Yhteisöllisyyden kokemusta kannattaa vaalia

Lupaan pyhästi kirjoittaa tästedes jokaisesta ulostulleesta tieteellisestä julkaisustani pienen blogiyhteenvedon.

Tämä päätös olisi pitänyt tehdä jo Verkkoyhteisöjen aikaan vuonna 2006, mutta ’parempi myöhään..’ ja muita latteuksia. Toisaalta kymmentä artikkelia kohden syntyy keskimäärin yksi oikeasti hyvä – #tiedesomen ei tarvitse eikä tulekaan olla kaiken mahdollisen tiedeinformaation tuuppaamista maailmalle, vaan tiedon huolellista analysointia, suodattamista turhasta kuonasta ja tietenkin myös kansantajuistamista.

Omalla aihealueellani lienee eniten kysyntää tutkimuksille, joita olemme tehneet yhteisöllisten työvälineiden käyttöönotosta ja hyödyntämisestä organisaatioissa. Toki myös online-yhteisöjen jäsenten kokemuksiin tulee välinekeskeisessä maailmassa kiinnittää entistä enemmän huomiota ja aihe kiinnostaa laajalti. Yksi tärkeä elementti on yhteisöllisyyden tunne (sense of virtual community, SOVC), josta julkaisimme pari vuotta sitten artikkelin (pdf). Uutta tutkimuksessa oli sosiaalisen identiteetin mukaan ottaminen SOVC-mittauksiin: aiemmin ilmiötä on lähestytty kovin yksilökeskeisesti.

Aineisto kerättiin mediayrityksen ylläpitämästä yhteisöstä, jonka jäsenet ovat samalta ammattialalta. SOVC rakentuu luonnollisestikin toiminnan kautta – viestejä lukemalla ja kirjoittamalla. Molemmat ruokkivat yhteisöllisyyttä ja hieman yllättäen viestien lukeminen jopa kirjoittamista enemmän, koska kirjoittajilla motiivit ovat egokeskeisempiä. Se, että kaikki postaisivat jotain koko ajan, ei todellakaan ole online-yhteisölle itsetarkoitus!

Tutkimus mittasi niitä odotettuja hyötyjä, jotka saavat toimimaan aktiivisesti osana yhteisöä. Muiden tuottamaa sisältöä odotetusti luettiin arvokkaan informaation toivossa, kun taas tiedon jakamiseen motivoivat sosiaaliset tekijät eli yhteydenpito ja verkostoituminen. Molempia käyttötapoja ohjaa myös mahdollisuus saada lisää ammatillista statusta ja mainetta asiantuntijana.

Loogisena jatkumona tälle teimme toisenkin tutkimuksen: mitä hyötyä yhteisöllisyyden tunteesta sitten on käytännössä? Intuitiivisesti ajatellen on selvää, että SOVC kiinnittää jäsenet vahvemmin yhteisöön, mutta tiede ei voi toimia pelkän intuition varassa vaan jonkun pitäisi muistaa myös tutkia asioita empiirisesti. Äskettäin julkaistu The positive outcomes of a sense of virtual community pohjautuu samaan aineistoon ja tarkastelee hyötyjä sekä brändi- että yhteisötasolla.

• SOVC lisää brändiuskollisuutta eli halukkuutta ostaa yhteisöä ylläpitävän brändin tuotteita tai palveluita.
• SOVC vahvistaa myös kuluttajien halukkuutta suositella brändiä ystävilleen.
• Kolmanneksi, SOVC kiinnittää jäsenet vahvemmin kyseiseen yhteisöön.

Aiheesta lisää myös seuraavassa yhteisömanagereiden CMADfi -tapahtumassa, jossa alustan tutkimustiedon pohjalta yhteisöllisyyden kokemuksesta ja ylläpitäjäorganisaatioiden keinoista ruokkia jäsenten yhteenkuuluvutta. Tavataan siellä!