Hiljaisen tiedon harha

Posted: 23/05/2013 in tieto, yhteisöt

Tällä viikolla minulla on ollut ilo valmistella materiaalia Tietojohtaminen ja tietojohtamisen työvälineet -moduuliin, joka on osa laajempaa tietojohtamisen asiantuntijaohjelmaa. Koska virtuaalisia organisointimuotoja ja -työvälineitä käsitellään nyt KM-sateenvarjon alla, päädyin ottamaan mukaan myös pohdintaa tiedon luonteesta ja erityisesti tiedon luomisesta online-ympäristössä.

Ei tarvitse olla rakettitieteilijä arvatakseen, että alan kirjallisuus on vinoutunutta: huomattava osa uuden tiedon luomista käsittelevistä tutkimuksista käsittelee vielä tänäkin päivänä 1) ohjelmistoja 2) open source -communityja. Aivan kuin netissä ei koskaan luotaisi mitään muuta uutta – vain loputtomiin koodimassaa, josta ovat vastuussa ne ”IT-hemmot” ja alan harrastajat.

Ainakin opetus- ja kasvatusalan ammattilaisten luulisi olevan kiinnostunut toisenlaisistakin esimerkeistä, puhumattakaan tietojohtamisen ja innovaatiojohtamisen osaajista.

Mutta ehkäpä vanhat ajatusmallit painavat molempia: varsinkin koulumaailmassa netti nähdään edelleen paikkana, josta vain haetaan ja löydetään tietoa, faktoja tai mielipiteitä, siinä kaikki. Tämä on sitä proseduraalista oppimista. Minua jäi yhtenä aamuna kahvipöydässä mietityttämään, mitkä ovat Kiinan valtauskonnot. Siispä tarkistamaan asia Wikipediasta. Opin jälleen hieman uutta (kunnes unohdan taas).

Puhun tästä asiasta varmaankin sadatta kertaa mukaanlukien Verkkoyhteisöt -blogi, mutta rajoittunut käsityksemme verkossa oppimisesta ja tiedon luomisesta on peräisin siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, ettemme ole suostuneet näkemään siellä todellisia yhteisöjä. Niitä on pidetty milloin minäkin pseudona, harhana, kvasina ja mielenterveysongelmien syynä. En ymmärrä syytä tähän, ellei se sitten ole muutosvastarinta ja kaiken uuden kieltäminen. Kuitenkin jo 80- ja 90-luvuilla havaittiin, että

  1. verkossa muodostuu merkityksellisiä suhteita, joiden laatu ei eroa F2F -suhteista;
  2. verkossa muodostuu vahvoja yhteisöllisyyden kokemuksia ja rakentuu identiteettejä;
  3. viestinnän rajoittuminen esim. tekstuaaliseen muotoon ei estä ihmisiä oppimasta ja laajentamasta näkemyksiään.

Tietojohtamisen saralla kenties suurinta vahinkoa tekivät 90-luvulla Nonaka & Takeuchi surullisen kuuluisalla tietospiraalillaan, jossa varsin kauaskantoisesti onnistuttiin irrottamaan online-ympäristöt kaikista sosiaalisista prosesseista ja hiljaisesta tiedosta. Heidän työnsä hedelmiä saamme ”nauttia” vielä tänäkin päivänä. Nonakaa on kritisoitu siitä, että hän alun perinkin ymmärsi Polanyin tacit-explicit -jaottelun väärin: näitä kahta tiedon lajia ei ole mahdollista irrottaa toisistaan.

Väite on helppo ymmärtää. Luetko Sinä esimerkiksi tätä tekstiä jonakin nollien ja ykkösten rivinä, kokoelmana dataa? Tuskinpa, vaan suhteutat sitä lause lauseelta aiemmin oppimaasi ja kokemaasi, peilaten omiin näkemyksiisi ja rakentaen pala palalta täydentynyttä kuvaa asiasta. Kun ihmisillä on jokin ”shared context”, vaikkapa sama koulutus tai yhdistävä kokemus taustalla, he pystyvät oppimaan riippumatta käytössä olevan työvälineen mahdollisista mediarajoitteista.

Todellisuudessa hiljainen tieto on läsnä kaikessa mitä teemme ja koemme: yksilön kokemuksina, oletuksina, arvoina, kollektiivin normeina ja jaettuina käytäntöinä. Niiden ansiosta yhteisöt pystyvät oppimaan ja luomaan uutta riippumatta siitä missä niitä syntyy – olimmepa sitten online tai offline.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s