Yhteisöllisyyden kokemusta kannattaa vaalia

Posted: 13/11/2013 in SOVC, tutkimus, yhteisöllisyys, yhteisöt

Lupaan pyhästi kirjoittaa tästedes jokaisesta ulostulleesta tieteellisestä julkaisustani pienen blogiyhteenvedon.

Tämä päätös olisi pitänyt tehdä jo Verkkoyhteisöjen aikaan vuonna 2006, mutta ’parempi myöhään..’ ja muita latteuksia. Toisaalta kymmentä artikkelia kohden syntyy keskimäärin yksi oikeasti hyvä – #tiedesomen ei tarvitse eikä tulekaan olla kaiken mahdollisen tiedeinformaation tuuppaamista maailmalle, vaan tiedon huolellista analysointia, suodattamista turhasta kuonasta ja tietenkin myös kansantajuistamista.

Omalla aihealueellani lienee eniten kysyntää tutkimuksille, joita olemme tehneet yhteisöllisten työvälineiden käyttöönotosta ja hyödyntämisestä organisaatioissa. Toki myös online-yhteisöjen jäsenten kokemuksiin tulee välinekeskeisessä maailmassa kiinnittää entistä enemmän huomiota ja aihe kiinnostaa laajalti. Yksi tärkeä elementti on yhteisöllisyyden tunne (sense of virtual community, SOVC), josta julkaisimme pari vuotta sitten artikkelin (pdf). Uutta tutkimuksessa oli sosiaalisen identiteetin mukaan ottaminen SOVC-mittauksiin: aiemmin ilmiötä on lähestytty kovin yksilökeskeisesti.

Aineisto kerättiin mediayrityksen ylläpitämästä yhteisöstä, jonka jäsenet ovat samalta ammattialalta. SOVC rakentuu luonnollisestikin toiminnan kautta – viestejä lukemalla ja kirjoittamalla. Molemmat ruokkivat yhteisöllisyyttä ja hieman yllättäen viestien lukeminen jopa kirjoittamista enemmän, koska kirjoittajilla motiivit ovat egokeskeisempiä. Se, että kaikki postaisivat jotain koko ajan, ei todellakaan ole online-yhteisölle itsetarkoitus!

Tutkimus mittasi niitä odotettuja hyötyjä, jotka saavat toimimaan aktiivisesti osana yhteisöä. Muiden tuottamaa sisältöä odotetusti luettiin arvokkaan informaation toivossa, kun taas tiedon jakamiseen motivoivat sosiaaliset tekijät eli yhteydenpito ja verkostoituminen. Molempia käyttötapoja ohjaa myös mahdollisuus saada lisää ammatillista statusta ja mainetta asiantuntijana.

Loogisena jatkumona tälle teimme toisenkin tutkimuksen: mitä hyötyä yhteisöllisyyden tunteesta sitten on käytännössä? Intuitiivisesti ajatellen on selvää, että SOVC kiinnittää jäsenet vahvemmin yhteisöön, mutta tiede ei voi toimia pelkän intuition varassa vaan jonkun pitäisi muistaa myös tutkia asioita empiirisesti. Äskettäin julkaistu The positive outcomes of a sense of virtual community pohjautuu samaan aineistoon ja tarkastelee hyötyjä sekä brändi- että yhteisötasolla.

  • SOVC lisää brändiuskollisuutta eli halukkuutta ostaa yhteisöä ylläpitävän brändin tuotteita tai palveluita.
  • SOVC vahvistaa myös kuluttajien halukkuutta suositella brändiä ystävilleen.
  • Kolmanneksi, SOVC kiinnittää jäsenet vahvemmin kyseiseen yhteisöön.

Aiheesta lisää myös seuraavassa yhteisömanagereiden CMADfi -tapahtumassa, jossa alustan tutkimustiedon pohjalta yhteisöllisyyden kokemuksesta ja ylläpitäjäorganisaatioiden keinoista ruokkia jäsenten yhteenkuuluvutta. Tavataan siellä!

kommenttia
  1. helinur sanoo:

    Hei, yritän uudelleen lähettää linkin omaan blogiin v 2009 jossa viittasin väitöstutkimukseesi http://www.helinurmi.fi/2009/07/13/tiedon-jakaminen-virtuaaliyhteisossa/
    sposti tulee valmiiksi kun olen kai kommentoinut aiemmin, hakee gravatar tilin kautta

  2. helinur sanoo:

    Nyt kysyi vaan uudelleen WordPress salasanan ja sitten lähetti heti näkyviin, eilen ei jostain syystä.

  3. Marko Suomi sanoo:

    Mielenkiintoista! Kiinnostavaa on esim. miten tuo artikkelissa mainittu leikillisyys, huumori yms. toteutuu vaikka ”tylsässä” työympäristössä? Varmaan aika paljon vaikuttaa miten asiat esittää, millaista kieltä käytetään, varsinkin ns. yhteisön vetäjien puolesta? Toisaalta, joissakin ympyröissä leikillisyys voi taas olla luotaantyöntävää, tai väärän sävyistä?

  4. mkosonen sanoo:

    Hei Marko, vastaus ensimmäiseen kysymykseen voisi olla, että huumori haetaan vaikkapa siitä tylsyydestä itsestään – nimim. joskus virastotyötäkin tehnyt 🙂

    Mutta online-maailma tuo mukaan omat vaaransa. Liian usein vika on vain siinä, että verkkoon suhtaudutaan kovin ”instrumentaalisesti” faktatiedon jakamisen välineenä ja yksinkertaisesti unohdetaan ottaa rennommin. Viimeistelimme juuri artikkelia luottamuksesta esimies-alaissuhteessa ja haastattelemamme alaiset pitivät suurena ongelmana online-viestinnän kylmyyttä. He olivat silti hyvin tietoisia siitä, että nuorempi sukupolvi osaa ylläpitää sosiaalisia suhteita verkossa, eli vika on johtamiskulttuurissa – ei välineissä sinänsä.

    Twitterin puolella Katleena on mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka huumori madaltaa kynnystä osallistua keskusteluihin (tuntemattomienkin kanssa!) ja tekee myös siitä asiapuolesta helpommin omaksuttavaa.

    Yhteisöllisyyden kokemusta voi ja kannattaa mitata, mutta havaintoihin pitää suhtautua kriittisesti siinä, että jokaisella yhteisöllä on joka tapauksessa omanlaisensa kulttuuri. Törmäsin juuri ensimmäistä kertaa tutkimukseen, jossa määräävin tekijä oli nimenomaan viihtyminen ja nauttiminen, so. hedonistiset hyödyt – eikä kyseessä ollut mikään parinvaihtosivusto, vaan erään ammattiryhmän keskustelufoorumi. Tiedonhaku ja verkostoituminen tulivat tietysti hyvänä kakkosena.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s