Kymppitonnin vai miljoonan somepresenssi?

Posted: 07/10/2014 in asiantuntijuus, markkinointi, myyntitaito, osaaminen, palkka, sosiaalinen pääoma, työ, työnhaku, työttömyys, ura, yhteiskunta

Yksi viikon puheenaiheita on ollut tohtorityöttömyys. Aiheeseen tartuttiin HS:n pääkirjoitusta myöten: korkein koulutus ja työelämä vasta opettelevat tuntemaan toisiaan.

Esko Valtaoja ilmaisi tuskansa nuorten huippujen uupumisesta tutkimuksen pätkätyökierteeseen. Janne Saarikiven kolumnin inspiroima ”Hei, olen ex-professori ja hyvä niin” on tuhatluvuillaan tämän blogin toiseksi luetuin postaus. Jossain vaiheessa löysin myös Työtön tohtori -blogin, vaikka en kirjoittajaa tunnekaan. Ja Jakke Mäkelän Zygomaticasta löytyy useita loistavia postauksia aiheesta.

Myös Jari Parantainen tarttui viimeaikaiseen uutisointiin ja kiteytti bloggauksessaan Tyhmä kuin työtön tohtori salaisen reseptin meidän 912 työttömän tohtorin työllistämiseen:

Saat töitä sillä siunaaman sekunnilla, kun alat ansaita työnantajallesi enemmän rahaa kuin sitä tuhlaat!

 

Toki Jari totesi Twitterin puolella hieman kärjistäneensä tekstissään, mutta kärjistykset ovat tunnetusti hyviä ajattelun herättäjiä. Bloggaus palautti mieleen seuraavan keskustelun, jonka kävin taannoin kälyni kanssa. Hän on insinööri ja teollisuuden palveluksessa, minä taas ex-liiketaloustutkija yliopistolta. Juttelimme siitä, että osaamisen saattaminen myyvään muotoon on ollut työttömyydessäni ehdottomasti haasteellisin osa.

K: Eikös sinulla ole ollut vaikka miten paljon näitä projekteja.

M: Joo, seitsemän eri projektia ja kaikissa tehtiin yritysosapuolten kanssa.

K: No kerrot sitten vaan että paljonko tuotitte niille yrityksille rahaa.

M: [….] krö-höm… Siis eihän kauppatieteiden projektit tuota yrityksille rahaa. Ne kuluttavat sitä.

 

Tässä vaiheessa en enää itsekään tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Vakavammin ottaen: laajojen kokonaisuuksien hallinta, projektikokemus, tutkimusmenetelmät ja kyky analysoida tietoa eivät valitettavasti (edes näin digitalisaation ja big datan aikakautena) ole yhtä mediaseksikkäitä kuin 1) raha 2) some-sisällön halpatuotanto vaikkapa vastavalmistuneiden markkinoinnin opiskelijoiden taholta. Tohtorin palkkaaminen on kallista ja vaatii siksi molemmilta osapuolilta todellista luottamusta osaamiseen. Sitä taas ei voi syntyä, jos osaamisesta ei edes yritetä kertoa ääneen vaan ratsastetaan tutkinnoilla. Tämä siis oma vinkkini työttömille kanssatohtoreille.

Yhteisömanagerina pystyn mittaamaan ja havainnollistamaan verkon sosiaalista pääomaa, olipa se strukturaalista (verkostoja), relationaalista (suhteita ja luottamusta) tai kognitiivista. Tai jos en jotain aluetta hanskaa riittävän hyvin, tuntemani kollegat täydentävät arvokkaalla osaamisellaan puuttuvat palaset.

Mutta en osaa sanoa, paljonko on kyseisen sosiaalisen pääoman arvo euroissa. Juuri siksi sitä tiettävästi kutsutaankin yhteisön sosiaaliseksi pääomaksi eikä materiaksi. Kuten muukin aineeton pääoma, on se kaikesta huolimatta tuottava resurssi ja digitaloudessa – huhujen mukaan – yhä tärkeämpi sellainen.

 

P1090094

Eurot riviin, järjesty, mars!

Jarin bloggaus sai myös miettimään, kumpi mahtaa olla oikeampi tie:

  1. Tiivistetään kaikki mahdollinen arvoa luova toiminta vaikka väkisin euromääräiseen muotoon ja katsotaan sitten, mitä jäi viivan alle.
  2. Lisätään tutkimuksen ja koulutuksen avulla tietoisuutta siitä, että kaikki arvoa luova ei välttämättä ollutkaan mitattavissa rahana.

 

Jos rehellisiä ollaan, en osaa vastata kysymykseen arvosta edes yksilötasolla. Mikä on tietotaitoni, verkostojeni ja oppimisvalmiukseni rahallinen hyöty seuraavalle työnantajalle?

Viidentoista vuoden aikana olen muun muassa kasvanut sisälle verkkoviestinnän eri kanaviin ja sosiaaliseen mediaan. Olen vienyt omaa työyhteisöä eteenpäin verkon hyödyntämisessä ja kouluttanut online-yhteistyön ja verkkoviestinnän teemoista 34 eri kurssilla saaden pitkin matkaa kiitettävää palautetta. Saatan kalliimmasta hintalapusta huolimatta olla sittenkin pienempi riski kuin se innokas mutta kokematon juniori. Pystyn toimimaan sanansaattajana ja välittämään luontevan nettiläsnäolon sanomaa eteenpäin kohti parempia yhteisöjä, parempia sisältöjä ja tavoitteellisempaa yhteistyötä. Onko hyvän somepresenssini arvo siis kymppitonni, sata tuhatta vai miljoona?

Ideoita? Apua? Neuvoja? Mittareita? Vai vähemmän mittareita? Asialliset vastaukset tämän blogin konttoriin ja/tai kommenttikenttään.

nimim. Yksi monista (tai ehkä sittenkin harvoista)

kommenttia
  1. Eikös taloustieteen mukaan asian arvo ole täsmälleen se, mitä siitä markkinoilla maksetaan? Eli Suomessa on 912 arvotonta tohtoria. Toki 300,000 arvotonta ei-tohtoriakin, joten hyvässä seurassa ollaan. Mahdankohan olla kyynistymässä?

    • Jarkko Pesonen sanoo:

      Kyse ei ole siitä, että niillä 912 työttömällä tohtorilla ja heidän osaamisellaan ei olisi arvoa. Kyse on siitä, että ne 912 työtöntä tohtoria ja heidän osaamisensa eivät ole, tai eivät ainakaan vaikuta työnantajan silmissä niin arvokkailta, että työnantajan kannattaisi heitä palkata tohtoritason palkalla. Työnantaja haluaa tietää, mitä hän hyötyy siitä, että palkkaa tohtorin, työnantajalle sillä ei ole arvoa kuinka monessa projektissa tohtori on ollut mukana tai monenko akateemisen julkaisun kannessa tohtorin nimi on.

      • Tärkeän pointin muuten nostit esille: mitä tarkoittaa ”tohtoritason palkka”? Mistä me itse asiassa tiedämme, millaisia palkkoja nämä 912 ovat edes pyytäneet, versus palkkoja jotka vastaavanlaiset tohtorit ovat oikeasti saaneet? Mitään tilastoa en ole tuollaisesta nähnyt. Nimenomaan tuo erotus nimittäin kertoisi pitääkö tuo ajatus kohtuuttomista odotuksista edes paikkansa.

        Jos noiden välillä on iso kuilu, niin ilman muuta on pyydetty liikaa. Mutta jos pyydetyt palkat ovat samassa suurusluokassa kuin ne joilla on työllistytty, niin silloin ei oikein voi syyttää tohtoreita ainakaan palkkahaihattelusta. Hommia vaan ei silloin yksinkertaisesti ole.

        Ja siinä ei välttämättä auta edes mikään polkumyynti. Jos tohtori ei ole kolmen tonnin arvoinen, niin ei hän kyllä silloin ole kahdenkaan tonnin, koska sillä rahalla saa palkattua nuoren koodaajan jolla on tuore (tosin kapeahko) pätevyys täsmälleen siihen työkaluun jota firma sattuu käyttämään.

      • mkosonen sanoo:

        Hyviä huomioita, 912 työtöntä tohtoria eivät ole mikään yhtenäinen massa, kuten eivät työssäkäyvätkään. Eivätkä yleisemmin ottaen edes saman alan spesialistit, lääkärit, opettajat, jne.

        Kommentoin näitä ilmiöitä omaan taustaan peilaten, ja se on liiketalous/ johtaminen. Alan palkkataso on korkeahko. Se pätee niin yritysmaailmaan kuin tutkimuslaitoksiin. ”Kuilu” tutkimuksen ja käytännön välillä on kenties pienempi kuin millään muulla alalla, tekniikka poislukien – usein se on olemassa vain asenteiden ja ennakkoluulojen tasolla. Käytännön työtä tehdään yhdessä ja huiput ovat poikkeuksetta niitä, jotka eivät linnoittaudu vain yhteen leiriin.

        Väitöskirjat itsessään eivät todellakaan ole passi työelämään (eikä pidäkään olla), mutta uudenlainen johtamisosaaminen on.

        Oma työyhteisöni mm. mittasi organisaatioiden välistä luottamusta, kilpailijoiden välisessä yhteistyössä menestymistä, tiimiarakenteen vaikutusta tuloksellisuuteen ja tiedon jakamista online-yhteisöissä. Mitenkään historiaa ja valtio-oppia väheksymättä, bisnesmaailmassa tällainen tieto yksinkertaisesti hinnoitellaan korkeammalle kuin vaikkapa SMP:n historiikki. Kukaan ei vielä ole tullut kasvotusten sanomaan, että olipa hyödytöntä/ arvotonta työtä.

      • mkosonen sanoo:

        Haa, junassa istuessa ei pää toimi – käytäntölähtöisistä aloista unohdin lääketieteen..

  2. mkosonen sanoo:

    Kyynistyminen on ymmärrettävää, vaikkei toivottavaa.. 🙂 Pientä kisaväsymystä on ilmassa 9 kuukauden työttömyyden jälkeen. Odotusajalle tyypillisesti siihen on kuulunut myös jonkin verran pahoinvointia.

    Olisipa maailma niin yksinkertainen kuin bisneselämän kärjistyksissä ja taloustieteissä. Palkkaa nauttivat ovat kaikki tuottavia, osaavia, aktiivisia ja innostuneita, ja siksi he saavat olla töissä (post hoc ergo propter hoc). Tohtorikin tietäisi olevansa työtön ihan vain tuottamattomuuttaan/tyhmyyttään.

    Jos taas ehti tuottaa enemmän julkaisu- ja opetustulosta kuin ne jotka saivat jatkosopimuksia, sellaiset kuvitelmat karisevat äkkiä. Talouttakin kun voi johtaa joko kvartaalina tai kokonaisuutena. Jälkimmäisessä hyvin lypsävää lehmää ei yleensä ammuta.

    Vaikeinta on ollut ymmärtää se, ettei mitään selitystä ole.

  3. johanna200677 sanoo:

    Heh. Olen itsekin huomannut aktiivisena työnhakijana tämän tietojohtamisen osaamisen myymisen haasteellisuuden. Olen itse hakenut töitä enemmän ja vähemmän aktiivisesti kohta kaksi vuotta (”virallisesti” työttömänä 7kk) ja huomaan, että vasta nyt yritykset ovat kiinnostumassa ja heräämässä tietojohtamiseen, sosiaalisiin verkostoihin ja niiden merkittävyyteen. Väittäisin, että tarvetta on mutta näin huonona aikana kenelläkään ei vain ole resursseja palkata ketään. Ja jos tulee yksi paikka virallisesti auki sitä hakee kaikki kynnelle kykenevät. Toisekseen minäkin törmään tähän ”ylikoulutukseen” tasaisin väliajoin – voin vain kuvitella mitä se sitten tohtoritasolla on. Oletko harkinnut yrittäjyyttä?

    • Vaikkei kysymyksesi varsinaisesti ollut esitetty minulle, niin täältä saattaa löytyä taustoja miksi yrittäjyys ei ehkä ihan kannata ihmiselle joka osaa laskea riskejä: http://www.zygomatica.com/2014/06/25/tyottomyys/

    • mkosonen sanoo:

      Kiitos kommentista Johanna! (Ja Jakke myös.)

      Yrittäjyyttä on tullut harkittua kerta jos toinenkin. Tuolla Jari Parantaisen blogissa tuli myös kommenttia, miksi ylipäätään haen palkkatyötä.

      Ongelma on lähinnä tämä elämänvaihe, jossa pitäisi saada omakotiremppa katettua (jonka jälkeen vasta on mahdollisuus irtautua ruuhka-Suomeen asiakkaiden ja työn perässä!) mielellään hieman varmemmalta pohjalta kuin mihin aloittelevana ja kokemattomana yrittäjänä pystyisin.

      Korjatkaa jos olen väärässä, mutta nähdäkseni asiantuntijayrittäjä elää verkostoistaan. Epäilen verkostoni kattavuutta. Olkoonkin että töiden loputtua se on laajentunut vauhdikkaammin kuin koskaan ennen.

      Kuten kaikki tietojohtamisen kasvatit hyvin tietävät, menestys syntyy vain yhdessä tekemällä. Siksi minua hämmentää, kuinka paljon meitä ahdetaan yksinyrittämisen muottiin. Mihin käytännön yhteistyö unohtui, juhlapuheisiinko? Entäpä kun suurin vahvuuteni ei olekaan myyntityö, vaan se taustatyö? Halutaan sankaritarinoita, ihmisten pitää raivata räkä poskella tiensä yksin umpihankeen sen takia, että ”on kaikilla muillakin yrittäjinä rankkaa” ja myyttiä saadaan pidettyä yllä.

      Lienen siis mukavuudenhaluinen tomppeli ja yhteisöidealisti, mutta agendallani ei ole yksin tekeminen vaan hyvät partnerit ja selkeä vastuunjako. Sillä reseptillä ryhdyn yrittäjäksi vaikka huomispäivänä.

      Bloggasin aiheesta jo aiemmin Jaken innoittamana. Jos muutama kärjistys unohdetaan, pääpointti on edelleen sama. Menestystarinoihin tarvitaan myös osaavaa ja uudistumiskykyistä työvoimaa, ei pelkkiä yrittäjiä yrittäjän päälle. Mutta kuka ajaisi modernien tietotyöläisten asiaa? Suomalaiselta puoluekartalta meille ei ainakaan kotia löydy.

      https://tohtorilletoita.wordpress.com/2014/06/26/matkalla-pakkokonsultiksi/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s