Verkkoviestintä, kansalaistaitomme

Posted: 04/09/2014 in asiantuntijuus, luottamus, osaaminen, tiimit, tunteet, Twitter, viestintä, yhteisöt

Twitter-keskustelujen innoittamana pääsin taas lempiaiheeseeni, avointen yhteisöjen ohella: parempaan verkkoviestintään. Kyseessä on taito, jota ei nykymaailmassa voi ulkoistaa sihteereille tai kuvitella sen koskevan vain mobiililaitteisiin juurtunutta jälkikasvua. Varsinkin asiantuntijatyössä verkkoviestinnän tulee olla arjen kansalaistaito.

 

verkkoviestintä

Kuten netin sosiaalisissa maailmoissa aina, tässäkään ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Kyse on lähinnä siitä, että kehitetään yleisesti viestintä- ja ryhmätyötaitoja ja ollaan samaan aikaan tietoisia hajautuneen työskentelyn mukanaan tuomista lisämausteista.

Jaetun kontekstin puuttuminen on tavallisin syy konflikteihin. Virtuaaliseen työskentelyyn liittyy lukuisia epäjatkuvuustekijöitä, jotka ryhmän on omalla toiminnallaan ratkaistava – mikään teknologia ei tee sitä puolestamme. Työtä tehdään eri ajassa, eri paikassa, eri tiimeissä, eri organisaatioissa, eri maissa ja eri kulttuureissa.

Vaikka verkko on oletusten ja väärinkäsitysten valtakunta, voidaan viestintää aina tehostaa ja luottamusta rakentaa – usein yllättävänkin yksinkertaisilla nikseillä.

 

  1. Kerro sanottavasi minä -muodossa. Tämä ei ole egoismia, vaan konflikteja ennaltaehkäisevä tapa toimia. ”Toivon, että voin saada palautetta tästä suunnitelmasta viimeistään 30.9.” on huomattavasti tehokkaampi viesti kuin ”Kommentoittehan suunnitelmaa asap”.
  2. Tarkista tekemäsi oletukset. ”Ymmärsinkö oikein, että haet tällä…
  3. Ilmaise myös tunteita. Toisin kuin joskus näkee väitettävän, hymiöt eivät ole joutavaa läpänheittoa tai yrityksiä naamioida oma sanottava vitsiksi. Ne ovat vakavasti(!) otettava keino välittää tunnetiloja, madaltaa keskustelukynnystä, rakentaa luottamusta ja luoda yhteishenkeä.
  4. Keskity. Huomion kohdistaminen meneillään olevaan asiaan säästää sekä omia että yhteistyökumppaniesi hermoja.
  5. Edelliseen liittyen, ÄVK = älä viesti kiireessä.
  6. OPS = ota palkokasvi sieraimesta, laske tarvittaessa sataan ennen kuin toimit. Vältä reagoimista vihaisena. Feissarimokista löytyvä klassikkoesimerkki kiteyttää hyvin sen, että vastuu on myös vastaanottajalla – ei ainoastaan viestin lähettäjällä.
  7. Muista pieni sana: ”Kiitos”.

 

Hyväksi tullaan vain harjoittelemalla: verkkoviestintäkin vaatii aktiivista treeniä. Jos lähetät päivässä pari sähköpostia ja lueskelet toisinaan muiden Facebook-päivityksiä, älä ihmettele, jos tekeminen tuntuu kangertelevan.

Oman lisähaasteensa tuo se, ettei eri viestintäkanavien netiketti suinkaan ole yksi yhtenäinen käytöskoodisto. Arkisten käytöstapojen osalta kyllä, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Viestinnän normit voi sisäistää vain kuuntelemalla, katsomalla ja keskustelemalla.

Eläköön se pieni yhden kirjaimen ero:

kirjainero

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s