Ajanlaskun mittayksikkö: projekti

Posted: 28/03/2011 in tutkimus

Yrityshenkisessä yliopistomaailmassa aikaa ei mitata ensisijaisesti lukukausina tai -vuosina, vaan henkilötyökuukausina ja varsinkin projekteina.

Erään määritelmän mukaan projekti on tarkkaan suunniteltu hanke, jolla saavutetaan jokin tietty päämäärä. Joskus se taas on huonosti suunniteltu hanke, jolla saavutetaan jotain, mutta kukaan ei oikeastaan tiedä mitä, eikä sillä ole kauheasti väliä, koska kukaan ei etukäteen määritellyt mitä olisi pitänyt saavuttaa.

Oman tulkintani mukaan projekti on myös mittayksikkö, joka määrittelee ajan kulkua omalla hämärän epäjatkuvalla tavallaan. Ensin olo on kuin muinaisella ala-asteen kolmosluokkalaisella: kello ei tunnu raksuttavan millään eteenpäin ja täytyy istua väkertämässä tylsiä juttuja, jotka eivät oikeastaan kiinnosta. Seuraavassa hetkessä huomaat valmistuvasi peruskoulusta ja kaikki odottavat sinun tietävän, mitä haluat seuraavaksi tehdä.

Olen jollakin tapaa hyvin kiehtovassa työtilanteessa tällä erää. Projekti on loppusuoralla (palkanmaksu projektilta loppui jo helmikuuhun), uusi odottaa nurkan takana mutta alkaa vasta kesälomien jälkeen. Julkaisemiseen ja jopa opettamiseen on jäänyt aikaa, mistä kiitos ei todellakaan kuulu itselleni, vaan erinomaisille tutkijakollegoille.

Uuden hankkeen lehdistötiedote muuten julkaistiin myös Tekniikka ja Taloudessa perjantaina. Kokeilimme projektipäällikön kanssa ottaa sosiaalisen median haltuun: minä vinkkasin uutisesta Facebookissa ja tänään kuulin, että Heidi oli vinkannut LinkedInissä. Meillä on siis selkeä vastuunjako 😉

Mutta nykyisiin töihin palatakseni. Juuri nyt saan kirjoittaa ylhäisessä yksinäisyydessä eli nk. itsenäisellä otteella loppuraporttia, joka on edennyt normaaliin tehokkuuteni nähden vallan mainiosti. Koossa on jo lähes 30 sivun yhteenveto, ja viilaamista on enää toisen ison osaprojektin tuloksissa sekä tietenkin johtopäätöksissä ja suosituksissa, joita kaivataan lisää. Kiirettä ei sinänsä ole, sillä virallinen versio loppuraportista lähtee eteenpäin vasta lähempänä kesää. Huomenna käymme kertomassa tuloksista yhdelle yhteistyöyritykselle täällä Lappeenrannassa.

Projektit siis alkavat jos ovat alkaakseen, kestävät jonkun aikaa ja loppuvat yleensä liian pian. Mieleeni muistuvat työkavereiden tarinat legendaarisen mammuttiprojekti Januksen(!) hautajaisretkestä. Loppuseminaari pidettiin Helsingissä ja se epävirallisempi hautajaisosuus sitten paluujunassa Lappeenrantaan, unohtamatta jatkoja Iltatähdessä.

Minulla palveluliiketoimintaosaamishankeviritelmän – tuttavallisemmin ihan vain servicen – kuoppaaminen on edessä vasta toukokuussa 3.5. loppuseminaarin jälkeen. Juhlistan tapahtunutta en suinkaan hautaamalla itseni vaan opettamalla seuraavana päivänä Lahdessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s