Kevätkiukkua

Posted: 23/04/2013 in tutkimus

Yleensä olen tähän aikaan vuodesta sängynpohjalla ahdistumassa, sillä kaikkea on liikaa, esimerkiksi väsymystä ja valoa. Nyt tilanne on hieman helpottanut – kiitos elämäntaparemonttien ja ilmeisesti myös iän mukanaan tuoman rauhoittumisen. (Toivottavasti piskuinen Ässät voittaa huomenna tai perjantaina vihdoin Suomen mestaruuden; edellisestä kerrasta täytyy olla kauan, koska olin silloin vasta kolmen kuukauden ikäinen.)

Kokonaan en ole voinut välttyä kiukustumiselta tälläkään kertaa. Listataanpa siis sen aiheet.

1. Tieteellinen kirjoittaminen on viimeistään nyt alkanut tuntua täysin tarkoituksettomalta.

En viihdy maailmassa, jossa kaikkea lähestytään bisnes edellä ja rusinat pullasta -periaatteella. Julkisessa keskustelussa hypetetään milloin mitäkin aivopierua, jonka takana on tarpeeksi nimekäs ja sopivan verkostoitunut taho. Sosiaalisessa mediassa vouhkataan yhteisö- tai joukkoistamiscasesta, jonka on laatinut ihan sellainen ilmielävä Firman Työntekijä. Kun esitykseen perehtyy, sieltä paljastuu sivutolkulla yrityksen taustakuvausta ja copypastettua tuotemainontaa, kunnes lopussa kerrotaan kahdella lauseella, että haasteena on ollut käyttäjien aktivointi. Tällainen ’case’ ei paljon naurata, jos on juuri tehnyt päiväkausien työn joukkoistamisen parhaita johtamiskäytäntöjä käsittelevän artikkelin parissa vain tuottaakseen taas kasan elävältä haudattavaa bittikuonaa, jota kukaan ei lue sen paremmin sosiaalisessa mediassa kuin ilman.

2. Kannustimet katosivat.

Kv. tason lehdissä julkaistuista artikkeleista on jo usean vuoden ajan maksettu julkaisupalkkiota, joka tullaan tämän vuoden alusta eteenpäin antamaan vain kovatasoisimmista artikkeleista. Näitä kertyy viittäkymmentä julkaisua kohti arviolta 2-3. Laadun tavoittelussa määrän sijaan ei sinänsä ole mitään väärää, mutta muutoksen ajankohdasta olisi ehkä voinut kertoa jossain etukäteen.

3. Tietty määrä suorittamista – ja vaikkapa niitä kannustimia – on passeli ratkaisu työpaikalle, mutta ei vapaa-aikaan. Olen lopullisen tuskastunut katselemaan vierestä ihmisiä, joiden ilmeisesti ainoa elämänsisältö on 10 425 metrin ja 79 sentin aamulenkin juokseminen alle 50 minuuttiin ennen rientämistä kehitystiimipalaveriin ja ihanien päivällistreffien jälkeen teatteriin ja lopuksi katselemaan uuden kesämökin vastalakatulta terassilta auringonlaskua 62,5 asteen kulmassa. Siinä sivussa he käyvät synnyttämässä kaksoset ilman epiduraalipuudutusta.

4. Ystävillä ei ole koskaan aikaa tai kiinnostusta tavata. En oikeastaan edes tiedä, onko niitä missään.

Ei tietysti mikään ihme tällä kiukun määrällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s