Nettihuumoria yksin ja yhteistuumin

Posted: 19/03/2014 in huumori, innovaatiot, joukkoistaminen, luovuus, tieto, yhteisöt

Kirjoitin aiemmin huumorin merkityksestä erilaisten ryhmien luovuudelle – oltiinpa sitten online tai offline. Kävin myös tuoreen artikkelin pohjalta läpi erilaisia tiedemaailman joukkoistamishankkeita, jotka nekin liittyvät läheisesti teemaan. Leikillisyys, ilo ja nauru ovat yksi valtaportti uuden tiedon syntymiseen.

Entä realiteetit? Kuinka ”hauskaa” ongelmanratkaisu verkossa todellisuudessa on? Yleensä tätä kysymystä lähestytään pelillisyyden kautta, mutta on muistettava, ettei se itsessään ole huumorin saati yhteisöllisyyden synonyymi – kaikki riippuu toteutuksesta.

Motivointi on vasta ennakkoehto. Tästä syystä olen itsekin pyrkimässä eroon iänikuisista netinkäyttötutkimuksista ja ymmärtämään paremmin sitä, kuinka uuden tiedon luomista voidaan edistää. Minimivaatimus on ohjata ihmiset muodostamaan alaryhmiä ja lyömään viisaat päänsä yhteen, sen sijaan että vain sooloiltaisiin maineen ja kunnian toivossa.

Tieteen joukkoistamisesimerkit synnyttivät ahaa-elämyksen: leijonanosa niin kutsutusta yhteisöllisestä innovoinnista on pohjimmiltaan varsin yksinäistä. Saman havainnon vahvistavat myös muut joukkoistamisalustat, joihin olemme viime vuosina tutustuneet.

Parhaimmillaankin palaute muilta on virtuaalista selkääntaputtelua, rohkaisuja ja peukkuja, ei varsinaista idean työstämistä yhdessä edelleen, joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Kehittyneinkään työväline ei eliminoi inhimillisen kanssakäymisen sudenkuoppia. Innovaattoreiden vinkkelistä niitä ovat ainakin mukavuudenhalu, vallitseviin ajatusmalleihin takertuminen ja taipumuksemme imaista palkokasvi sieraimeen heti kun joku kyseenalaistaa kuolemattoman ideamme – vaikka meille kuinka olisi jankutettu, että ristiriidat ja erilaisuus ovat lopputuloksen kannalta paljon hedelmällisempiä kuin konsensus. Koska sanasota roihahtaa verkossa helpommin, saatamme jättää tervetulleen kyseenalaistamisen kokonaan väliin.

Kuten alla oleva kuva havainnollistaa, dataa kyllä kerätään, kootaan ja työstetään menestyksellisesti, mutta periaatteet ovat useimmiten joukkoälyn, eivät sosiaalisen yhteisön argumentteineen ja vasta-argumentteineen. Tämä rajoittaa liikkumavaraamme yksinkertaisempiin tehtäviin.

cscience

Ei siis ihme, että on haasteellista löytää 1) huumoria viljeleviä nettiryhmiä, joissa sekä 2) ratkaistaisiin tuloksellisesti arjen, työn tai yhteiskunnan ongelmia että 3) käytäisiin vapaamuotoista keskustelua liittyen näiden ongelmien ratkaisemiseen!

Kenties olemme nettisosiaalisuudessa vieläkin niin alkutaipaleella, että pystymme helposti johonkin näistä, mutta emme kaikkiin kolmeen yhtä aikaa. Vanhastaan tiedetään, että tehtäväkeskeisyys alkaa helposti dominoida, kun toimitaan hajautuneesti ja henkilökohtaista kontaktia vailla.

Toisaalla taas keskitytään hilpeään läpänheittoon – esimerkiksi tänään aamulla Suomi-Twitteriä kansoitti hashtag #EiKukaanKoskaan. Nämä kollektiiviset Keksi oma juttusi -välikevennykset piristävät mieltä ja voivat sen vuoksi antaa uutta energiaa arjen työhön, mutta harvoin ne itsessään tarjoavat ratkaisuja. Ei sovi unohtaa myöskään perinteisiä keskustelufoorumeja, joiden historia on vuosikymmenten mittainen ja joita huumori osaltaan pitää hengissä. Yhteisö kuitenkin keskittyy viihtymään yhdessä, ei innovoimaan.

Sosiaalinen orientaatio ja tehtäväorientaatio ovat kuin köydenvetokisa, jossa päät vetävät eri suuntiin.

Jatkan myöhemmissä postauksissa jo tunnistetuista nettihuumorin lajeista, eli saatan jopa päästä itse asiaan. Aaltoja!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s