Nettihuumori ei innovaattoreita juuri naurata

Posted: 01/07/2013 in huumori, innovaatiot, tieto, yhteisöt

Juhannusviikon ISPIM -konferenssissa kaukaisessa pääkaupungissamme Helsingissä minulla oli ilo kuunnella Bettina von Stammin esitys Why Laughter is Good for Innovation. Ansiokkaaksi puheenvuoron teki paitsi puhujan kokemus ja Monty Python -video, myös manageriaalisiin laatikoihin ja malleihin nähden ylivertainen tieteellinen pohja, suorastaan paluu inhimillisen toiminnan juurille. Bettinaa mukaillakseni, ’innovation should not be just staring at new product development. You have to learn from neurosciences.’

Samaa huumoriteemaa on sivuttu myös muun muassa Work-Play-Experience –blogissa.

Bettinan vinkit tiivistettynä: aivoissamme voi samaan aikaan olla aktiivisena vain ’punainen alue’ tai ’sininen alue’. Olemme punaisella alueella silloin, kun tunnemme pelkoa tai uhkaa, emmekä uskalla antaa itsestämme oikeastaan mitään häpeän, muun nöyryytyksen tai alakynteen jäämisen pelossa. Sininen alue puolestaan hallitsee myönteisiä tunteita, jolloin ihminen on avoimempi ja vastaanottavaisempi, on valmis kohtaamaan muut ihmiset ja ottamaan haavoittumisen riskin.

Tuskin tarvitsee kahta kertaa veikata, kumpi tila on otollisempi uuden tiedon luomisessa.

Ja lopuksi vielä se tärkein. Huumorilla on Bettinan mukaan keskeinen rooli innovaatioissa, koska nauru on luontaisin reitti punaiselta aivoalueelta siniselle alueelle.

Omat ajatukseni karkasivat tietenkin heti esityksen jälkeen nettimaailmaan. Jos kohta on vaikeaa tuoda iloa, lämpöä ja huumoria perinteisen työorganisaation hektiseen elämänrytmiin – laajemmista verkostoista ja ties mistä ekosysteemeistä nyt puhumattakaan – kuinka hitossa se tehdään kasvottomasti verkossa? En tiedä onko erilaisten online-ryhmien ja -yhteisöjen innovatiivisuutta tutkittu nimenomaan huumorin näkökulmasta, mutta veikkaisin jo tässä vaiheessa, ettei ainakaan tarpeeksi.

Vähintäänkin tarvitsisimme luokittelun erilaisista huumorin lajeista verkkokeskusteluissa ja niiden ilmenemisestä yhdistettynä joukkoistamisen ja online-yhteisöjen performanssiin. Ensin mainitusta meillä toki on jo tietoa, esimerkiksi vanhan kunnon Nancy Baymin artikkeli (1995) The Performance of Humor in CMC. Aivan kuten muissakin yhteisöissä, myös online-yhteisöissä huumori auttaa rakentamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja identiteettiä niin ryhmän tasolla kuin yksilöinä.

Mutta entä silloin, kun yhteisö puuttuu? Entä jos kyseessä on satunnainen parvi toisistaan mitään tietämättömiä käyttäjiä, joilla ei oikeastaan ole mitään muuta yhteistä kuin halu voittaa palkinto tai saada mainetta enemmän kuin ’ne toiset’?

Voisin valistuneena arvauksena heittää, että olemme tulleet online-joukkokuolemien syiden alkulähteelle.

Aivan samoin kuin verkko-oppiminen on liian usein proseduraalista, siis pelkkää faktatietoa, myös nettihuumori on liian usein pelkkää informaation replikointia. Tiedättehän tyypin: mukahauskat kuvamanipulaatiot naispuolisen urheilujoukkueen rintavarustuksesta tai iänikuiset Hitler-videot, joissa on aina sama idea mutta ikään kuin vaihtuva sisältö.

On tietysti onnellista, jos tämä kaikki jaksaa ihmisiä naurattaa tai ilahduttaa, mutta tarkalleen ottaen pilkka tai kanssaihmisten typeryydelle nauraminen vaikkapa Feissarimokissa ei vie meitä kovin pitkälle sieltä punaiselta aivoalueelta. Totta puhuen se saa meidät juuttumaan omaan kuviteltuun paremmuuteemme tiukemmin kuin koskaan.

Mitkä sitten ovat parhaat nettihuumorin lähteet, jos eivät Twitter-parodiatilit tai edes Vauva-lehden trollit riitä?

Keskustelut. Aidot, spontaanit keskustelut, jotka nk. lähtevät lapasesta mutta eivät toisten heikkouden kustannuksella. Ne muistuttavat työpaikkojen kahvituntien kaksinkerroin läpinaurettuja juttutuokioita, mutta toteutetaan virtuaalisesti vaikkapa pikaviestimillä tai keskustelufoorumilla. Raaka-aineet ovat tieto toisesta osapuolesta, jaettu konteksti, luottamus, normit ja riittävä määrä aikaa ja keskittymistä. Lopputulos on yleensä kipeä vatsa – ja yleensä myös jokin uusi idea, olen ollut huomaavinani.

Näin on myös syntynyt artikkeli-idea ensi vuoden ISPIMiin. Mikäpä olisi parempi matkalippu iloiseen Irlantiin kuin huumori online-yhteisöissä?

kommenttia
  1. Marjaana Kareinen sanoo:

    Moi Mia, aloitin tämän blogauksen lukemista ja ennen kuin mainitsit, oli mielikuvitukseni lähtenyt pohtimaan verkko-opetusta ja huumoria ja miten sen kautta saataisiin aikaan hyvän mielen oppimista ja verkko-opiskelua. Tässäpä pähkinä purtavaksi, kiitos siitä!

  2. Miia Kosonen sanoo:

    Mainiota! Jatkakaamme keskustelua aiheesta verkossa ja IRL, innostuin tästä nettihuumoriteemasta niin että hahmotelma seuraavaksi tutkimuspaperiksi onkin jo valmiina 🙂 Erilaisista oppimisympäristöistä saisi myös hyvää aineistoa. Tarvittaisiin sekä onnistuneita että epäonnistuneita esimerkkejä – missä ovat huumorin ‘alkulähteet’ verkkokeskusteluissa ja miten ne ovat tukenut oppimista? Entä silloin, kun liikutaan 100 % faktalinjalla eikä mitään vapaamuotoisempaa vuorovaikutusta oikeastaan synny?

  3. […] elämästä hauskempaa – ja tuotteliaampaa! Kirjoitin aiheesta aiemmin otsikolla Nettihuumori ei innovaattoreita juuri naurata, mutta jotain siellä kuitenkin on. Kaikkialla, missä ihmiset kokoontuvat yhteen, on myös […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s