Kolme professoria

Posted: 02/03/2011 in huuhaa, professorit

Olipa kerran kolme professoria. Ne olivat ahertaneet kovasti seminaarissa, ohjausryhmässä ja strategiapalaverissa, jonka jälkeen niiden tuli nälkä. Professorit päättivät lähteä yhdessä syömään blinejä ja kaviaaria, chevre-salaattia ja Tournedos Rossinia hanhenmaksan ja tryffelilastujen kera. Mutta ravintola oli sillan toisella puolella ja professorit olivat kuulleet, että sillan alla asui kammottava peikko, yliopiston hallintorakenneuudistus.

Ensin sillalle astui pieni professori. Klip-klop, sen kengät kopisivat.

”Kuka uskaltaa kävellä sillallani?” mörisi peikko.

”Se olen vain minä, pieni professori. Pyydän, älä syö minua. Kohta tänne tulee paljon suurempi professori. Syö hänet.”

”Olkoon menneeksi, mutta sinun täytyy täyttää tämä sillanylitysanomuslomake kolmena kappaleena ja toimittaa se minulle vararehtorin ja dekaanin allekirjoittamana.”

”Kiitos, kiltti peikko.”

Ja pieni professori jatkoi matkaansa unohtaen heti sen, mitä oli sovittu. Kohta sillalle astui keskikokoinen professori. Klip-klop-klip-klop, sen kengät kopisivat.

”Kuka uskaltaa kävellä sillallani?” mörisi peikko.

”Se olen vain minä, keskikokoinen professori. Pyydän, älä syö minua. K0hta tänne tulee paljon suurempi professori, joka on laitoksemme vastuullinen johtaja. Syö hänet.”

”Olkoon menneeksi, mutta sinun täytyy ensin kirjautua kulunvalvonta-avaimellasi monitoimilaitteelle ja skannata tämä sillanylitysanomuslomake ja liittää se matkanhallintajärjestelmässä tehtävään esitykseen alle sadan metrin mittaisista virkamatkoista.”

”Kiitos, kiltti peikko.”

Ja keskikokoinen professori jatkoi matkaansa unohtaen heti sen, mitä oli sovittu. Kohta sillalle astui suuri professori. KLIP-KLOP, sen kengät kopisivat.

”Kuka uskaltaa kävellä sillallani?” mörisi peikko.

”Se olen MINÄ, kaikkein SUURIN professori. Yritäpä vain tulla ja syödä minut, niin pidän sinulle kahden tunnin esitelmän väitöskirjani aiheesta.”

Mutta silloin peikko tuli esiin sillan alta ja suuri professori huomasi kauhukseen, ettei se ollutkaan yliopiston hallintorakenneuudistus, vaan vihainen projektipäällikkö. Suuri professori säikähti niin, että hänen läppärinsä putosi jokeen ja käsilaukun koko sisältö levisi pitkin siltaa. Siinä menivät muistilaput, kommunikaattori, avaimet, lompakko ja kaksi päivää vanha evässämpylä.

”Onko tuossa meetwurstia välissä?” kysyi peikko ja tarrasi nälkäisesti sämpylään.

”On”, vastasi suuri professori.

”Sepä hyvä”, tuumi peikko ja istahti tyytyväisenä syömään.

Mutta suuri professori jatkoi matkaansa unohtaen heti sen, että oli hukannut läppärinsä.

Sen pituinen se.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s