Työttömän kaksikymmentä päivää

Posted: 20/02/2014 in työ, ura

Kas vain, sanoi somekasvain ja kasvoi vain – joko siitä on melkein vuosikymmen, kun ensimmäisiä blogeja nimiteltiin hieman väheksyvästi ”verkkopäiväkirjoiksi”? Retroilenpa siis hiukan ja kirjoitan ensitunnelmistani työttömänä. Tietenkin luettelomuodossa, yhtenä pötkönä, vaikeaselkoisesti ja niukalla kuvituksella.

3. helmikuuta: Iltapäivällä olen toipunut vatsaflunssasta sen verran, että pysyn jalkeilla ja lähden ilmoittautumaan TE-toimistoon. Ajan Ruokolahdelta Imatran Mansikkalaan. Sataa räntää. Mansikkalassa TE-toimiston edustalla vastaani kävelee kaksi miestä, jotka tuskin ovat selvinneet yhdestäkään grilliateriasta ilman putkareissua. Kolmas mies näyttääkin jo rehdisti tappajalta. Hän puhuu tuohtuneena puhelimeen ja kertoo käyneensä poliisilaitoksella ja työkkärissä. Minusta alkaa tuntua, että olen joutunut johonkin perisuomalaiseen sketsisarjaan tai piilokameraan. Mie romahan.

5. helmikuuta: En romahtanutkaan. Eikä tässä kyllä oikein ole aikaa, sillä kirjoitettavia tekstejä on jonoksi asti ja pitää valmistella pari luentoa. Eilen ja tänään olen muun muassa raapustanut cmadfi -tapahtuman blogiin yhteisömanageroinnista ja ihmisten motivaatiosta.

6. helmikuuta: Saan ammattiliitosta oikeudellista neuvontaa. Käymme pitkän ja antoisan puhelinkeskustelun, jonka seurauksena pääsen taas – kirjaimellisesti – pykälän verran eteenpäin. Pari kolme tuntia kuluu sähköpostin äärellä.

7. helmikuuta: Käyn entisellä työpaikallani pitämässä luennon online-yhteisöistä, lounastan vieläkin vajavaisella teholla mahataudin jäljiltä, ja jään vähäksi aikaa kuuntelemaan myös iltapäivän vierailuluentoa.

potku

Aik. ”Sehän lähti kuin hauki rannasta”, nyk. ”Sehän lähti kuin määräaikainen yliopistosta

12. helmikuuta: Matkustan Helsinkiin pitämään alustuksen virtuaalisesta verkostojen johtamisesta. Käsittelemme erilaisia online-verkostojen johtamismalleja, lyhyesti sosiaalisen median erityispiirteitä, sekä yhteisöllisyyttä, joukkoistamista ja osallistamista johtamisen periaatteina.

13. helmikuuta: Erään Twitter-keskustelun innoittamana saan idean. Päätän aloittaa SlideSharessa presentaatiosarjan, jossa annan vinkkejä väitöskirjan ja gradun tekemiseen, ja erityisesti kirjoittamisprosessista selviämiseen. Laadullisen analyysin pikaopas on jaossa jo, ja siitä on todettu olleen suuresti apua. Nyt tarvitaan enää hitunen aikaa ja keskittymiskykyä, missäköhän niitä on?

14. helmikuuta: Minulla on huono päivä. Erittäin huono päivä, joka menee päin seiniä heti aamusta. Palkanmaksun loppumisella on osuutta asiaan. On raivostuttavaa, että tänäkin päivänä lukematon joukko ihmisiä saa tililleen rahaa tyhjänpäiväisestä papereitten siirtelystä, palaveerauksesta ja iltapäivälehtien sivuilla surffailusta. Jostain syystä säästötalkoiden kohteena ei koskaan ole 80-luvun toimintatapoihin juuttunut johtoporras, vaan ne, joilla on epäkiitollinen tehtävä yrittää uudistaa työelämää alhaalta ylöspäin. On helppo vieroksua niitä, jotka luovat tulevaisuutta, ei menneisyyttä – ja vieläpä tuloksellisesti.

17. helmikuuta: Selvittelen, mitä ansiosidonnaisen päivärahan hakemisessa tarvitaan liitteeksi. Olen hyvin varustautunut. Onhan minulla pöydälläni ja sähköisessä muodossa palkkatodistus, palvelussuhteen päättämisilmoitus, TE-toimiston lausunto, tutkintotodistukset sekä 13 kappaletta määräaikaisia työsopimuksia vuosikymmenen ajalta. Tulen erittäin hyvin toimeen erilaisten lomakkeiden ja järjestelmien kanssa, sillä olen harjoitellut yliopistolla muun muassa työaikakirjauksia, tuntikirjauskorjauslomakkeita, vuosityösuunnitelmia, opetus- ja tutkimushenkilöstön työstä suoriutumisen arviointilomakkeita, matka- ja kululaskujen liitteitä, pro gradu- työn arviointilomakkeen allekirjoitetun version skannaamista uudelleen allekirjoitettavaksi sekä kolmena kappaleena laadittavia esityksiä alle sadan metrin mittaisista virkamatkoista.

18. helmikuuta: Illalla käyn ex-työkavereiden järjestämissä epävirallisissa läksiäisissä keilahallilla ja Vanha Makasiini -ravintolassa. Saamme kollegani kanssa läksiäislahjat, puheita pidetään ja ruoka on maittavaa.

19. helmikuuta: Käyn työhaastattelussa. Olipas mukavia rouvia! Annan heille myös kiitosta toimintatavoista, sillä täällä hommat hoidetaan ripeästi.

20. helmikuuta: Teen projektisuunnitelmaa strategisesta maineenhallinnasta ja maineen johtamisesta. Oma palaseni käsittelee luonnollisestikin sosiaalista mediaa. Tärkeintä on kuitenkin, että voin olla avuksi suunnitelman kokoamisessa, sillä minulla on kokemusta kyseisestä rahoituslähteestä.

Minulla on koko ajan ollut outo tunne, että tässä kaikessa on jotain kauhean tuttua. Mutta mitä?

Hox: suurin osa näistä päivistä ei ole palkanmaksua lukuunottamatta eronnut mitenkään edelliskuukaudesta, kun olin vielä töissä. Tosin en ole kirjoittanut akateemisia papereita joiden julkaiseminen kestää kolme vuotta ja sen jälkeen ne lukee viisi ihmistä, eikä minun ole tarvinnut lainkaan kirjailla opintosuorituksia Exceliin. Mutta olen kouluttanut, valmistellut, kirjoittanut, viestinyt sinne tänne, täyttänyt papereita, blogannut, twiitannut, istunut puhelimessa, keskustellut tulevaisuuden suunnitelmista ja linjauksista, ja osallistunut erilaisiin tilaisuuksiin.

ymmi

Joka tapauksessa olen nyt kantanut korteni kekoon ja pelastanut kokonaisen laitoksen rahoituskriisiltä, ja kenties jopa edistänyt julkispuolen tulevaisuuden potentiaalia iltapäivälehtisurffailussa! Wu-huu! Tästäpä vasta onkin hyvä jatkaa. Eteenpäin, sanoi mummo sohjossa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s