Ensi kertaa CMADfi -tapahtumassa

Innostava. Yhteisöllinen. Leikillinen. Vauhdikas. Aktiivinen. Suosittu. Monikanavainen. Digitaalinen. Kasvokkainen. Spontaani. Järjestelmällinen. Hyvin suunniteltu. Inhimillinen. Mikä se on? Suomalainen yhteisömanagereiden arvostuspäivä eli CMADfi-tapahtuma, joka pidettiin maanantaina.

Mukana oli sopivassa suhteessa caseja, tutkimustietoa ja alustoja. Kuulimme esitykset muun muassa yhteisömanagereita tukevista työvälineistä, organisaation sisäisten viestintämuurien kaatamisesta ja ulkoistetun yhteisömanageroinnin haasteista. Kehitimme uusia käsitteitä, kuten virtuaalihihasta nykäisy ja Suomi24:n livetrollaajat, verkostoiduimme perinteisin keinoin lounaspöydässä ja kahvilla, emmekä unohtaneet taukojumppaa.

Jälkilöylyjä on heitetty muun muassa blogikiukaille. Marko Suomi kirjoitti osuvasti, kuinka CMADfi-tapahtumassa on itsessään monia aktiivisen yhteisön piirteitä: hyvä johtaja, yhteiset kiinnostuksen kohteet, samantyyppiset ongelmat ja kaikille avoin joustava työskentelytapa.

Listaan voisi vielä lisätä vastuun hajautumisen yhteisön jäsenille – siis eräänlaisen ”yksi ylin johtaja ja 100 apujohtajaa” -mallin, joka on tyypillinen toimivalle online-organisaatiolle. Johanna Janhonen on tehnyt huiman työn CMADfi:n pääarkkitehtina, mutta saanut apua ja tukea isolta joukolta muita aktiiveja. Kiitos kaikille tapahtumaa tehneille ja mukana olleille!

Vesa Ilola korosti Somementorissa, että tapahtumaa oli ilo seurata myös etänä, sillä kaikki esitykset olivat valmiiksi saatavilla verkossa (miksiköhän tätä mallia ei muuten pidetä erilaisissa seminaareissa jo itsestään selvyytenä?) ja livestriimaus toimi erittäin hyvin.

Sinisen Meteoriitin myyntijohtaja Jari Pullinen totesi ilahtuneena, että keskustelua käytiin vihdoinkin ”ei tuotteista ja teknologiasta, vaan siitä, miten ne otetaan onnistuneesti käyttöön”. Useammassakin esityksessä todettiin, että yhteisöjen ydintä on keskustelu, keskustelu ja keskustelu. Oli ilahduttavaa nähdä Sininen Meteoriitti tapahtuman pääyhteistyökumppanina – muistan jo muutama vuosi sitten käyttäneeni heidän yritystään casena online-yhteistyön kurssilla liittyen juurikin siihen kysymykseen, millainen yrityskulttuuri parhaiten tukee yhteisöllisten teknologioiden läpivientiä ja uusien ajatusmallien omaksumista.

Janne Saarikko pohtii Zeelandin blogissa yhteisömanagereiden roolia, joka oli – yhdessä yrityksen tavoitteisiin linkittämisen kanssa – yksi tapahtuman päivänpolttavia kysymyksiä.

Minun näkökulmastani katsottuna yhteisömanagerointi on erittäin tärkeä osa kokonaisuutta, jolla yritykset ja organisaatiot toimivat. Ala ja ammatti kehittyvät kovaa vauhtia, ja sen eteen on hyvä tehdä töitä. Tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan osaavia yhteisömanagereita, jotka somen lisäksi ymmärtävät myös asiakasorganisaationsa toimintaa, toimialaa ja sen yhteisöjä.

Koska tulevaisuudessa yhä suurempi osa työstä – käytännössä siis taloudellisen arvon luonnista – tapahtuu epävirallisissa ja hajautuneissa yhteisöissä, ei niinkään virallisissa organisaatioissa, on taitaville yhteisömanagereille entistä kipeämpi tarve.

Vaikka hyvää johtajuutta on ympärillämme paljonkin, meillä ei ole vielä selkeää käsitystä siitä, millaista on yhteisöjen fasilitointi parhaimmillaan. Tähän lienee ainakin kolme syytä:

1. Olemme vasta viime vuosina alkaneet kiinnittää yhteisömanagerointiin huomiota.
2. Jokainen yhteisö on ainutlaatuinen. Toisin kuin vaikkapa äärimmäisen tehokkaaksi hiottu mekanistinen organisaatio, yhteisö ei ole selkeä ja ennustettava. Se on pikemminkin ameeba: jatkuvasti muuttuva ja vaikeasti hahmotettava. Ravinnokseen se käyttää vuorovaikutusta ja keskustelua. Siksi myös yhteisömanagerin työkuva on kuin tuoreen indiebändin festariesittely: pakenee määrittelyjä.
3. Kolmanneksi, meidän pitäisi aloittaa työ alusta eli tarkentaa ensin se, mitä ymmärrämme yhteisöllä ja onko meillä tähän yhteistä ymmärrystä.

Nyt keskustelussa on paljon samaa kuin omalla alallani, tietojohtamisessa. Vuosikausien yrittämisestä huolimatta ei ole olemassa selkeää kuvaa siitä mitä tietojohtaminen on. Yksi tarkoittaa sillä tiedonhallintajärjestelmiä, toinen tietyn ammattialan yhteisöjä, kolmas organisaatioiden tietopääoman kehittämistä ja neljäs inhimillisen kokemuksen ja tietämyksen arvostamista. Tietoa on vaikea jakaa – jopa saman alan ihmisten kesken.

CMADfi-yhteisöllä on paljon sosiaalista pääomaa: asiantuntijoita ja heidän sosiaaliset verkostonsa, tiettyjä jaettuja arvoja ja normeja, sitoutumista, luottamusta yhteisön tekemiseen.

Mutta sosiaalisella pääomalla on rakenteiden ja suhteiden lisäksi kolmaskin ulottuvuus, nimittäin jaetut ajatusmallit ja yhteiset merkitykset. Näitä meidän on vielä kehitettävä. Hanna Takala jäi kaipaamaan CMADfi -päivästä jotain tajunnan räjäyttävää – omat ajatukset saivat vahvistusta, mutta uusille urille ei juurikaan menty. Hyvä pointti, johon jäin miettimään syytä. (Nyt käsi sydämelle vaikkapa yliopistoväki, kuinka monessa tajunnan räjäyttävässä konferenssissa tai seminaarissa olette olleet…)

Aidosti uutta voi syntyä vain, jos meillä on yhteinen kieli, jonka varaan rakentaa. Enkä tarkoita nyt pelkästään suomea tai englantia.

Ehkäpä ensi vuoden CMADfi:ssa voisimme tehdä etukäteen pienen harjoituksen: esimerkiksi, mitkä ovat Sinun mielestäsi tärkeimmät yhteisön rakennusainekset? Jos laitamme kutakuinkin samalla tavalla ajattelevat tai samalla tavoin ”orientoituneet” yhteisömanagerit tekemään kahvitunnillisen yhteistyötä pienryhmissä ja jakamaan sen jälkeen oivalluksensa, uskon, että keskustelussa päästään huomattavasti pidemmälle kuin väline-esittelyihin tai yleisiin käyttöönoton menestystekijöihin.

Janne Saarikko myös muistuttaa kirjoituksessaan, että yhteisöllisyys liitetään nykyisin liikaa virtuaalimaailmaan. Monet lainalaisuudet ovat tuttuja jo muinaiselta ajalta ennen tietoverkkoja. Aamen sille!

Pyrin myös omassa esityksessäni tuomaan esille, että sosiologialla ja psykologialla on huimasti annettavaa yhteisöjen ymmärtämiseen – ei vähiten se, että ihmisten kokemus ja tunne yhteisöön kuulumisesta on koko yhteisön olemassaolon ehto. Tätä kautta pääsemme myös eteenpäin yhteisömanagerin tehtävien ymmärtämisessä.

Kiittäin kuittaan ja toivon voivani olla mukana myös seuraavassa CMADfi-tapahtumassa – sekä tietenkin ennen sitä kätilöimässä blogijatkoja.

P.S.: Jos liiallinen tekstimassa tai slidet puuduttavat, aina voi palata Linda Saukko-Raudan visuaalisiin muistiinpanoihin päivän esityksistä. Suurkiitos Linda!