Tutkintotehtaalta, hyvää päivää

Posted: 14/11/2012 in julkaiseminen, tutkimus, yliopisto

Yliopistojen tutkintotehtailu ja eettiset rikkomukset nousevat aika ajoin valtakunnallisen tason keskusteluun. Tänä syksynä triggerinä toimi eräs Suomen idänsuhteille omistautunut mielipidetohtori, jonka tekojen vaikuttimia en ala tässä sen kummemmin arvailla, koska se lienee mahdoton tehtävä jopa miehelle itselleen.

Epäily väitöskirjan aineistojen sepittämisestä kirvoitti viralliset tahot laatimaan uudet hyvän tieteellisen käytännön ohjeet, tietää Helsingin Sanomat kertoa.

Tutkimuksen harmaata aluetta ovat esimerkiksi haamukirjoittajien käyttö, lähdeluettelon paisuttelu ja omilla perättömillä tieteellisillä ansioilla ratsastaminen. Merkittäviä ongelmia jokainen. Ne ovat harmaata aluetta juuri siksi, ettei parhainkaan ohjeistus pysty kitkemään jokaista vilppiä. Ohjeistukset toimivat kuten mikä tahansa muukin normi: yhteisesti sovituilla pelisäännöillä on merkitystä vain niin kauan, kuin voidaan perustellusti uskoa toisten noudattavan niitä.

Mikään tuote tai palvelu tuskin on virheetön koko elinkaarensa ajan, vaikka mainosmies muuta väittäisi. Ympäristö tuskin lakkaa saastumasta tai jäte kertymästä, vaikka nollalinja olisikin miellyttävän utopistinen ajatus varsinkin näinä Talvivaaran aikoina. Aivan samalla tavalla tuntuu erikoiselta, että julkisessa keskustelussa yliopistojen oletetaan olevan täysin ”puhtaita”, täysin objektiivisia, täysin vilpittömiä. Jos ja kun jokin rikkomus tapahtuu, veronmaksajat ovat heti liikekannalla. Miksi näin? Yliopisto on ihmisten muodostama siinä missä mikä tahansa muukin organisaatio, ja sillä on ihmisten vahvuudet ja heikkoudet.

Olen tätä vihaisten veronmaksajien änkyröintiä kummeksunut jo vuosien takaisessa blogikirjoituksessani, joka käsitteli tohtoreiden ylituotantoa. Ylikouluttaminen on puhdas fakta, ja rahoitusperustan kytkeminen tutkintomääriin toinen sellainen. Näiden seurauksena meillä on myös käsissämme aiempaa enemmän eettisiä ongelmia, joihin nyt käynnissä oleva keskustelu yrittää pureutua. (Valitettavasti sitäkin vain sävyttävät ennakkoluulot ja puhdas tietämättömyys – osa nettikeskustelijoista esimerkiksi luulee, että tieteellisten artikkelien arvioinnin tekevät lehtien kustantajat ja sitten tätä ”alihankintaa” paheksutaan 🙂

Otetaanpa esimerkki.

Toisella puolella omaa yliopistoamme on aikanaan tuotettu väitöskirja, jota tekijä ei ollut itse kirjoittanut. Näin ainakin tiesi minulle kertoa varsinaisen työn tehnyt taho – klassinen haamukirjoittaja -tapaus siis. En tiedä oliko syynä yksinkertaisesti vain osaamattomuus. Väitöstilaisuuden nelituntisen hiillostuksen perusteella suattoihan tuo niin vaikka ollannii, tai sitten ei. Mutta kenellä olisi ollut pokkaa puuttua asiaan? Ohjaajan näkökulmasta se olisi ollut ampumista oman laitoksen jalkaan ja vähemmän rahaa taloon. Vastaväittäjät yleensä löydetään ohjaajan verkostojen kautta, ja näitä suhteita rakennetaan esimerkiksi erilaisissa konferensseissa tai niiden viininhuuruisilla päivällisillä. Ohjaajalle tuttu vastaväittäjä on viimeinen taho, joka keksii asettua vastahankaan. Tai poikkeuksellista siviilirohkeutta se ainakin vaatii.

Entä missä ovat haamukirjoittamisen rajat? Onko kirjoittaja vastuussa vain sisällöstä, kun taas muotoilujen ja lähteiden kanssa on lupa käyttää ulkopuolista apua? Itse taidan olla jonkinlainen puritaani, mutta suosin kaiken tekemistä itse. Vain silloin voi tietää, mitä oma opinnäyte sisältää – ja se on varmasti tekijänsä näköinen. Ja kun empiiristä aineistoa oli saatavilla niukasti, saattoi hyvällä omallatunnolla ottaa sen mitä käsiinsä sai ja jättää sepittämisen väliin.

Koko valtakunnan tasolla muutoksen aikaansaaminen on vaikeaa niin kauan, kuin perustat ovat vääriä. Raha edellä edettäessä on turha kenenkään odottaa sataprosenttisen eettistä toimintaa.

kommenttia
  1. Idän Tohtori sanoo:

    Terävää kynää!

    Haamukirjoittaminen on varmaan ongelma, mitä ei ole edes tiedostettu. Ja entäpä kun ”haamukirjoitus” tapahtuu näkyvästi, eli kun etabloituneempi tutkija kuittaa kunnian ja merkinnän julkaisuluetteloon co-authorien tehdessä kaikki työt?

    Edellämainittuhan on varsin vakiintunut käytäntö eikä siksi epäeettistä…. No jaa.

  2. mkosonen sanoo:

    Tämähän oli mielenkiintoinen uusi näkökulma. Muistan joskus törmänneeni siihen skientistien lounaskeskusteluissa. Olen jopa kuullut tapauksista, joissa laitosten tai ryhmien vastuuhenkilöt ovat automaattisesti nimenä mukana jokaisessa tutkimusjulkaisussa, koska he tekevät niin paljon näkymätöntä työtä jäävuoren huipun alla. Se selittäisi myös nämä kummitus-assosiaatiot.

  3. Kalle Rajantie sanoo:

    Mistä löytyisi pätevä ja halukas haamukirjoittaja, joka tekee työt, mutta antaa kunnian varsinaiselle julkaisijalle? Se on tutkijan näkökulmasta suuri pulma (hekoheko).
    Totesin omassa opinahjossani, että julkaisun tekee arvokkaaksi rahoituspohja. Hyvällä (luotettavalla) tutkimuksella on oltava tunnustettu tutkimusrahoittaja(t), eli ne iänkaikkiset hyvä veli- säätiöt. Mutta estääkö se tutkimuksen ehdottoman eettisyyden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden? Omalla kohdallani tilanne on toistaiseksi se, että saan pian tehdä tutkimusta ilman tutkimusrahaa täydellisen vapaana sekä rahoittajan paineista että rahoitushuolista. Mielenkiintoista onkin nähdä, miten se vaikuttaa aikaansaannoksen painoarvoon ja ”tiedeyhteisön” vastaanottoon.

  4. mkosonen sanoo:

    Niin no, minua alkoi jo aiemmin nolottaa tuo oman tekstini viimeinen kappale, josta saa sen vaikutelman että kritisoisin tutkimusrahoitusta, vaikka tarkoitus oli kritisoida rahoituksen sitomista tutkimusraporttien määrään! Olen kuullut joskus huhua nk. elämäntapanälkätutkijoista, mutta en ymmärrä miksi tehdä moinen valinta muuten kuin tilapäisesti (vaikkapa siksi aikaa, että saa väitöstyön valmiiksi). Meillä työnteosta on yleensä maksettu ja jopa varsin kohtuullisesti, kunhan vain etsii palkkarahansa itse.

    En ole huomannut, että kv. tieteellinen julkaisukoneisto hirveästi piittaisi siitä, mistä rahat tulevat. Eihän se edes käy ilmi papereista. Seminaareissa sun muissa kissanristiäisissä tilanne on tietysti toinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s