Tiedenavat taas vastakkain

Posted: 25/01/2013 in metodit, tutkimus, yhteiskunta

Tammikuun alkupuolella vellonut rasismikeskustelu herätti pienenä sivujuonteena myös töttöläisen debatin nk. määrällisen ja laadullisen tutkimuksen käyttökelpoisuudesta. Keskustelua käytiin muun muassa Tiede-lehden sivuilla Marko Hamilon innoittamana.

Mikäli yhtään ymmärsin(!) lukemaani, bloginpitäjä kritisoi ennen kaikkea muutaman ihmisen valikoidusta kohdejoukosta tehtäviä yleistyksiä. Jotta rasismin yleisyydestä voitaisiin ylipäätään sanoa jotain, on tehtävä laajoja kyselytutkimuksia, joiden kohteena on kansan syviä rivejä tasapuolisesti edustava otos.

Hamilon mukaan näitä tutkimuksia on toistaiseksi vähän. Kuitenkin niiden perusteella on saatu selville, että rasismi on pikemminkin vähentymään kuin lisääntymään päin. Kuten niin usein ennenkin, tutkimus vahvistaa intuitiota: yhä useampi suomalainen on siirtynyt takavuosien perähörkköläläisyydestä astetta urbaanimpaan maailmaan, jossa erilaisuus on luonnollinen osa yhteisöä eikä siitä tarvitse tehdä erikseen numeroa. Ääriainekset ovat asia erikseen. Toki nettikeskusteluja lukiessaan saattaisi äkkiseltään tulla siihen tulokseen, että rasismi levittäytyy kaikkialle kuin syöpä, mutta ehkä juuri siksi niitä ei kannatakaan lukea. Jo muinaiset CMC-gurut tiesivät, että anonyymi verkkoviestintä polarisoi mielipiteet eikä yhteisöllinen media ole sitä muuksi muuttanut.

Koko keskustelussa on yksi omituinen piirre: miten ihmeessä laadulliset tutkimukset ovat ylipäätään päätyneet rotuvihan määrän mittareiksi? Kuka tällaisiin virheisiin sortuu? Tähän voi tietenkin vastata, että sortumavaara on ilmeinen – jos monelle tieteellisen pohja- tai jatkokoulutuksen saaneille on epäselvää, mitkä ovat hyvän tutkimuksen kriteerit, kuinka hyeenana raflaavia jutunaiheita metsästävä toimittaja tai tavallinen kadunmies voisivat olla niistä perillä.

Rasismi on yksi erinomaisen tärkeä tutkimusaihe muiden joukossa. Määrälliset tutkimukset voivat kertoa ongelman laajuudesta, laadulliset tutkimukset sen luonteesta. Kaksi erilaista tehtävää, molemmat yhtä tärkeitä eikä kummankaan tulisi halveksua toisiaan.

Koska tulen sataprosenttisesti kvalimaailmasta, ja siitäkin huterasti, en (toivottavasti) ole vielä kertaakaan ryhtynyt pommittamaan tiedeyhteisöä määrillä. En suosittele muillekaan siihen sortumista. Saatoin korkeintaan sanoa, että ’yhä useammat’ yritykset hyödyntävät nettiyhteisöjä osana liiketoimintaansa. Sen jälkeen lavalle astui klassinen how -kysymys: kuinka yhteisöt toimivat – ja kuinka niitä voidaan hyödyntää.

Sosiologiassa laadullisen tutkimuksen tekijöille olennainen kysymys lienee se, miten rasismi tänä päivänä ilmenee ja millaisena se vaikkapa maahanmuuttajien lasten taholta koetaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s