Paluu juurille

Posted: 21/09/2011 in sosiaalinen media, tutkimus

Tämähän on melkein kuin vanhoina hyvinä aikoina (paitsi että nykyiset ovat parempia)! Olen tänä syksynä lukenut tuoreita artikkeleita virtuaaliyhteisöistä – artikkeleita, joita ei enää julkaistakaan marginaalisissa marttasanomissa vaan Research Policyn ja Technovationin kaltaisissa paremmissa lehdissä – ja olen saattanut oppia jotain uutta. Totta puhuen en edes muista, milloin olisin viimeksi lukenut kokonaisen tutkimuksen. (Kuinka moni niitä yleensä lukee kokonaan?)

Ehkäpä se oli joskus väitöskirjaa tehdessä. Toivoisin ainakin. Niihin vuosiin mahtui myös yhteisöjen havainnointia käytännössä ja muistiinpanojen tekemistä, mihin siihenkin pääsen tänä syksynä käsiksi pitkän tauon jälkeen.

Havainnointityö on kiinnostavaa, luovaa ja itseohjautuvaa, eikä siinä oikeastaan ole muita haittapuolia kuin tietokoneella vietettävän ajan lisääntyminen. Juuri kun pääsin maanantaisen Etelä-Saimaan lehtijutun jäljiltä ahdistumaan nykyisen elämänmenon staattisuudesta ja jatkuvasta istumisesta. Se on jo tehnyt nuorista ihmisistä jäykempiä kuin 20- ja 30-luvuilla syntyneestä ikäpolvesta. Tieto on yhtä pelottava kuin havainto siitä, että 40 % alle 35-vuotiaista on rapakunnossa.

Mutta takaisin aiheeseen. Alkusyksyn luku-urakka on opettanut ennen kaikkea sen, että virtuaaliyhteisöjen tutkimus seuraa edelleen turvallisiksi havaittuja latu-uria. Valtaosa artikkeleista keskittyy joko yksittäisten käyttäjien motivaatioon toimia yhteisössä, tai päättää sitten räväkästi tarkastella osallistuvien yksilöiden ja lead usereiden ominaisuuksia – brandiyhteisöjen ollessa kyseessä vaikkapa tuotetiedon määrää tai samastumista brandiin. Mutta miksi aina vain yksilöt? Eikö yhteisö ole enemmän kuin osiensa summa, eikö sillä ole myös kollektiivista tietoa? Jos ei ole, onko kyseessä edes yhteisö.

Tästä asiasta olen varmaankin valittanut riittämiin jo väitöskirjassa, mutta mielenkiintoista silti nähdä, että tilanne on jotakuinkin ennallaan. Nyt samoja motivaatiotutkimuksia vain toistetaan entistä laajemmassa joukossa paitsi yhteisöjä myös erilaisia sosiaalisen median palveluja. Esimerkiksi aina mainion Computers in Human Behavior -lehden eniten ladatut artikkelit keskittyvät järjestään Facebookin käyttöä selittäviin yksilötason ominaisuuksiin ja motivaatioon.

Ongelmallista on, että helppojen ja turvallisten julkaisujen toivossa joudutaan tutkimaan lähestulkoon itsestäänselvyyksiä. Facebookin käyttöä motivoivat egoboostaus ja verkostoituminen (social integrative benefits), tietyn harrastusyhteisön jäsenyyttä motivoi pääsy harrastajien jakamaan tietoon ja kokemusten vaihtaminen, yrityksen ylläpitämän kehittäjäyhteisön jäsenyyttä motivoi maineen kasvattaminen ja tunnustus alan ammattilaisilta… Listaa voisi jatkaa. Sinänsä ansiokasta työtä, mutta en enää menisi kirjoittamaan introkappaleeseen, että aihetta on tutkittu ”liian vähän”. Parempi olisi sanoa rehellisesti, että päätimme tutkia yksittäisiä käyttäjiä, koska se oli helpompaa kuin tutkia kokonaista sosiaalista organismia normeineen ja tapoineen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s