Vaiheessa: sosiaalisen median omaksuminen

Posted: 29/04/2014 in cmadfi, diffuusio, digitaalisuus, innovaatiot, markkinointi, sosiaalinen media, työvälineet, verkostot, viestintä, yhteisöt

Huomattava osa arvokkaasta tiedostamme on sellaista, jota ei tarvitse jokaisen historiallisen kehitysvaiheen jälkeen ryhtyä keksimään uudelleen. Bisneksen ja teknologian maailmassa vanha kunnon Rogersin malli innovaatioiden diffuusiosta on juuri tällaista tietoa. Se auttaa ymmärtämään, kuinka uudet ideat, tuotteet ja palvelut leviävät laajemman populaation käyttöön.

Omaksumisessa on viisi vaihetta perustietämyksestä (knowledge) vahvistamiseen (confirmation), ja samoin voidaan ihmisistä tunnistaa viisi ryhmää innovaattoreista vastarannan kiiskiin.

Diffuusiomallilla on paljon sovellusalueita. Nettimaailmassa nämä ulottuvat sosiaalisten verkostojen vaikutukseen, yleisesti tiedon diffusoitumiseen eri kanavissa ja usein myös uutissisällön levittäytymiseen.

Mutta missä piileskelee ajantasainen tieto itse sosiaalisen median omaksumisesta? Tätä lähdin etsimään ja jäin puille paljaille. Löysin toki infograafin, jossa kuvataan sosiaalisen median palvelujen diffuusiota, mutta se on vuodelta 2011. Some-ajanlaskussa kolme vuotta on varsin pitkä aika. Akateemisia tutkimuksiakin aiheesta on saatavilla, mutta jos kyseessä on Facebookin levittäytyminen Malesiassa tai Nigeriassa, ei se juuri palvele vaikkapa suomalaista pienyrittäjää.

Erilaisten somepalvelujen suosituimmuudesta ja keskinäisestä nokittelyjärjestyksestä on saatavilla tietoa vaikka kuinka. Siksi ihmettelen, että tiedot omaksumisen asteesta koko populaatiossa puuttuvat. Kenties luvut olisivat naamakirjaa lukuun ottamatta liian vaatimattomia konsulttitoimistoille.

Miksi sosiaalisen median palvelujen diffuusiota on tärkeää ymmärtää? Siksi, että se on täsmälääke hypeen ja virhearviointeihin.

Vaadin siis kehään realismia. Jos jokin sosiaalisen median palvelu on vasta edelläkävijöiden tai varhaisten omaksujien hallussa – Suomesta esimerkkinä vaikkapa Twitterin aktiivikäyttö – miksi sen pitäisi tarkoittaa, että kyseisen kanavan ulkopuolella majaileva valtaenemmistö on jo lupa unohtaa?

Toinen vaaratekijä on siinä, että varhaiset verkko-omaksujat pulisevat keskenään samanmielisten kanssa keskimäärin aina samanlaisista teemoista, eikä mitään uutta pääse syntymään. Seuraava kunnon nettihaaste arkikuvan seuraajaksi olisikin verkostoitua erilaisten ihmisten kanssa, mieluiten offline. Usein vähemmän somea on enemmän.

Verkostojen lainalaisuudet muistuttavat meitä siitä, että minkä tahansa uuden omaksuminen vaatii aikaa, aikaa ja aikaa. Ei aivan niin kauan kuin menneinä vuosikymmeninä, mutta mitään ei myöskään tapahdu yhdessä yössä, saati että ”kaikki” lopulta omaksuisivat jonkin sosiaalisen median kanavan omakseen.

Olisikin erityisen kiinnostavaa kuulla, millä tavoin sosiaalinen media ilmiönä haastaa perinteisen diffuusioajattelun. Ennen kuin hännänhuippu on ehtinyt mukaan yhteen ja tiettyyn palveluun, pioneerit ja varhaiset omaksujat tekevät jo joukkopakoa muualle.

Sähköpostin sitkeässä istuva käyttö yritys- ja yhteisöviestinnässä herättää monissa inhonsekaista kiukkua. Ärjyimmät someradikaalit nousevat barrikadeille ja tuomitsevat mailit delete-nappulaa alempaan kadotukseen. Mutta diffuusiolinssien läpi katsottuna, miksi luopua kaikkein kypsimmästä verkkoviestinnän kanavasta ja heittää samalla lapsi pesuveden mukana?

Jopa markkinoinnissa sähköposti on – Googlen rinnalla – edelleen ylivertainen sosiaaliseen mediaan verrattuna. Ei tarvita kummastikaan mielikuvitusta hahmottamaan, millainen on sen asema muussa viestinnässä. Esimerkiksi yhteisömanagereille sähköposti on, villin ja vapaan verkon vuonna 2014, erinomainen väline lisätä aktiivisuutta yhteisössä. Suurella käyttäjämassalla niittää höyhensarjalaiset helposti kumoon.

Toki on syytä muistaa, että Rogersin malli syntyi aikana, jolloin yritys valmisti tuotteet ja etsi sen jälkeen sille markkinat. Nyt kuluttajat kehittävät ja jalostavat ideoita itse, ja yritykset tulevat mukaan vasta kun tuotteen potentiaali on hyväksi havaittu. Roolit ovat kääntyneet osittain ympäri.

Innovaattori on yhä useammin avoin yhteisö tai innokas propellipää, ja omaksuja – toivottavasti ei kovin myöhäinen sellainen – yritys tai muu organisaatio. Diffuusiotutkimukselle on siis tilausta nyt ja tulevaisuudessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s