Sukupolvieroja ja stereotypioita

Posted: 25/03/2013 in jakaminen, johtaminen, muutos, sosiaalinen media, verkostot, yhteisöt, yhteiskunta, yhteistyö

ComputerWeeklyn artikkelissa pohditaan avointen innovaatioiden nykytilaa ja tulevaisuutta peilaten patenttisotiin. Kiinnitin huomiota usein toistettuun mantraan, joka leimaa myös kaikkea keskustelua sosiaalisen median ja yhteisöjen ympärillä:

Generation Y is driving collaboration.

 

Hall jatkaa:

Collaborating as groups of individuals with the same interest in solving shared problems is their natural behaviour.

 

Y-sukupolven nähdään tuovan nämä opit mukanaan työelämään ja siten muuttavan merkittävästi organisaatioiden rakenteita ja totuttuja käytäntöjä.

Missä siis vika?

Väitän, että tiedon jakaminen ja ongelmien ratkaiseminen avoimesti verkossa ei todellakaan ole Y-sukupolven jäsenten ominaisuus. Se on tietyn yhteisön ominaisuus.

Todellinen yhdessä tekemisen ajuri on yhteinen kiinnostuksen kohde ja jaettu innostus.

On muistettava, että ihmisten egoistiset ja minäkeskeiset pyrkimykset eivät tässä i-tuotteiden luvatussa maailmankaikkeudessa ole kadonneet mihinkään. Päinvastoin, informaatiotulvan, aistiärsykkeiden ja ulkoa annettujen vaatimusten jatkuvassa ristitulessa meillä on pikemminkin taipumus kääntyä entistä enemmän sisäänpäin, suojata itseämme ja keksiä ties kuinka järjettömiä ’heimoja’, jotka olemme ’me’, ja ne ’muut’ ulkopuolella ovat jotain pahaa, jolta tulee suojautua. Tästä todellisuudesta on collaboration kaukana.

Mutta jos ja kun ihmisillä on jaettu intressi, joka tuo heidät yhteen ja saa tuntemaan luontaista yhteenkuuluvuutta, miksipä he eivät osallistuisi yhteisön toimintaan ja osallistuisi yhteisen hyvän tuottamiseen ilman muuta vastiketta kuin parempi mieli? Varsinkin jos viestintäympäristö koetaan tutuksi ja vaivattomaksi – kuten Y-kansanosan kohdalla useimmiten on.

Jos jakaminen olisi puhtaasti sukupolvi-ilmiö, ei meillä olisi 80-luvulla ollut aktiivisia keskusteluryhmiä ja vertaisyhteisöjä, puhumattakaan vaikkapa Linux-käyttöjärjestelmästä muutamaa vuotta myöhemmin. Avoimuuden lipunkantajasukupolvi istui vielä noihin aikoihin erittäin suljetussa tilassa eli alakoulun penkillä, tai ei ollut vielä syntynyt.

Voisiko syy netin sukupolvistereotypioihin olla tässä: jäykkiin rakenteisiin ja kenties jopa omaan muutosvastarintaansa itsekin kyllästynyt liikkeenjohdon nykypolvi odottaa Y-kansasta taivaallista pelastajaa.

Nuorten uskotaan muun muassa murtavan tietosiilot ja ratkaisevan viestinnän ongelmat. Tai pahimmassa tapauksessa vanhempi johto voi vedota siihen, että he ovat joka tapauksessa jäämässä eläkkeelle kohta eikä minkään tarvitse sitä odotellessa muuttua. Minäminäkeskeinen uuden teknologian hyödyntäminen saattaa vielä aiheuttaa yrityksille vakavan kulttuurishokin. Mitä yhteisöillemme tapahtui?

Tarvitsemme edelleen sosiologien ja historioitsijoiden muistutuksia siitä, mikä ihmisiä tuo yhteen – ja mikä erottaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s