Here we go again

Posted: 22/02/2012 in palkka, tutkimus, yliopisto

Se alkaa taas! Nimittäin lähtölaskenta syyskuuhun, jolloin rahoitukseni nykyiseltä Tekes-projektilta päättyy, sekä tietenkin uusien hankeideoiden ehtymätön suoltaminen siihen kykeneviltä tahoilta.

Nykyinen projekti on siinä vaiheessa, että projektipäällikkömme matkusti juuri Atlantin toiselle puolelle keräämään kv. haastatteluaineistoa kotimaisen aineiston rinnalle. Omassa työpaketissani on niin ikään käynnissä kyselyaineiston keruu idea crowdsourcing -osallistumisesta.

Työ etenee juuri kuten rahoittajayritysten kanssa on sovittu, ja välituloksiakin heille on jo ehditty tuottaa, vaikka ollaan vasta alkutaipaleella. Mutta missä vaiheessa ne akateemisen julkaisukoneiston slovarimaailmassa noteerattavat tieteelliset tekstit tuotetaan, ja vieläpä ajatuksen kanssa? Ei tietenkään missään vaiheessa, koska hyvissä ajoin ennen projektin päättymistä on lähdettävä umpisokkona hakemaan uutta rahoitusta keinolla (ja aiheella) millä hyvänsä. Juuri kun olet hetken aikaa ehtinyt perehtyä tiedon jakamiseen ja suojaamiseen yritysyhteistyössä, huomaat seuraavassa hetkessä tutkivasi Valamon luostarin nunnien hunnun asennon vaikutusta pyhän rukousyhteyden syntymiseen – jos nimittäin jostain sattuu löytymään säätiö tai yritys, jota sellainen kiinnostaa.

Koska rahoitusasiaa minulta eilen lounaspöydässä tiedusteltiin, en voinut olla menettämättä  yöuniani. Lähinnä mietin valvoessani yliopiston rivitutkijoiden kroonista työllistymisparadoksia.

Ellei se nyt jo etukäteen ollut kaikilla tiedossa, niin tarkennus: meillä saa olla töissä, kunhan hakee palkkansa talon ulkopuolelta. Sille tosiasialle ei kukaan voi mitään.

Lukuisiin muihin yliopistoihin verrattuna LUT on kunnostautunut paitsi tieteellisen tutkimuksen panos-tuotossuhteessa myös ulkoisen rahoituksen määrässä: olihan meillä tuoreen selvityksen mukaan tutkimustyössämme valtakunnan suurin yritysrahan suhteellinen osuus.

LUT:lla on hyvät suhteet muun muassa ICT- ja metsäsektorin kanssa ja uraauurtavia ihmisiä yhteishankkeita rakentamassa. Kun vieläpä liiketaloustieteessä uskalletaan heittää kehiin nykymaailman yritysjohdon mielestä tarpeeksi painavia käsitteitä, esimerkiksi kilpailukykyä, innovaatioita, osaamisen kehittämistä, tiedonhallintaa, verkostoja ja luottamusta, on symbioosi taattu.

Valitettavasti tämä hyväksi havaittu tieteen ja käytännön liitto toimii vain niin kauan, kuin ollaan siellä turvallisilla vesillä. Minulle on itsellenikin epäselvää, miksi ulkopuolelta rahoitettaisiin tutkimusta, jonka tehtävänä on pikemminkin auttaa raunioittamaan riistobisnestä kuin kasvattaa sitä. (Päivän uutisten mukaan tekstiviestien korvaaminen sosiaalisen median palveluilla on aiheuttanut teleoperaattoreille 10 miljardin euron menetykset.) Kyllä, yrityselämän on syytä olla perillä siitä, kuinka yhteisöt ja sosiaalinen media muuttavat heidän toimintaympäristöään, mutta he eivät maksa saadakseen tietää miten maailma muuttuu, vaan saadakseen tuottoa tai säästöä.

Summa summarum, en ole oppinut vielä ’myymään’ virtuaaliyhteisöjä. Mutta minähän en olekaan konsultti.

Haittaaks se?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s