimällä ja vaikuttamalla. Siis tekemällä.

Muuten meille käy kuin sille amerikkalaistutkijalle, joka syventyi yhteisöllisyyden kokemukseen blogeissa, postituslistoilla ja keskustelufoorumeilla, ja totesi jokaisen kohdalla alusta uudelleen että oho, siellä tosiaan koetaan yhteisöllisyyttä.

Raporttislavian tabut saivat kyytiä Helsingin Sanomissa 2.12., jossa väsynyt mutta onnellinen äiti totesi perheiden tarvitsevan konkreettista apua, ei lisää tutkimushankkeita. Hyvä, ajankohtainen esimerkki käytännön tekemisestä ja uusyhteisöllisyydestä on Facebookissa levittäytyvä äitien Hätäkahvi -toiminta.

Vaan kuinka ollakaan! Saman päivän Helsingin Sanomissa kirjoittavat myös THL:n lastensuojelun asiantuntijat, joiden mukaan lastensuojelua koskevaa tutkimusta on pikemminkin vahvistettava. Molemmat kirjoitukset ovat epäilemättä hyvällä asialla. Mutta siinä missä äiti kaipaa apua pyykinpesuun, tutkijat huomauttavat, että

…to­de­tut pul­mat pal­ve­lu­jär­jes­tel­män toi­min­nas­sa ja vi­ran­omais­yh­teis­työs­sä se­kä las­ten­suo­je­lun työn­te­ki­jöi­den esiin­tu­lot pu­hu­vat sen puo­les­ta, et­tä krii­si­ve­toi­ses­ta las­ten­suo­je­lun ja pal­ve­lu­jen kä­sit­te­lys­tä tu­li­si ede­tä pit­kä­jän­tei­seen ja suun­ni­tel­mal­li­seen, tut­ki­mus­pe­rus­tai­seen ke­hit­tä­mi­seen.

 

Olemme tulleet Raporttislavian perimmäisen olemuksen ytimeen: merkityksettömään jargoniin. Halusimme tai emme, sen tuottaminen ylihinnoitelluilla selvityksillä on väistämättä pois siitä rahoituskakusta, joka voitaisiin käyttää ongelmien ennaltaehkäisyyn ja konkreettiseen työhön.

Ja vaikka et olisikaan väsynyt äiti, tässä kohtaa voit sinäkin hyvällä syyllä huutaa ”APUA!”

kommenttia
  1. Saatat olla optimisti. Yliopistoistahan annetaan jatkuvasti kenkää nimenomaan noille varsinaisen tutkimuksen tekijöille (jatko-opiskelijat ja postdocit, työttömyysaste kai pian 25%). Senioreiden paperinpyöritystaakka taas ei samalla vähene, ja projekteja pitää haalia lisää. Parin vuoden päästä ollaan tilanteessa, jossa ei ehditä raportoida edes raportoinnin puuttumisesta.

    • mkosonen sanoo:

      Kiitos kommentista Jakke! Totta puhut henkilövajeesta. Tosin en ajatellut tässä yhteydessä yliopistoja (paitsi ehkä niissä yksittäistapauksissa, kun ne varsinaisen tehtävänsä eli oikean tieteen sijasta päättävät ryhtyä kilpasille konsulttien tai virkamiesten kanssa).

      Raporttislavia on ennemminkin koko länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan sivutuote. Itseään ylläpitävä koneisto, joka pyörii vielä pitkään. Ainakin siihen asti, kunnes joku uskaltaa julkistaa raportin siitä, että ihmisten henkisen ja fyysisen terveyden kannalta on tärkeämpää nähdä omien kättensä työn jälki kuin tuottaa lisää selvityksiä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s